Onko teillä aina viikonloput yhtä menoa koko ajan? (Ov)

Ei ole. Viikonloppu on rauhoittumista varten.

Mitä varten se face sitten? Muiden seuraamiseen, että saa sitten haukkua muita kun he ei ole = MINÄ MINÄ ja MINÄ?

On. Ei vaan luonne anna periksi olla ihan vaan kotona.

Siksi en ole facessa enää, ei kiinnosta muiden menemiset enkä itse koskaan päivittänyt sinne mitä puuhasin. 

Minusta perheen kesken vietetty aika kaiken kivan merkeissä ei ole kovin raskas ponnistus.

1) eihän nuo puuhat nyt mitenkään erityisesti rasita. Ja jos on menevää sakkia, niin mikäs siinä.

2) toisilla on jokin supersometus vimma, mutta eihän heitä ole pakko seurata jos ei kiinnosta. Kukin voi tehdä mitä tykkää. 

En nyt oikein ymmärrä aloituksen pointtia. 

Me ei olla kovia menijöitä. Mutta minunkin serkkuni on juuri tälläinen, on menossa siis arki-illatkin lasten kanssa. Minä aivan hengästyn kun katson hänen vouhottamista :D jotkut vaan on luonteeltaan semmoisia että ei oikein jouten osaa olla. :)

Miten se on keltään pois , miten muut viettävät vapaa-aikansa? Kyllä AP saa ihan rauhassa homehtua kotonaan.

Ap voi sitten viikonloppuisin julkaista somessa, että "en taaskaan tehnyt yhtään mitään". Eihän sitä tiedä, vaikka jos joku tulisi kateelliseksi :)

Ehkä sinun kannattaisi piilottaa näkyvistä ”kaverisi” päivitykset, koska ne taitavat tuottaa sinulle vähän pahaa mieltä nyt. Ihmisillä on oikeus päivittää sosiaaliseen mediaan melkeinpä mitä tahansa. Ehkä esimerkiksi mummit tai muut sukulaiset seuraavat perheen elämää sitä kautta ja nauttivat näistä päivityksistä? Jos sinä et niistä pidä, mikään pakko ei ole niitä seurata.

Toinen asia on, että yleisesti ottaen ne, jotka tekevät paljon kaikenlaista, myös jaksavat paljon. Itselleni tuo on ihan normaali kuvio käydä uimassa, ulkoilla ja istua iltaa ystävien kanssa viikonloppuna. Kaupassa käyn ehkä myös ja leivon jotakin, teen ruoan ja luen kirjaa. Tosin en käytä juuri somea, eikä puuhistani kovin moni siksi kuule, mutta en niitä siksi teekään: minua nuo hommat lähinnä piristävät koska nautin niistä. Koskas sitä sitten pitäisi tehdä kivoja juttuja jos ei viikonloppuna? Arkena töiden jälkeen ei ehdi noin paljoa.

Osalle ihmisistä ihan kaiken tekeminen tuntuu olevan kovin vaikeaa ja raskasta ja heidän unelmaelämänsä voi olla sohvalla makailua kännykkä kourassa. Ja mikäs siinä! Jos se on oma käsitys hyvästä elämästä niin eihän siinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani laittaa faceen kuvat kaikesta tekemästään, joten sen perusteella on aika helppo arvioida hänen ja perheensä menoja.

Mutta siis asiaan. Tuntuu, että heidän joka ikinen viikonloppunsa on ahdettu tekemistä täyteen. Siis ihan kivoja menoja, hiihtoa, kavereiden tapaamisia, kylpylöitä jne jne. Minäkin mielelläni teen noita asioita, mutta ehkä korkeintaan yhden/päivä. Tai saatan olla tekemättä ja möllöttää kotona. Heillä taas päivä saattaa olla seuraavanlainen: aamulla uimassa, päivällä luontoretkellä ja illalla ystävien seuraa. Se mitä ihmettelen, että miten ihmeessä jaksavat? Ja ovatko kaikki perheessään yhtä jaksavaisia ja haluavat koko ajan olla menossa? Minä ainakin uupuisin tuollaiseen. Ihailtavaa, että jaksavat järjestää ohjelmaa koko ajan perheelle, mutta itse en vain jaksaisi tuollaista menoa.

Oletteko te menijöitä ja jos olette niin milloin lepäätte?

Ja toinen mikä mietityttää, miksi kaikesta pitää raportoida faceen? Siis ihan kaikesta? Onko se niin, että jos sitä ei ole facessa kuvaa niin sitä ei ole tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

1) eihän nuo puuhat nyt mitenkään erityisesti rasita. Ja jos on menevää sakkia, niin mikäs siinä.

2) toisilla on jokin supersometus vimma, mutta eihän heitä ole pakko seurata jos ei kiinnosta. Kukin voi tehdä mitä tykkää. 

En nyt oikein ymmärrä aloituksen pointtia. 

Mikä tälläisten aloituksen motiivi sitten voisi toisiaan olla? Voisiko se olla se, että saataisiin mammalahko hyeenalauman hyökkäämään saa-ta-nal-li-ses-ti syyllistäen tämän perheen kimppuun ja tämän kautta saataisiin positiivista palautetta omasta erinomaisesta elämästä. Varsinkin masentuneille tämän tyyppinen huonosti piilotettu itsekorostus on tärkeää.

Jokainen eläköön tavallaan.

Minulla on kaveri, joka on tuollainen. Ei se meno häntä mitenkään rasita, vaan on ihan iloisella mielellä menossa koko ajan.

Itse olen työviikon jälkeen niin väsynyt, etten jaksa muuta kuin möllöttää kotona.

Ihmisiä on erilaisia, minä tarvitsen omaa aikaa VAIKKA nautin myös seurasta. Parasta on kun saa vaan olla, lukea hyvää kirjaa jne. mutta aina välillä on kiva nähdä ihmisiä/käydä tapahtumissa ja juhlissa.

Jos ajatellaan vaikka luontoretkellä käymistä, minä menen mieluiten yksin/miehen kanssa. Saa mennä omaa tahtia ja olla omien ajatusten kanssa. Jos on isompi porukka, niin sekin on ok, mutta silloin koen että kyse on enemmän seurustelusta. Kärjistäen: istuu yksin eväitä syömässä ja kuuntelee tuulen suhinaa puissa ja lintujejan laulua, vs. jutustelee "turhanpäiväisiä" ja huolehtii että termarin kahvi riittää kaikille eikä edes huomaa missä on.

Joistain (ei kaikista!) "kiitäjä-tutuista" tulee mieleen että pakenevat jotain/suorittavat elämää. Tarkoitan sitä, että ihmisen pitäisi voida nauttia yksinolostakin, ja ymmärtää että on olemassa vaikka ei välillä "tekisi mktään".

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, joka on tuollainen. Ei se meno häntä mitenkään rasita, vaan on ihan iloisella mielellä menossa koko ajan.

Itse olen työviikon jälkeen niin väsynyt, etten jaksa muuta kuin möllöttää kotona.

Passiivinen elämäntapa passivoittaa ja tämä vaikuttaa niin fyysiseen ja henkiseen terveyteen.

Aika jännä, että osa lähti keskusteluun mukaan negatiivisen kautta.

Itse aidosti vain ihmettelen asiaa, eikä tietystikään ole minulta pois mitenkään. Ja kyllä mekin tehdään asioita viikonloppuisin, mutta ei koko ajan tai edes joka viikonloppu.

Kyllä perheen kanssa vietetty aika on tärkeää eikä yleensä raskasta sopivissa määrin, mutta että aamusta iltaan molemmat vapaapäivät?

Eivätkö jotkut ihmiset oikeasti vaan kaipaa lepoa tai milloin sitten lepäävät? Itselläni on ainakin arkipäivät niin kiireisiä, ettei silloin kyllä ehdi.

Yksi mikä mietityttää myös on, että eikö sekin ole tärkeää, että osaa olla tekemättä mitään ja rauhoittua? Pitääkö koko ajan olla ohjelmaa? Eikö tylsistyminenkin välillä ollut tärkeää?

Ja vielä kysymykseen mitä varten face on: minulle se on pääasiassa yhteydenpitoväline. Joskus laitan kuvan (hui), mutta en joka rasauksesta ja hiihtolenkistä.

Ei ole. Yleensä olen kotona.

Pyrin rauhoittamaan viikonloput. Asun ajoittain suurimman osan viikosta toisilla paikkakunnilla ja hotellikuolemaa välttääkseni yritän järjestää iltoihin tekemistä (elokuvia, uimahalli, hotellin kuntosali, erilaiset tapahtumat). Kun perjantaina pääsen töistä kotiin, niin haluan vain laittaa ruokaa, lueskella, tehdä puutarhatöitä ja nukkua. Ehkä kerran parissa kuukaudessa käydään jossain klubilla tai keikalla kuuntelemassa musiikkia, mutta muuten ollaan talvella enimmäkseen kotona. Kesällä voidaan sitten lähteä autolla tai moottoripyörällä telttaretkille, silloin on muutenkin enemmän voimia kuin talvella.

Väkisinkin tuollaisesta somettamisesta tulee mieleen huomionkipeys ja sellainen "katsokaa ja kadehtikaa nyt kuinka aktiivisia ollaan". En ihan muuten ymmärrä. Mekin laitetaan kuvia isovanhemmille, mutta tehdään se privaatisti Whatsappin kautta. Kerran yksi tuttava laittoi kuvan mennessään saunaan ja tullessaan saunasta. Ja sitä rataa on muukin sometus. Miksi? En tiedä.

Meillä on arki-iltaisin harrastusmenoja, ei muuta. Lauantaisin yleensä on siivousta, pyykkäystä ja ruokaostoksia ja ilta öllötellään kotona. Sunnuntaisin sitten nähdään sukulaisia, ystäviä, retkeillään jne. aktiviteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, että osa lähti keskusteluun mukaan negatiivisen kautta.

Itse aidosti vain ihmettelen asiaa, eikä tietystikään ole minulta pois mitenkään. Ja kyllä mekin tehdään asioita viikonloppuisin, mutta ei koko ajan tai edes joka viikonloppu.

Kyllä perheen kanssa vietetty aika on tärkeää eikä yleensä raskasta sopivissa määrin, mutta että aamusta iltaan molemmat vapaapäivät?

Eivätkö jotkut ihmiset oikeasti vaan kaipaa lepoa tai milloin sitten lepäävät? Itselläni on ainakin arkipäivät niin kiireisiä, ettei silloin kyllä ehdi.

Yksi mikä mietityttää myös on, että eikö sekin ole tärkeää, että osaa olla tekemättä mitään ja rauhoittua? Pitääkö koko ajan olla ohjelmaa? Eikö tylsistyminenkin välillä ollut tärkeää?

Ja vielä kysymykseen mitä varten face on: minulle se on pääasiassa yhteydenpitoväline. Joskus laitan kuvan (hui), mutta en joka rasauksesta ja hiihtolenkistä.

Kyllähän sitä kaikkea voi ihmetellä, mutta aikuisen ihmisen luulisi ymmärtävän, että meillä on kovin erilaisia tarpeita, tapoja ja mielitekoja.

Joku nauttii ja saa virtaa siitä kun viikonloppuna ehtii tehdä kaikkea kivaa ja innoissaan postailee kuvia someen. Toinen sitten paheksuu (tai ”ihmettelee”) että on se kumma kun ei tuokaan ihminen osaa rauhoittua.