Miksi turhaan elää kun ei pysty nauttimaan mistään?

Hae nyt tukea niiltä uusilta ihmisiltä, joihin juuri kerroit tutustuneesi, niiltä  joilla on samoja ongelmia. 

Kaikki kiva on väärin. Kun ikää tulee niin koko ajan enemmän tulee luopumisia.

Vierailija kirjoitti:

Hae nyt tukea niiltä uusilta ihmisiltä, joihin juuri kerroit tutustuneesi, niiltä  joilla on samoja ongelmia. 

En ole tutustunut uusiin ihmisiin. Sekoitat johonkin toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kiva on väärin. Kun ikää tulee niin koko ajan enemmän tulee luopumisia.

Miten väärin? On paljon kivoja pikkuasioita, ihan harmittomia sellaisia. Nuoruudesta luopuminen tuntuu ikävältä, kieltämättä.

Kuulostaa siltä että olet masentunut. Tiedän, että juuri nyt tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, mutta hyvällä hoidolla (terapia ja mahdollinen mielialalääkitys) toivut kyllä varmasti. Apua kannattaa aina hakea.

Älä valehtele ap, suklaa maistuu sinunkin suussasi hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin valita olla normaali ihminen joka tuntee mielihyvää erilaisista asioista niin valitsisin niin. Mutta kun ei pysty, mikään ei tuota iloa ja elämä tuntuu pelkältä kärsimykseltä.

Mikä sut on ajanut tuohon tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin valita olla normaali ihminen joka tuntee mielihyvää erilaisista asioista niin valitsisin niin. Mutta kun ei pysty, mikään ei tuota iloa ja elämä tuntuu pelkältä kärsimykseltä.

Mikä sut on ajanut tuohon tilanteeseen?

Mistä sitä tietää? Tai no, tiedän kyllä monia syitä taustassani ja elämässäsi mutta niillehän nyt ei voi mitään. Olen pettynyt elämääni, enkä toisaalta tiedä mitä voisin tehdä jotta voisin olla tyytyväinen. Miten voisin kokea elämäni hyväksi? Tiedän että periaatteessa se onnistuisi nykytilanteessakin, ja että voisin elää jotain unelmaelämääni ja olla silti ahdistunut. Tiedän että tämä on minussa sisällä, ei olosuhteissa.

Pitää kapinoida muiden odotuksia vastaan. Teet sitä, mitä eniten pelkäät. Luovut jostakin, ja sitä et tiedä, mitä saat tilalle, mutta jos ajatuksesi ovat nämä, et voi hävitä.

Lopputulos on ihan sama, vaikka eläisit kuinka täysillä, haudassa ei paljoa muistella...

Vierailija kirjoitti:

Pitää kapinoida muiden odotuksia vastaan. Teet sitä, mitä eniten pelkäät. Luovut jostakin, ja sitä et tiedä, mitä saat tilalle, mutta jos ajatuksesi ovat nämä, et voi hävitä.

Tää tilanne on vähän sellainen että joudun pakostakin luopumaan monista asioista. Mitä jos en saakaan mitään tilalle vaan koko elämä jääkin täysin tyhjäksi? Kiitos sulle vastauksesta, ihan hyviä ajatuksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin valita olla normaali ihminen joka tuntee mielihyvää erilaisista asioista niin valitsisin niin. Mutta kun ei pysty, mikään ei tuota iloa ja elämä tuntuu pelkältä kärsimykseltä.

Mikä sut on ajanut tuohon tilanteeseen?

Mistä sitä tietää? Tai no, tiedän kyllä monia syitä taustassani ja elämässäsi mutta niillehän nyt ei voi mitään. Olen pettynyt elämääni, enkä toisaalta tiedä mitä voisin tehdä jotta voisin olla tyytyväinen. Miten voisin kokea elämäni hyväksi? Tiedän että periaatteessa se onnistuisi nykytilanteessakin, ja että voisin elää jotain unelmaelämääni ja olla silti ahdistunut. Tiedän että tämä on minussa sisällä, ei olosuhteissa.

Mikä siinä nykyisessä elämässäsi eniten mättää? Voisiko sitä lähteä korjaamaan jotenkin?

En ole ap, mutta taidan tietää, mistä hän puhuu. On helppo puhua kivoista pikkuasioista ja suklaasta ja siitä, mistä kaikesta voi päivän mittaan nauttia, kun oma perusturvallisuus on kunnossa. Minulla se on pahasti järkkynyt, eikä mikään enää tunnu miltään ja suurin osa elämästä tuntuu todella pahalta.

Hankalinta tässä on se että kun on asioita joita ihmisille neuvotaan että "tee näin niin piristyt" niin mikään tuollaisista asioista ei koskaan piristä mua tippaakaan kun tää kipu tai mikä lie, on ihan liian syvällä. Tullaan tilanteeseen jossa oloaan ei voi parantaa millään keinolla.

Siksi, että asia voi muuttua vielä eli tulevaisuudessa voit vielä pystyä nauttimaan asioista. Tiedän kokemuksesta, ettei sitä sen musertavan pahan olon ja äärettömän henkisen väsymyksen keskellä ole helppo muistaa tai uskoa, mutta se on kuitenkin totuus. Itse olen käynyt todella pohjalla ja ollut siellä vuosia, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen onnellinen, että olen täällä vielä. Silloin kyllä oli ajatuksia toiseen suuntaan ja kerran yritinkin itsemurhaa ja oli todella lähellä, etten onnistunut. Onneksi niin, sillä tällä hetkellä olen onnellinen, olen ollut jo muutaman vuoden.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että asia voi muuttua vielä eli tulevaisuudessa voit vielä pystyä nauttimaan asioista. Tiedän kokemuksesta, ettei sitä sen musertavan pahan olon ja äärettömän henkisen väsymyksen keskellä ole helppo muistaa tai uskoa, mutta se on kuitenkin totuus. Itse olen käynyt todella pohjalla ja ollut siellä vuosia, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen onnellinen, että olen täällä vielä. Silloin kyllä oli ajatuksia toiseen suuntaan ja kerran yritinkin itsemurhaa ja oli todella lähellä, etten onnistunut. Onneksi niin, sillä tällä hetkellä olen onnellinen, olen ollut jo muutaman vuoden.

Voimia!

Voi muuttua, mutta voi ihan hyvin olla muuttumattakin. Voi muuttua vielä huonommaksikin.

#14

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että asia voi muuttua vielä eli tulevaisuudessa voit vielä pystyä nauttimaan asioista. Tiedän kokemuksesta, ettei sitä sen musertavan pahan olon ja äärettömän henkisen väsymyksen keskellä ole helppo muistaa tai uskoa, mutta se on kuitenkin totuus. Itse olen käynyt todella pohjalla ja ollut siellä vuosia, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen onnellinen, että olen täällä vielä. Silloin kyllä oli ajatuksia toiseen suuntaan ja kerran yritinkin itsemurhaa ja oli todella lähellä, etten onnistunut. Onneksi niin, sillä tällä hetkellä olen onnellinen, olen ollut jo muutaman vuoden.

Voimia!

Voi muuttua, mutta voi ihan hyvin olla muuttumattakin. Voi muuttua vielä huonommaksikin.

#14

Itse aloin ajatella niin, että en halua menettää mahdollisuutta asioiden muuttumisesta paremmaksi. Ajattelin, että jokainen meistä kuolee jokatapauksessa, joten koitan sen loppujen lopuksi aika lyhyen elämän vaan sinnitellä läpi ja pitää kiinni mahdollisuudesta olla vielä onnellinen, kokea vielä hyviä asioita ja positiivisia tunteita yms. Ja kuten jo sanoin, se kannatti ja aika monessa muussakin tietämässäni tapauksessa on kannattanut. Ei se ole helppo juttu jaksaa vain jatkaa luovuttamatta, sen ymmärrän, mutta mielestäni sen arvoinen kuitenkin.

Mitkä jutut ennen ovat niitä joista sait iloa?

Pohdi ja palaa samoihin hetkiin.

Vierailija kirjoitti:

Älä valehtele ap, suklaa maistuu sinunkin suussasi hyvältä.

Se saattaa ap:stakin maistua hyvältä, mutta siitä tulee huono omatunto.

Tuntuu pahalta kaikkien teidän kärsivien puolesta. Itse olen usein vihainen ja sekään ei tunnu kivalta, mutta on se surua ja masennusta parempi, varmasti. Jaksan kuitenkin nauraa ja se huumori minua paljon pelastaakin.

Voisinpa antaa teille osan nauruni aiheista, vaikka itse nauraisin vähemmän elämän tyhmyydelle ja järjettömyydelle.