Miten irtisanoudun töistä, kun seuraajaa ei ole, eikä ketään tekemään töitäni?

Kannat nyt työnantajan vastuuta, miksi? Ei sinulle siitä makseta. On kivaa ajatella, etten halua jättää muita pulaan, mutta miksi ajatella siten, kun työnantajasi antaa sinun olla pulassa, kun et voi irtisanoutua, jos itse haluat? Se ei ole sinun murheesi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä omallatunnolla voit irtisanoutua, vai uhraatko mieluummin omaa hyvinvointiasi muiden hyvinvoinnin vuoksi?

No niinpä. Välillä mietin, miten hölmöä on uhrautua ja kärvistellä töissä, joka aiheuttaa vain painajaisia ja elämänhaluttomuutta. Ja sitten mietin, että harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat pulaan yllättävän lähdön takia. 

ap

Ole esimerkkinä muille, että vaihtoehtoja on.

Vierailija kirjoitti:

Täytät irtisanomislomakkeen aj anant sen sinun pomollesi. Niin helppoa se on. Pomo ilmoittaa sitten jos sinun on pakko istua nuo 2 viikkoa töissä vai ottavatko uuden sinne heti.

HR antaa sinulle sen lomakkeen jos teillä ei ole intranettiä mistä sen voi tulostaa.

Mikä ihmeen lomake? Ei todellakaan ole kaikissa työpaikoissa.

Mikset etsi ensin uutta työpaikkaa? Työhaastatteluihin on niiin paljon helpompi päästä paikanvaihtajana kuin työttömänä.

Sulla on vain yksi elämä.

Sitä ei kannata uhrata olemalla lojaali työnantajalle, joka ei vastaa uskollisuuteen.

Hyviäkin työnantajia on. Sellaisia jotka aidosti välittävät työntekijöistään ja työpaikalla on hyvä olla. Kun kerran on päässyt kokemaan hyvän työsuhteen ei muunlaisia huolikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomisaika on juuri tuota varten. Ei ole sinun vastuullasi, jos sinulla on niin paljon hommaa, josta kukaan muu ei tajua yhtään mitään. Yleensä edes osa töistä on sellaisia, joita ei tarvitse alusta asti opettaa ja seuraajan perehdytyksessä voidaan perehtyä vain niihin asioihin, jotka ovat vain sinun tiedossasi. 

Talossa on osaamista tehdä työtäni, mutta heillä on omat työt tehtävänään. Aiheuttaisin heille automaattisesti ylimääräistä työtä. Ja koska heillä ei ole tarkkaa käsitystä kaikista töistä, mitä minun pitää tehdä, eikä rutiinia tehdä asioita taloudellisessa järjestyksessä, homma hidastuu ja mutkistuu jo parissa päivässä.

Ehkä nyt sitten otan itseäni niskasta kiinni ja vastuuta omasta jaksamisestani ja teen irtisanoutumisilmoituksen.

ap

Kyse onkin uudelleen organisoinnista. Jos talossa on joku, joka osaa osan hommistasi jo valmiiksi, voidaan hänelle siirtää sinun tehtäväsi ja opettaa uudelle työntekijälle ne sinun seuraajasi nykyiset tehtävät. Näin meillä ainakin tehtiin, että minä olin aluksi pelkästään tehtävässä x, jonka osaavat ihan kaikki. Sitten irtisanoutui henkilö, jolle kuului tehtävä y, mutta luonnollisesti myös osittain tehtävää x. Minulle opetettiin tehtävä y ja otettiin uusi työntekijä tekemään pelkästään tehtävää x. Perehdyttämiseen meni siis aikaa ainoastaan sen verran, että minulle opetettiin se y ja uudelle työntekijälle x, eikä tarvinnut uudelle työntekijälle opettaa sekä x:ää ja y:tä. 

Voit. Niin tein itsekin.

Toki voit irtisanoa itsesi niin, että oletkin pidempään kuin sen minimi irtisanomisajan. Itekkin taisin olla vajaa 3 viikkoo töissä vaikka 2 viikkoo ois ollu minimi.

Hyvällä omallatunnolla voit irtisanoutua.  Jos työnantajallasi menisi huonosti niin luulen että hän ei miettisi hetkeäkään irtisanomisia. Oma kokemukseni. Aina solidaarinen ja kiltti, ylitöissä ilman korvauksia, sitten meni työnantajalla huonosti ja tuli irtisanominen. Ei kukaan työläinen ole korvaamaton työnantajan näkemyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin irtisanoutua. Seuraavaa työtä ei ole, mutta säästöjä on selvitä kaksikin vuotta työttömänä.

Ei näin ap.

Työttömänä työnhakijana olet paljon heikommassa asemassa.

1) Hae uutta työtä

2) Käy haastattelut sun muut läpi

3) Saa tarjous uudesta työpaikasta

4) Hyväksy uusi työpaikka ja tee työsopimus

5) Irtisanoudu nykyisestä työpaikasta

Muuten ammut itseäsi jalkaan.

Jaksamattomuutesi viittaa siihen ettet koe saavasi työstäsi arvostusta. Palkka ei ehkä vastaa työn vaativuutta eivätkä työtoverit ja esimies ymmärrä merkitystäsi. Mikäli irtisanoudut saattaa työnantaja tarjota korotettua palkkaa jatkamisesta. Oletko varautunut siihen? Hän saattaa myös pyytää sinua pidentämään irtisanomisaikaa siksi kunnes saat seuraajasi perehdytettyä.

Monet työnantajat ovat ahneita nykyisin, joten on vain hyvä näpäyttää ja jättää heidät pulaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet asennoitunut jaksamaan vielä vuosia töissäsi (ellet irtisanoudu ollenkaan), kyllä varmasti jaksat tehdä töitä vielä sen pari kuukautta, jos perehdytykseen menee suunnilleen sen verran. Eihän sinun ole pakko 2 viikon päästä lähteä vaikka ilmoitttaisitkin siitä nyt heti. Ja parempi sinulle päästä pois parin kuukauden päästä kuin jäädä sinne loppuiäksesi, eikös? 

Mistä alapeukku? Jos toinen vaihtoehto on jäädä töihin loppuelämäkseen, onko ihan mahdoton ajatus jäädä töihin vielä 2 kuukaudeksi? 

Minä taisin ilmoittaa lähdöstäni 4 kk etukäteen. Olin hyvin aikaa rauhassa hommata seuraaja minulle ja perehdytin hänet huolella.

Mä en ala neuvoa sinua sen suhteen, että koska sinun pitäisi hankkia uusi työ, koska on työhaastatteluissa juokseminen on stressaavaa. Sitä paitsi - en tietenkään tiedä mitä sinä nyt teet - tuleva työnantaja voi arvostaa esimerkiksi sitä, että olet pitänyt sapattivapaata ja selvittänyt itsellesi, mitä oikeasti haluat tehdä ja mitkä ovat vahvuutesi.

Meillä nimittäin yksi ihminen sai työpaikan sillä perusteella, että oli käynyt Himalajalla (tämä oli viime vuosituhannella, kun se oikeasti oli coolia eikä mikään massaturismikohde).

1. Kirjoita irtisanoutumisilmoitus.

2. Kiittele itseäsi, että nyt olet tehnyt jo puolet. Mieti ehtosi irtisanomisajasta. Älä mieti työnantajan tunnereaktioita, ne eivät ole sinun vastuullasi. Se on ihan sama, vaikka sinulle huudettaisiin tai vinoiltaisiin tai vaikka mitään reaktiota ei tulisi - sinä olet päätöksesi tehnyt.

3. Anna irtisanomisilmoitus työnantajallesi päivättynä ja allekirjoitettuna.

4. Tee, mitä on sovittu.

5. Älä katso taakse.

Minusta hyvä idea jo aiemmin ehdotettu 2 kk irtisanoutumisaika. Näin ehdit hoitaa perehdytyksen ja voit nk. puhtaalta pöydältä lähteä ja mahdollisesti aloittaa uuden työn.

Koska sinulla ei ole uutta työtä tiedossa niin tuo pari kuukautta on myös hyvää aikaa etsiä uutta työtä. Kun tietää, että pääsee pian pois niin ahdistuskin laimenee ja voi samalla jättää entiselle niin työlle kuin työkavereille hyvästit.

Ihmiset kärkkäästi neuvoo vain lähtemään niin pian kuin lain puitteissa mahdollista. Joskus kannattaa aidosti pohtia mikä vaihtoehto on omalle mielelle se paras. Ap:n pohdinnan kautta ehdotan 2 kk irtisanoutumisaikaa.

Todellakin pois turha kiltteys.

Itse krtisanouduttuani yhdestä työpaikasta tein töitä loppuun asti (peruspalkallani) vaikka olisin voinut ottaa lomapäivät palkallisena lomana, juuri koska koin että työt jää muuten tekemättä. Venyin ja tein pitkää päivää, jotta saisin kaiken hyvään vaiheeseen. Kirjoitin yksityiskohtaiset ohjeet mahdolliselle seuraajalle.

Virhe.

Kukaan ei kiitellyt, päinvastoin sain suorastaan törkeää palautetta projektista jossa kyseinen palautteen antaja ei ollut hoitanut omaa osuuttaan. Kirjoittamaani ”testamenttia” ei kukaan koskaan vilkaissutkaan.

Summa summarum: joko nostat kytkintä heti kahden viikon päästä tai jos jäät pidemmäksi, pyydät tuplaliksan.

Olin aikaisemmin ihan vastaavassa tilanteessa että työt rupesi kyllästyttämään ja väsyttämään, mutta tiesin että ei ole ketään muuta kuka sitä hommaa oikeasti osaisi tehdä itselläni kun meni varmaan 2kk. sitä opetellaan. Sitten vaan ilmoitin kuukausi etukäteen päivän jolloin lopetan. Työnantajan edustajat (useita jotain päälliköitä jotka vaihtuvat tiheään) eivät reagoineet asiaan mitenkään. Sitten vaan viimeisenä päivänä keräsin tavarani ja häivyin ja lähdin parin viikon lomalle ulkomaille.

Heti kun tulin kotimaahan joku ex pomoni soitti ja sanoi että tarvitsevansa minut takaisin töihin. Sanoin että en jaksa. Kymmenen minuuttia myöhemmin hänen esimiehensä soitti ja tarjosi tuplapalkkaa jos tulen takaisin siihen saakka kun löytävät uuden työntekijän. Lupasin mennä, ja työt jatkuivat n. vuoden verran, eikä työnantaja näyttänyt tekevän mitään löytääkseen uuden työntekijän. Yrittivät vaan neuvotella palkkaa pienemmäksi ja keksiä lisää uusia työtehtäviä joka lopulta johti riitaan jonka jälkeen kävelin ovesta ulos viimeisen kerran.

Jos laitat sormesi vesilasiin ja siihen jää kuoppa kun nostat sen pois, niin silloin olet korvaamaton.

Omitusta marttyyriasennetta ettei voi irtisanoutua vaikei jaksa kun "työpaikka jää pulaan".

Jää sinne sitten ja hajoo. Varmaan pystyttää sulle patsaan.

Kohtaha voi työnantajat antaa kenkää niin hepposin perustein, ettei pätkääkään kiinnosta jos työnantaja jää pulaan kun irtisanoutuisin, haistattaisin pitkät paskat, kukaan ei ole korvaamaton, joten parempi varautua siihen, että korvattava työntekijä lopettaa.

Voi kiltti, älä pilaa elämääsi työpaikkasi takia. Älä kanna muiden murheita olkapäilläsi, väsytät vain itsesi. Kuten moneen kertaan on jo todettu, et ole korvaamaton, uskottelet vain itsellesi olevasi.

Olen ollut tismalleen samassa tilanteessa, missä velvollisuudentuntoisena raadoin itseni väsyksiin kunnes en enää jaksanut. Lähdin pois hirvittävän huonon omantunnon kanssa, koska jätän muut pulaan. Eivät he mihinkään pulaan jääneet: Parista pikkujutusta joku soitteli perään ja sen jälkeen ei mitään. Ei kiitoksia aikaisemmasta raatamisesta, ei itkuvirsiä perääni, firma ei kaatunut, kukaan ei kaivannut jälkeenpäin. 

Työnantaja palkkasi tilalleni kaksi uutta henkilöä, joidan työnkuorma oli kohtuullisempi kuin minun. Aikaisemmin minä hoidin yksin sen kaiken, koska elin omassa kaikkivoipaisuuden kuplassani ja kuvittelin, ettei kukaan muu pysty.