Miksi äidit taaperoille/lapsille puhuessaan viittaavat itseensä sanalla ”äiti”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuutta kysyn, ei omia lapsia. Usein olen huomannut, että äidit ja isätkin (pienille) lapsille puhuessaan käyttävät itsestään minä/mä-muodon sijasta äiti tai isä. Miksi näin? Onko kyseessä joku (alitajuinen) äitiyden (tai isyyden) ylikorostus vai eikö taapero egosentrinen ajattelun vaiheessa ymmärrä, että sana minä-viittaa puhujaan. Siis jos äiti sanoisi, ”äiti tulee kohta” sijasta ”minä tulen kohta”, ymmärtäisikö pieni lapsi sen minun tarkoittavan lasta itseään? Toisaalta olen kyllä huomannut vanhempien tekevän tuota äiti/isä-nimittelyä myös jopa kouluikäisten lasten kohdalla. Olisi kiva kuulla äiti-tai isä-ihmisiltä selityksiä tälle tavalle. Kun muuten suomalaisessa puhekulttuurissa ei ole tapana käyttää kolmatta persoonaa minä-sanan korvikkeena.

Höh, ihmetttelen alapeukkujen määrää, sillä kysyin ihan vilpittömästi enkä mitenkään paheksuen. Minusta tämä on vain jännä ilmiö, joka etenkin lapsettomana kiinnittää huomioni. Asun päiväkodin ja eskarin lähellä ja kävelen sen vierestä monta kertaa päivän mittaan ohi ja aina kuuluu näitä ”odota äiti ottaa repun autosta” yms juttuja. Kysyin täältä, koska suurimmalla osalla kavereistakaan ei ole lapsia. Mutta ei ollut siis tarkoitus ilkeillä.

Ap

Onko sinulla pikkusisaruksia? Miten oma äitisi puhui heille, tai sinulle, jos muistat niin varhaisia muistoja. Minä muistan jo omien vanhempien puhuneen itsestään äitinä tai isänä vauvaikäisille pikkuveljilleni.

Ei ole pikkusisaruksia eikä oikein’ omakohtaisia muistojakaan, luultavasti johtuen lapsuuden ajan traumaattisista tapahtumista.

Ap

Sillä opetetaa lapselle et millä sanalla tai nimellä ketäkin kutsutaan. Mielestäni tuo on kuitenkin turhaa sitte ku lapsen puhe on kehittynyt siten et ymmärtää myös sanan minä hyvin. 3v pojalle puhun nykyään minä muodossa enkä jankkaa äitiä