Unelmani olisi kirjoittaa kirja.

Ala kirjoittaa ja toivo että joku haluaa julkaista valmiin lopputuloksen.

Kirjoja on jo maailma täynnä. Ensinnäkin onko sinulla aihe, josta ei ole paljon kirjoitettu tai onko uusi näkökulma vanhaan aiheeseen? Viihdettä vai tietokirjallisuutta? Mutta, jos kirjoittaminen sinua ilahduttaa, niin sitten vaan naputtelemaan.

Ala kirjoittaa, kun kirja on valmis etsi sille julkaisija tai julkaise itse.  Onnea matkaan, pitkä prosessi mutta kaiken vaivainen arvoinen kun oma valmis teos on sylissä! 

No senkun alat kirjoittamaan. Kirjoittamaan oppii parhaiten kirjoittamalla. Mutta varaudu siihen, että sitä ei koskaan julkaista (tai ei siis ainakaan varsinaisen oikean kustantamon toimesta). Sen verran olen ollut alalla mukana, sekä kirjailijana että kustannustoiminnassa, että voin sanoa sen olevan melkoinen lottovoitto, jos saat ensimmäisen kirjan kustantamon julkaisemaksi. (Sen ensimmäisen jälkeen mahdollisuudet paranevatkin sitten huomattavasti.)

Ei sen aiheen uusi tarvitse olla. Ei uusia aiheita ole ainakaan länsimaissa ollut sitten Homeroksen.

Mutta ei myöskään kannata ”vain alkaa kirjoittamaan”. Kannattaa vähän ensin miettiä. Kannattaa piirtää jana tai kaavio, jossa on kirjan alkupiste, loppu ja kuvaus siitä juonesta, jossa alkupisteestä päästään käännekohtien kautta loppuun. Sitten kannattaa tehdä muutama henkilökuvaus ähenkilöistä ja tärkeämmistä sivuhenkilöistä. Sitten vasta kannattaa alkaa kirjoittaa palasia, jotka kuuluvat johonkin kohtaan juonikaaviota, ja joissa kuvaamasi ihmiset vievät tarinaa eteenpäin. Näin siitä tulee kirja, eikä vain sekavia lätinöitä sieltä täältä.

Sit kun se on valmis, se pannaan vähäksi aikaa pöytälaatikkoon, ja jonkun ajan päästä luetaan uudelleen, parannellaan - ja tämän voi toistaa muutamankin kerran - ja sitten mietitään julkaisemista.

Säästä meidät omaelämäkerralliselta tilitykseltä.

Kirjoitin tähän tekstin, jonka "pituus on liian pitkä" tämän sivuston sanoin. Uudestaan sama juttu, mutta tiiviimmin:

1) Valitse teema, josta tiedät paljon ja johon sinulla on jokin näkökulma. Oma kirjani, jota ei julkaistu, kertoo nuoren tytön ja aikuisen miehen suhteesta, mutta siltä kannalta, että kumpikin osapuoli on pitkään hirveän epävarma ja varovainen.

2) Kirjoita edes jotakin. Luonnostelu ja hahmottelu ovat tärkeitä. Tee juonitiivistelmä, jotta kokonaisuus pysyy hallinnassasi. Kuitenkin: kirjoita valmista tekstiä, slarvin rääpimisen joudut korjaamaan myöhemmin.

3) Yleinen ohje: älä selosta, vaan näytä ja kerro. Elämä ja tarinat koostuvat tapahtumista. Ja jos pelkkä näyttäminen  ei onnistu, niin älä anna maailman kaatua. Tolstoi määrittelee Anna Kareninan kauniiksi ja viisaaksi, mutta kun kirjan lukee, Anna onkin tyttö, joka on mennyt hyvin nuorena naimisiin, eikä ole oikein koskaan aikuistunut. Tolstoin kuvaukset ja Annan tekstistä nousevat piirteet ovat mielestäni ristiriitaisia.

4) Yhden sivun kirjoittaminen edellyttää 50 sivun lukemista. Joudut tutustumaan kirjasi aihepiiriin. Luodessasi henkilöhahmoja joudut ehkä tutustumaan itsellesi vieraisiin ammatteihin. Joudut harkitsemaan tapahtumien miljöötä. Itse käytin esikuvina Vaasaa ja Reposaarta, mutta muuttelin niitä kyllä.

5) Älä jää hankkeesi kanssa yksin. Keskeneräisen tekstin esittäminen saattaa aiheuttaa tarpeita selitellä, että tämä nyt ei ole ihan valmis vielä, mutta anna silti erilaisten ihmisten lukea tekstiäsi. Palaute on arvokasta, sen perusteella voit korjata mokia ja kehittää tarinaasi eteenpäin.

6) Varaa aikaa. Joku neropatti sanoi, että jos joka arkipäivä kirjoittaa kaksi arkkia, vuoden päästä on käsikirjoitus valmis. No, niinhän se on. Omalta osaltani tuo romaani eteni hyvin vaihtelevalla rytmillä, ja sama on koskenut tieteellistä kirjoitteluani - jota sentään on julkaistukin. Joskus on parempi lukea ja opiskella, mutta kun tekstiä tulee, niin antaa tulla! Harkitsemattoman suoltamisen tulosta joutuu varmasti siivoamaan ja muokkaamaan, mutta liika itsekritiikki estää minkään tekstin syntymisen.

6) Tämä nyt liittyy alussa esittämääni juonitiivistelmään, mutta silti: pidä pääasia mielessäsi. Samaan tekstiin ei tarvitse ympätä kaikkia hyviä ideoita, joita mieleen pulpahtaa. Romaaniin mahtuu tarinan sivujuonteita, mutta jos puhe vuoden 2005 Vaasasta, ei kannata iän kaiken selostaa Rovaniemen markkinoita, vaikka niille muutaman aasinsillan kautta olisikin päässyt. Jossain mielessä on parempi kirjoittaa paljon vähästä kuin vähän paljosta.