Olen niin loppu tähän elämään.
Viime vuodet olleet todella hankalia, vaikeita ja täynnä surua. Stressitasot huipussaan. Juuri kun oma olo alkoi olemaan siedettävä, niin minut irtisanottiin yt:ssa 6kk työveloitteella.
Uutta työtä en ole saanut ja viime viikolla miehen töissä väläytelty irtisanomisia.
Olen niin loppu etten jaksa enää kohta edes kävellä. Kaikki tuntuu jähmeeltä ja ylitsepääsemättömältä.
Kommentit (8)
Uutta duunii olen hakenut aktiivisesti (useita hakemuksia kuukaudessa).
Kai tästä vähemmästäkin masentuu kun tulevaisuus epävarma varskin huoli taloudellisesta puolesta.
Työterveydestä odotan soittoa.
Ap
Ymmärrän. Jokaisella on varmasti kerran apri edes elämässään sellanen tilanne, että on ihan loppu. Niin mullakin on ollut.
Sä selviit silti, koska mäkinnolen selvinnyt. Tseppii! Oot tärkeä.💓🔥
Millainen asenne sinulla on ollut työttömiin ennen omia ongelmia? Oletko niitä, jotka ovat neuvoneet vain menemään töihin ja joista on ollut hienoa, kun työttömät aktivoidaan?
Kun minä uskoin, etten selviä opin sen miten suunnittelen elämäni vain päiväksi ja sitten viikoksi eteenpäin. Mitäs, jos nyt annat itsellesi vähän aikalisää, keräät hetken voimia ja sitten vasta mietit, viikko kerrallaan, miten etenet.
Työpaikan etsimiseen tarvitaan myönteistä mieltä, ideoita ja jaksamista, niin älä pilaa mahdolloisuuksiasi juuri nyt. Luota, että asiat loksahtavat paikoilleen omassa järjestyksessään. Liika hätäily voi viedä sinulta mahdollisuuden johonkin todella hyvään, jos et anna itsellesi nyt aikaa.
Voimia eteenpäin. Kaikki on hyvin just nyt <3
Samassa tilanteessa ollut, mutta ei ollut tuota 6kk irtisanomisaikaa, vaan nopeampi lähtö. Siksi sanonkin, ymmärrän ja olen pahoillani tilanteestasi, mutta nyt täytyy kaivaa ne voimat esiin vaikka väkisin. Voit ajatella, että sinulla on 6kk + ansiosidonnainen vielä käytössäsi eli taloutesi ei heti romahda. Mitään kaikenkattavaa neuvoa en voi antaa, muuta kuin sitkeyttä, sitkeyttä, sitkeyttä. Asenteeni oli, että työnhaku on tällä hetkellä päätoiminen työni.
Kokemuksesta: Haet töitä, osaan hakemuksista saat jonkin vastauksen, osaan et mitään. Saatat päästä haastatteluun asti jopa useasti ja silti tulee takkiin. Ei auta. On vain nostettava pää pintaan yhä uudestaan ja uudestaan. Vaihtoehtona voi olla myös yksityisyrittäjyys. Sitäkin kannattaa pohtia. Näin itsekin tein, mutta en siihen kuitenkaan ryhynyt. Viimein tärppäsi, mutta jouduin silloin mm. antamaan periksi palkkatoiveesta.
Kaunistelematta voin sanoa, että tuo oli hirveää aikaa ja koko ajan oli huoli itseni ja perheen pärjäämisestä. Kuulin myös kaikki neuvot, "ota aikaa", "mieti opiskelua" tms. Mahdotonta miettiä tuollaisia, kun päässä takoo koko ajan, miten tästä selvitään, mistä löydän töitä. Hakemuksia kerkesin aikamoisen määrän lähettämään, soittelemaan perään ja ties mitä.
Lisään vielä, että tämä tapahtui muutama vuosi takaperin ja nyt olen kuin olenkin onnistunut pääsemään eteenpäin ja palkkani verrattuna tuohon ajankohtaan, on reilu 30% korkeampi. Totean vain, että on vain yritettävä uudestaan ja uudestaan. Pettymyksiä tulee ja ne on vain kestettävä ja yritettävä jälleen. Toivon vilpittömästi onnea ja tsemppia sinulle.
Jotenkin tuntuu siltä että et erityisesti edes oli hakenut uutta työtä. Asenne tuntuu masentuneelta, ei sellaista kukaan halua töihin. Piristy ja etsi reippaasti se uusi työ!