Lue keskustelun säännöt.
En jaksa puhua töissä
05.02.2019 |
Teen asiakaspalvelua puhelimessa joten en jaksa jutella ainakaan suurissa porukoissa töissä kahvitauolla. Kahden kesken jaksan paremmin. Onko muita tällaisia? Itselle oma puhumattomuus/hiljaisuus ei ole ongelma. Mutta välillä mietin pitäisikö väkisin yrittää jotain small talkia vaikka seurustelu väsyttääkin. Hyvät huomenet toki sanon ja joskus jotain kommentoin.
Kommentit (22)
Minulla samoja ajatuksia, jo se avokonttorin melu ja taustahälinä välillä häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla samoja ajatuksia, jo se avokonttorin melu ja taustahälinä välillä häiritsee.
Meilläkin avokonttori. Väsyn jo siitä melusta ja hälinästä ja kun ei saa tehdä hommia omassa rauhassa tai edes hetken olla itsekseen. Tauoilla haluan siksi olla vain hiljaa. Ap
Miten muut kestätte avokonttoria? Onko selviytymiskeinoja? Ap
Mä olen asiakaspalvelussa ja en kestä yhtään jos joku tulee jutteleen tauolla jotain yhdentekevää, työkaverit ei kiinnosta yhtään muuta kun työnteossa eikä oikeestaan siinäkään mutta kun pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua haittaa kun en itsekään jaksa puhua, mutta nykyajan työelämässä tuollaiset ovat tulilinjalla kun aletaan irtisanomaan, vaikka olisivat kuinka hyviä työssään.
Miten olisi kuulokkeet, ja hyvää musiikkia sen verran kovalle et peittää just puheen? Jokaisella on oikeus levätä tauolla, eikä velvollisuutta viihdyttää muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, mulla sama. Joskus työkaverit avautuvat elämästään, nippa nappa jaksan kuunnella mutta en ollenkaan haluaisi lähteä omasta elämästä puhumaan. Pidän työroolin ja vapaa-ajan roolin mielelläni aivan erillään, oikeastaan kiusallinen olo puhua mistään mikä ei liity työntekoon... samalla en halua vaikuttaa ylimieliseltä tai ikävältä ihmiseltä joten yritän esittää kiinnostunutta. Tarvitsen vain oikeasti riittävästi rauhaa että jaksan keskittyä itse työhön, en jonninjoutavaan jutusteluun. :| Välillä toki mietin että ehkä osa työkavereista on yksinäisempiä ja ainoat sosiaaliset kontaktit löytyy työpaikalta?
Itse olen vanhustyössä ja täysin loppu. En jaksa puhua edes vanhuksille enää. Olen kuin zombie nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minua haittaa kun en itsekään jaksa puhua, mutta nykyajan työelämässä tuollaiset ovat tulilinjalla kun aletaan irtisanomaan, vaikka olisivat kuinka hyviä työssään.
Se on totta, että monen taktiikka on panostaa enemmän rupatteluun kuin työntekoon ja varmistaa sillä asemiaan - mutta jos pomosi on yhtään fiksu, hän arvioi sinut työpanoksesi ansiosta eikä sen perusteella, kuinka hyvä viihdyttäjä olet.
Esimerkkimusiikkia, josta saat oikeanlaista virtaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla samoja ajatuksia, jo se avokonttorin melu ja taustahälinä välillä häiritsee.
Oletko kokeillut silikonitulppia? Ei koko mönttiä vaan ehkä 1/3, äänenvaimennusta voi säätää sen mukaan kuinka tiukasti möntin painaa kiinni. Eikä se edes näy! Voi suodattaa tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai voithan sanoa, että nautit välillä rauhasta. Ellei sitä ymmärrä, olkoot rauhassa itsekäs.
Riippuu henkilöstä. Kaikille minulla on tervehdys ja tarvittaessa pari sanaa. Käytännössä lähes ainoat sosiaaliset kontaktini ovat töissä, mutten silti ole erityisen seurallinen.
Onko tauko pakollinen? Mitä jos jaloittelisit sen ajan...
Kehitysehdotus työhyvinvoinnin kehittäjille: mahdollisuus osallistua kerran päivässä yhteisjumppaan!?
Olen miettinyt ihan samaa. Olen vapaa ajalla sosiaalinen ja juttelen paljon. Mutta töissä en jaksa, siellä on muutenkin jo niin monta höpöttäjää. Vietin taukojakin muualla kun halusin että tauko on tauko.
Noh, tästä lopputulos, pomo jutteli kehitys keskustelussa että muita vaivaa kun en ole kahvihuoneessa kun muut on, vaikka aina söin siellä lounaan ja olin välillä siellä muutenkin. Olen kuulema myös niin hiljainen mutta kuulema kuitenkin mukava työkaveri.
Sanoin että itse asiassa en ole luonteeltani hiljainen vaan puhun vapaa ajalla jo niin paljon ettei työpaikalla jaksa höpöttää jonnin joutavia.
Kohtelias Olen kaikille, sanon huomenet ja juttelen enemmän kaksin jokaisen kanssa. On myös tosi harmi jos hiljaisuus näyttää toisille että olen ylimielinen tai ettei muut kiinnosta. Koska oma sisäinen tunne on että olen todella kiitollinen työpaikastani ja minulla ei ole ketään tai kenenkään juttuja kohtaan yhtään mitään. Tuntuu olevan outoa kun on sellainen joka ei puhua pälpätä isossa porukassa. Ääniyliherkkyys vielä kaiken päälle.
Samaa täällä! Sit vaa eristäytyy!