Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Enpä ollut koskaan ennen uskonut mihinkään yliluonnolliseen, mutta eilen tapahtui jotain...

Vierailija
05.02.2019 |

Lähdin illalla hiihtolenkille, vaimo jäi katsomaan televisiota. Hiihdin kunnon lenkin, ja tulin takaisin reilun tunnin päästä.

Kun vein suksia varastoon, huomasin hieman kauempaa, että vaimo katsoo minua todella tuimana keittiön ikkunasta. Ei liikkunut ollenkaan, ihmettelin että mikä nyt on hätänä. Menin kotiin, niin ketään ei ollut kotona, vaan vaimo tulee puolen tunnin päästä prismasta.

Olen vähän ymmälläni. En ole kertonut tästä kellekään, sillä en halua, että pääkoppaani epäillään (se on aina ollut terve).

Kommentit (62)

Vierailija
41/62 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

vahh kirjoitti:

Olen jolloinkin kertonut tämän saman tositarinan, joka tapahtui minulle vuosikymmeniä sitten. Omakotitalomme öljypoltin reistaili ja mieheni sanoi katsovansa sitä kun tulee töistä. Olin siihen aikaan kotona lasten kanssa. Iltapäivällä kuulin, kun autonovi lopsahti kiinni ja mieheni kulki hyvin reippaasti keittiön ikkunan editse teknistatilaa kohti. Minä vähän hämmästyin tuloaikaa mutta aloin tehdä ruokaa, muusia , nakkikastiketta ja salaatia. Odottelin miestä tulevaksi ruokapöytään, ruoka valmistui ja jälleen kuulin autonoven lopsahtavan kiinni, mieheni kulkevan ikkunan editse hyvin ryhdikkäänä ja suoraselkäisenä ja teknisestätilasta kuului ääniä. Uneksi olisin uskonut, jollei ruoka olisi ollut valmiina ja pöytä katettuna. Miehen etiäinen oli tullut edellä, koska poltin huoletti ja tarvi korjata. Niin ja minä olen ihan täyspäinen ihiminen.

Jäävi olet sinäkin itsestäsi sanomaan oletko täyspäinen.

Vierailija
42/62 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se oli selvästi etiäinen tai varoitus. Ap, älä yhtään suunnittele mitään epärehellistä toimintaa vaimosi selän takana. Tuollaista on luvassa jos pompit aidan toiselle puolelle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/62 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu! Voi kunpa toivon ettei ap ois keksiny ite tota juttua,vaan todella tapahtui!

Kyllä minä uskon että ap luuli näkevänsä vaimonsa siellä ikkunassa.

Mutta oikeasti mitään yliluonnollista ei ole olemassa.

Suosittelen katsomaan youtubesta Aavedatan videoita. Ne on ihan mielenkiintoisia skeptikonkin näkökulmasta.

En tuhlaa aikaani ihmisten helppouskoisuudella rahastamiseen, on parempaakin tekemistä.

Innostun aaveista (tai mistä tahansa yliluonnollisesta) sitten kun tieteellinen tutkimus todistaa niiden olemassaolosta. En pidätä hengitystä sitä odotellessa.

Tätä kuulee paljon, mutta mikä olisikaan sellainen todiste joka kelpaisi sellaiselle, joka on jo etukäteen päättänyt ettei ilmiötä voi olla olemassa, piste? Kuvat on näille aina väärennöksiä tai yli/ali/päällekkäin valottuneita, näköhavainnot halluja, äänihavainnot halluja, joukkohavainnot joukkohypnoosia, taivaalla näkyvät omituisesti liikehtivät kappaleet plaaneettoja tai tähtiä jne.

Eli millainen todiste olisi siis riittävä? Ja jos sellaista ei ole, niin eikö olisi reilumpaa vaan sanoa ettei muuta kantaansa milloinkaan, koska kummituksia ei vaan ole olemassa, uskokaa jo!

Vierailija
44/62 |
06.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu! Voi kunpa toivon ettei ap ois keksiny ite tota juttua,vaan todella tapahtui!

Kyllä minä uskon että ap luuli näkevänsä vaimonsa siellä ikkunassa.

Mutta oikeasti mitään yliluonnollista ei ole olemassa.

Suosittelen katsomaan youtubesta Aavedatan videoita. Ne on ihan mielenkiintoisia skeptikonkin näkökulmasta.

En tuhlaa aikaani ihmisten helppouskoisuudella rahastamiseen, on parempaakin tekemistä.

Innostun aaveista (tai mistä tahansa yliluonnollisesta) sitten kun tieteellinen tutkimus todistaa niiden olemassaolosta. En pidätä hengitystä sitä odotellessa.

Tätä kuulee paljon, mutta mikä olisikaan sellainen todiste joka kelpaisi sellaiselle, joka on jo etukäteen päättänyt ettei ilmiötä voi olla olemassa, piste? Kuvat on näille aina väärennöksiä tai yli/ali/päällekkäin valottuneita, näköhavainnot halluja, äänihavainnot halluja, joukkohavainnot joukkohypnoosia, taivaalla näkyvät omituisesti liikehtivät kappaleet plaaneettoja tai tähtiä jne.

Eli millainen todiste olisi siis riittävä? Ja jos sellaista ei ole, niin eikö olisi reilumpaa vaan sanoa ettei muuta kantaansa milloinkaan, koska kummituksia ei vaan ole olemassa, uskokaa jo!

Minulle riittää todisteeksi se, että riippumaton ryhmä tutkijoita näkee/kokee yliluonnollisen tapahtuman laboratoriossa kaikkien mittalaitteiden ja valvonnan alaisuudessa, mistä he kirjoittavat paperin ja paperi hyväksytään vertaisarvioituna julkaistavaksi tieteellisessä julkaisussa.

Toisekseen nykyään kun lähes kaikilla on omassa kännykässä 4K-resoluutiolla tallentava Ultra HD -videokamera, "havaintoja" tulee harvemmin ja harvemmin.

Kuvittelisi että yliluonnollista saadaan tallenteille harva se päivä verrattuna aikaan vielä 20 vuotta sitten, jolloin videokamera oli ehkä yhdellä sadasta tai tuhannesta ihmisestä.

Vierailija
45/62 |
07.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästä tuli mieleen kerta, kun olin parvekkeella tupakilla ja mieheni ja hänen kaverinsa pölähtivät sisälle ja taisin vähän säikähtää sitä. Sanoivat että olivat tullessaan huomanneet minut parvekkeella (kolmas kerros), vilkuttaneet ja olin nyökännyt heille. Tosiasiassa en kyllä nähnytkään heitä. :D

Vierailija
46/62 |
07.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli juuri noussut panolta  mehmetin alta. Livahtivat karkuun, vaimo siistiytyi vokilla ja sanoi sitten tulleensa pörrismasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/62 |
07.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huono omatunto teki tepposet. Olitko varmasti hiihtämässä?

Vierailija
48/62 |
07.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin unta että söin appelsiiniä ja siinä oli matoja. Ällötti ja nypin niitä pois.

Kun heräsin ja luin lehden, niin joku oli lidlin appelsiineistä löytänyt toukkia.

En ole syönyt appelsiinejä aikoihin, enkä ymmärrä mistä tuollainen "enneuni" nyt tuli.

En ymmärrä, miksi minun enneuneni täytyy olla jotain noin hyödyttömiä.

Miksei lottonumeroita tai jotain hyödyllistä, miksi täysin turha appelsiinitoukka uni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/62 |
07.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oli juuri noussut panolta  mehmetin alta. Livahtivat karkuun, vaimo siistiytyi vokilla ja sanoi sitten tulleensa pörrismasta.

Miksi et menisi jonnekin kuntouttavaan työtoimintaan tai vaikka ottaisi jotain kirjaa käteesi ja lukisi sitä.

Vierailija
50/62 |
07.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitää tänne tulla itkemään jos ei usko yliluonnolliseen? Perustakaa oma skepsismi-keskustelu✋

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/62 |
07.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aivot tekevät paljon jänniä jekkuja, mutta mitään yliluonnollista siihen ei liity. Neurokemiaa sitäkin enemmän.

Kerron tässä elämäni ainoan yliluonnollisen tapahtuman ja todella mielelläni haluaisin kuulla tälle jonkun järkevän selityksen, koska sellaista en ole keksinyt. Ja olen varsin rationaalinen ihminen enkä usko kummituksiin sun muihin.

Tämä tapahtui syksyllä 1985, eli aikaa ennen kännyköitä. Olin 18 ja yksin kotona. Vanhempani olivat lähteneet enoni luokse. Tarkoitus oli viettää muutama päivä hänen mökillään Saimaan saaressa.

Olin mennyt nukkumaan, kun myöhään illalla puhelin alkoi soida. Kyse oli siis lankapuhelimesta. Vastasin mutta siellä ei ollut ketään, kuului vain outoa huminaa. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin vähän ajan kuluttua uuteen soittoon. Sama juttu. Tätä jatkui läpi yön, puhelin soi ainakin 15 kertaa. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä pois seinästä koska ajattelin että jollain joku hätä ehkä.

Aamulla kirjoitin asiasta päiväkirjaani ja ihmettelin, kuka yritti soittaa.

Iltapäivällä äitini soitti ja kertoi että hän ja enoni olivat venematkalla saareen joutuneet äkkiä nousseen äärimmäisen voimakkaan myrskyn kouriin, vene oli ollut vähällä kaatua, ja olivat joutuneet rantautumaan autioon saareen jossa olivat joutuneet viettämään koko yön pimeässä ja kylmässä, märät vaatteet päällään. Muistaakseni eivät saaneet nuotiotakaan kun tikut olivat kastuneet. Oli jo syksy ja varsin viileää. Äitini kertoi tätä usein myöhemmin ja sanoi ettei ole elämässään pelännyt niin paljon. Olivat veljensä kanssa valvoneet ja yrittäneet pitää toista hereillä, tietäen että jos nukahtavat niin voi olla että hypotermia iskee. Äiti sanoi että hän mietti todella paljon minua ja mitä sitten teen jos hän ei enää palaakaan kotiin.

Mitään kännyköitä ei heillä tietenkään ollut. Eikä kukaan tiennyt heidän olevan saaressa, joten kukaan ei myöskään osannut mitään soittoja minulle tehdä.

Ja nämä kaksi tapahtumaa olivat siis takuuvarmasti samana yönä. Ja mitään tuollaista vikaa, siis jatkuvia soittoja läpi yön, mutta ei ketään langalla, ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tapahtunut koskaan myöhemminkään.

Ainoa selitys jonka keksin, kuulostaa se miten älyttömältä tahansa, on että äitini pelko ja huoli jotenkin tiivistyi jonkinlaiseksi energiaksi joka yritti ottaa yhteyttä minuun. Puistelen itsekin päätäni sille miten typerältä tuo kuulostaa, mutta mitään järkevämpääkään syytä en osaa löytää.

Vierailija
52/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tekevät paljon jänniä jekkuja, mutta mitään yliluonnollista siihen ei liity. Neurokemiaa sitäkin enemmän.

Kerron tässä elämäni ainoan yliluonnollisen tapahtuman ja todella mielelläni haluaisin kuulla tälle jonkun järkevän selityksen, koska sellaista en ole keksinyt. Ja olen varsin rationaalinen ihminen enkä usko kummituksiin sun muihin.

Tämä tapahtui syksyllä 1985, eli aikaa ennen kännyköitä. Olin 18 ja yksin kotona. Vanhempani olivat lähteneet enoni luokse. Tarkoitus oli viettää muutama päivä hänen mökillään Saimaan saaressa.

Olin mennyt nukkumaan, kun myöhään illalla puhelin alkoi soida. Kyse oli siis lankapuhelimesta. Vastasin mutta siellä ei ollut ketään, kuului vain outoa huminaa. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin vähän ajan kuluttua uuteen soittoon. Sama juttu. Tätä jatkui läpi yön, puhelin soi ainakin 15 kertaa. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä pois seinästä koska ajattelin että jollain joku hätä ehkä.

Aamulla kirjoitin asiasta päiväkirjaani ja ihmettelin, kuka yritti soittaa.

Iltapäivällä äitini soitti ja kertoi että hän ja enoni olivat venematkalla saareen joutuneet äkkiä nousseen äärimmäisen voimakkaan myrskyn kouriin, vene oli ollut vähällä kaatua, ja olivat joutuneet rantautumaan autioon saareen jossa olivat joutuneet viettämään koko yön pimeässä ja kylmässä, märät vaatteet päällään. Muistaakseni eivät saaneet nuotiotakaan kun tikut olivat kastuneet. Oli jo syksy ja varsin viileää. Äitini kertoi tätä usein myöhemmin ja sanoi ettei ole elämässään pelännyt niin paljon. Olivat veljensä kanssa valvoneet ja yrittäneet pitää toista hereillä, tietäen että jos nukahtavat niin voi olla että hypotermia iskee. Äiti sanoi että hän mietti todella paljon minua ja mitä sitten teen jos hän ei enää palaakaan kotiin.

Mitään kännyköitä ei heillä tietenkään ollut. Eikä kukaan tiennyt heidän olevan saaressa, joten kukaan ei myöskään osannut mitään soittoja minulle tehdä.

Ja nämä kaksi tapahtumaa olivat siis takuuvarmasti samana yönä. Ja mitään tuollaista vikaa, siis jatkuvia soittoja läpi yön, mutta ei ketään langalla, ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tapahtunut koskaan myöhemminkään.

Ainoa selitys jonka keksin, kuulostaa se miten älyttömältä tahansa, on että äitini pelko ja huoli jotenkin tiivistyi jonkinlaiseksi energiaksi joka yritti ottaa yhteyttä minuun. Puistelen itsekin päätäni sille miten typerältä tuo kuulostaa, mutta mitään järkevämpääkään syytä en osaa löytää.

On mahdollista nykyfysiikka tutki informaation tihkumista kahdesta eristetystä paikasta toiseen ja päinvastoin ilman ihmisapuja. Sitä siirtyy mystisesti ja solutasollakin.

Mutta mutta: jos joudutte veneellä saareen kylmissänne yöksi niin leppiä ja kanervaa ja peti ja vene päälle puitten varaan. Toistensa kanssa pysyy lämpimänä. Mikä tahansa joka eristää ilmaa voi tunkea vaatteitten sisään toppatyyliin, ei palellu ja meillä järvivettä voi hädässä juoda.

Vierailija
54/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tekevät paljon jänniä jekkuja, mutta mitään yliluonnollista siihen ei liity. Neurokemiaa sitäkin enemmän.

Kerron tässä elämäni ainoan yliluonnollisen tapahtuman ja todella mielelläni haluaisin kuulla tälle jonkun järkevän selityksen, koska sellaista en ole keksinyt. Ja olen varsin rationaalinen ihminen enkä usko kummituksiin sun muihin.

Tämä tapahtui syksyllä 1985, eli aikaa ennen kännyköitä. Olin 18 ja yksin kotona. Vanhempani olivat lähteneet enoni luokse. Tarkoitus oli viettää muutama päivä hänen mökillään Saimaan saaressa.

Olin mennyt nukkumaan, kun myöhään illalla puhelin alkoi soida. Kyse oli siis lankapuhelimesta. Vastasin mutta siellä ei ollut ketään, kuului vain outoa huminaa. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin vähän ajan kuluttua uuteen soittoon. Sama juttu. Tätä jatkui läpi yön, puhelin soi ainakin 15 kertaa. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä pois seinästä koska ajattelin että jollain joku hätä ehkä.

Aamulla kirjoitin asiasta päiväkirjaani ja ihmettelin, kuka yritti soittaa.

Iltapäivällä äitini soitti ja kertoi että hän ja enoni olivat venematkalla saareen joutuneet äkkiä nousseen äärimmäisen voimakkaan myrskyn kouriin, vene oli ollut vähällä kaatua, ja olivat joutuneet rantautumaan autioon saareen jossa olivat joutuneet viettämään koko yön pimeässä ja kylmässä, märät vaatteet päällään. Muistaakseni eivät saaneet nuotiotakaan kun tikut olivat kastuneet. Oli jo syksy ja varsin viileää. Äitini kertoi tätä usein myöhemmin ja sanoi ettei ole elämässään pelännyt niin paljon. Olivat veljensä kanssa valvoneet ja yrittäneet pitää toista hereillä, tietäen että jos nukahtavat niin voi olla että hypotermia iskee. Äiti sanoi että hän mietti todella paljon minua ja mitä sitten teen jos hän ei enää palaakaan kotiin.

Mitään kännyköitä ei heillä tietenkään ollut. Eikä kukaan tiennyt heidän olevan saaressa, joten kukaan ei myöskään osannut mitään soittoja minulle tehdä.

Ja nämä kaksi tapahtumaa olivat siis takuuvarmasti samana yönä. Ja mitään tuollaista vikaa, siis jatkuvia soittoja läpi yön, mutta ei ketään langalla, ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tapahtunut koskaan myöhemminkään.

Ainoa selitys jonka keksin, kuulostaa se miten älyttömältä tahansa, on että äitini pelko ja huoli jotenkin tiivistyi jonkinlaiseksi energiaksi joka yritti ottaa yhteyttä minuun. Puistelen itsekin päätäni sille miten typerältä tuo kuulostaa, mutta mitään järkevämpääkään syytä en osaa löytää.

On mahdollista nykyfysiikka tutki informaation tihkumista kahdesta eristetystä paikasta toiseen ja päinvastoin ilman ihmisapuja. Sitä siirtyy mystisesti ja solutasollakin.

Mutta mutta: jos joudutte veneellä saareen kylmissänne yöksi niin leppiä ja kanervaa ja peti ja vene päälle puitten varaan. Toistensa kanssa pysyy lämpimänä. Mikä tahansa joka eristää ilmaa voi tunkea vaatteitten sisään toppatyyliin, ei palellu ja meillä järvivettä voi hädässä juoda.

Tiede siis on löytänyt tuon mystisen informaationsiirron mutteivat osaa vielä selittää miten se tapahtuu, mutta solut vaihtoivat informaatiota esteistä ja välimatkastakin huolimatta. Koe on You tubellakin muistaakseni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tekevät paljon jänniä jekkuja, mutta mitään yliluonnollista siihen ei liity. Neurokemiaa sitäkin enemmän.

Kerron tässä elämäni ainoan yliluonnollisen tapahtuman ja todella mielelläni haluaisin kuulla tälle jonkun järkevän selityksen, koska sellaista en ole keksinyt. Ja olen varsin rationaalinen ihminen enkä usko kummituksiin sun muihin.

Tämä tapahtui syksyllä 1985, eli aikaa ennen kännyköitä. Olin 18 ja yksin kotona. Vanhempani olivat lähteneet enoni luokse. Tarkoitus oli viettää muutama päivä hänen mökillään Saimaan saaressa.

Olin mennyt nukkumaan, kun myöhään illalla puhelin alkoi soida. Kyse oli siis lankapuhelimesta. Vastasin mutta siellä ei ollut ketään, kuului vain outoa huminaa. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin vähän ajan kuluttua uuteen soittoon. Sama juttu. Tätä jatkui läpi yön, puhelin soi ainakin 15 kertaa. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä pois seinästä koska ajattelin että jollain joku hätä ehkä.

Aamulla kirjoitin asiasta päiväkirjaani ja ihmettelin, kuka yritti soittaa.

Iltapäivällä äitini soitti ja kertoi että hän ja enoni olivat venematkalla saareen joutuneet äkkiä nousseen äärimmäisen voimakkaan myrskyn kouriin, vene oli ollut vähällä kaatua, ja olivat joutuneet rantautumaan autioon saareen jossa olivat joutuneet viettämään koko yön pimeässä ja kylmässä, märät vaatteet päällään. Muistaakseni eivät saaneet nuotiotakaan kun tikut olivat kastuneet. Oli jo syksy ja varsin viileää. Äitini kertoi tätä usein myöhemmin ja sanoi ettei ole elämässään pelännyt niin paljon. Olivat veljensä kanssa valvoneet ja yrittäneet pitää toista hereillä, tietäen että jos nukahtavat niin voi olla että hypotermia iskee. Äiti sanoi että hän mietti todella paljon minua ja mitä sitten teen jos hän ei enää palaakaan kotiin.

Mitään kännyköitä ei heillä tietenkään ollut. Eikä kukaan tiennyt heidän olevan saaressa, joten kukaan ei myöskään osannut mitään soittoja minulle tehdä.

Ja nämä kaksi tapahtumaa olivat siis takuuvarmasti samana yönä. Ja mitään tuollaista vikaa, siis jatkuvia soittoja läpi yön, mutta ei ketään langalla, ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tapahtunut koskaan myöhemminkään.

Ainoa selitys jonka keksin, kuulostaa se miten älyttömältä tahansa, on että äitini pelko ja huoli jotenkin tiivistyi jonkinlaiseksi energiaksi joka yritti ottaa yhteyttä minuun. Puistelen itsekin päätäni sille miten typerältä tuo kuulostaa, mutta mitään järkevämpääkään syytä en osaa löytää.

On mahdollista nykyfysiikka tutki informaation tihkumista kahdesta eristetystä paikasta toiseen ja päinvastoin ilman ihmisapuja. Sitä siirtyy mystisesti ja solutasollakin.

Mutta mutta: jos joudutte veneellä saareen kylmissänne yöksi niin leppiä ja kanervaa ja peti ja vene päälle puitten varaan. Toistensa kanssa pysyy lämpimänä. Mikä tahansa joka eristää ilmaa voi tunkea vaatteitten sisään toppatyyliin, ei palellu ja meillä järvivettä voi hädässä juoda.

Tiede siis on löytänyt tuon mystisen informaationsiirron mutteivat osaa vielä selittää miten se tapahtuu, mutta solut vaihtoivat informaatiota esteistä ja välimatkastakin huolimatta. Koe on You tubellakin muistaakseni.

luin tuon kokeen jostain  Science lehdestä ja enkuksi ja aikaakin on jo. mutta jäi mieleen.

Vierailija
56/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tekevät paljon jänniä jekkuja, mutta mitään yliluonnollista siihen ei liity. Neurokemiaa sitäkin enemmän.

Kerron tässä elämäni ainoan yliluonnollisen tapahtuman ja todella mielelläni haluaisin kuulla tälle jonkun järkevän selityksen, koska sellaista en ole keksinyt. Ja olen varsin rationaalinen ihminen enkä usko kummituksiin sun muihin.

Tämä tapahtui syksyllä 1985, eli aikaa ennen kännyköitä. Olin 18 ja yksin kotona. Vanhempani olivat lähteneet enoni luokse. Tarkoitus oli viettää muutama päivä hänen mökillään Saimaan saaressa.

Olin mennyt nukkumaan, kun myöhään illalla puhelin alkoi soida. Kyse oli siis lankapuhelimesta. Vastasin mutta siellä ei ollut ketään, kuului vain outoa huminaa. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin vähän ajan kuluttua uuteen soittoon. Sama juttu. Tätä jatkui läpi yön, puhelin soi ainakin 15 kertaa. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä pois seinästä koska ajattelin että jollain joku hätä ehkä.

Aamulla kirjoitin asiasta päiväkirjaani ja ihmettelin, kuka yritti soittaa.

Iltapäivällä äitini soitti ja kertoi että hän ja enoni olivat venematkalla saareen joutuneet äkkiä nousseen äärimmäisen voimakkaan myrskyn kouriin, vene oli ollut vähällä kaatua, ja olivat joutuneet rantautumaan autioon saareen jossa olivat joutuneet viettämään koko yön pimeässä ja kylmässä, märät vaatteet päällään. Muistaakseni eivät saaneet nuotiotakaan kun tikut olivat kastuneet. Oli jo syksy ja varsin viileää. Äitini kertoi tätä usein myöhemmin ja sanoi ettei ole elämässään pelännyt niin paljon. Olivat veljensä kanssa valvoneet ja yrittäneet pitää toista hereillä, tietäen että jos nukahtavat niin voi olla että hypotermia iskee. Äiti sanoi että hän mietti todella paljon minua ja mitä sitten teen jos hän ei enää palaakaan kotiin.

Mitään kännyköitä ei heillä tietenkään ollut. Eikä kukaan tiennyt heidän olevan saaressa, joten kukaan ei myöskään osannut mitään soittoja minulle tehdä.

Ja nämä kaksi tapahtumaa olivat siis takuuvarmasti samana yönä. Ja mitään tuollaista vikaa, siis jatkuvia soittoja läpi yön, mutta ei ketään langalla, ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tapahtunut koskaan myöhemminkään.

Ainoa selitys jonka keksin, kuulostaa se miten älyttömältä tahansa, on että äitini pelko ja huoli jotenkin tiivistyi jonkinlaiseksi energiaksi joka yritti ottaa yhteyttä minuun. Puistelen itsekin päätäni sille miten typerältä tuo kuulostaa, mutta mitään järkevämpääkään syytä en osaa löytää.

Miksi isäsi ei reagoinut äitisi katoamiseen vai oliko äitisi ja enon tarkoitus olla eri paikassa yötä kuin isäsi?

Vierailija
57/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rinnakkaistodellisuudessa vaimo on todella vihainen.

Vierailija
58/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mothman se siellä lankojapitkin soitteli.

Vierailija
59/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu! Voi kunpa toivon ettei ap ois keksiny ite tota juttua,vaan todella tapahtui!

Kyllä minä uskon että ap luuli näkevänsä vaimonsa siellä ikkunassa.

Mutta oikeasti mitään yliluonnollista ei ole olemassa.

Suosittelen katsomaan youtubesta Aavedatan videoita. Ne on ihan mielenkiintoisia skeptikonkin näkökulmasta.

En tuhlaa aikaani ihmisten helppouskoisuudella rahastamiseen, on parempaakin tekemistä.

Innostun aaveista (tai mistä tahansa yliluonnollisesta) sitten kun tieteellinen tutkimus todistaa niiden olemassaolosta. En pidätä hengitystä sitä odotellessa.

Tuo esittämäsi argumentti on kestämätön. Koska tieteellinen tutkimushan ei voi todistaa yliluonnollista, niin jos se pystyy selittämään aaveet, siitä seuraa, että ne ovat luonnollisia ilmiöitä, mistä taas seuraa se, että et edelleenkään uskoisi mihinkään yliluonnolliseen, vaikka alkaisit tieteellisen todistuksen jälkeen aaveisiin uskomaan.

Vierailija
60/62 |
09.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sain lasteni syntymän jälkeen etiäisiä. Kuulin usein kuinka mies tuli töistä kotiin. Askelia, avaimen ääniä, takin kahinaa. Puoli tuntia myöhemmin mies tuli ja samat äänet toistuivat. Ne eivät olleet pelottavia ääniä. Kuulin myös lapsen nukkuessa ulkona oven kahvan äänen. Minulla oli katsekontakti kahvaan eikä se liikkunut,mutta kun menin ulos katsomaan, lapsi oli juuri herännyt.

Sain myös ystävistäni etiäisiä, että he ajattelevat minua. Hetkeä myöhemmin sain viestin tai puhelun.

Kun lapset kasvoivat, etiäiset jäi pois. Yhtenä aamuna kuitenkin kuulin, miten alakerrassa mies laittoi takkia päälle ja teki töihin lähtöä. Kun katsoin kelloa, tiesin ettei se voinut olla hän, koska oli ollut jo kaksi tuntia töissä. Menin alas eikä siellä ollut ketään. Jälkiäinen?