Vitsinä annetut epäonnistuneet lahjat -kokemuksia?
Oletteko saaneet lahjoja, joiden on ollut tarkoitus olla jonkinlainen vitsi mutta jotka ovat kääntyneet lopulta loukkauksiksi? Huonoista lahjoista on keskusteltu ihan liikaa täällä ja muualla (yhdestä sellaisesta ketjusta tämä tulikin mieleen), joten kyselen nyt nimenomaan näistä vitsivitsi- ja läpälläheilahjoista.
Minä täytin kauan sitten 30 vuotta, ja silloinen poikaystäväni antoi minulle syvästi inhoamani "taiteilijan" kirjan ja kasetin, joita en olisi lukenut tai kuunnellut maksustakaan. Olisin jotenkin ymmärtänyt vitsin tarkoituksen, jos olisin saanut jotain kivaakin, mutta ei. Loukkaus tuntui vielä suuremmalta sen vuoksi, että täytin pyöreitä. Jätin lahjan baarin pöydälle, ja poikaystävä loukkaantui oikein kunnolla huomatessaan, että en tosiaan arvostanut hänen elettään yhtään. Oli molemmin puolin aika epäonnistunut syntymäpäivä.
Haluaisin siis kuulla, millä tavalla ihmisten huumorintaju on pettänyt puolin ja toisin. Ihan uteliaisuudesta vain.
Kommentit (11)
Avomies oli viikon Lontoossa. Siihen aikaan ei vielä niin hirveästi matkusteltu, kun puhutaan ajasta muinaisella 90-luvulla.
Odotin toki kiinnostuneena, mitä kivaa voisin saada tuliaiseksi. Onhan Lontoo ajan hermolla ja siellä on varmasti kaikkea erilaista mitä Suomesta ei edes saa.
Annoinkin vinkkejä että joku huivi ja koru tai kangaslaukku olisi kiva.
Kaverihan itse oli erittäinkin kiinnostunut omasta tyylistään ja koristeli itseään kaikenlaisilla ketjuilla ja vöillä ja huiveilla.
Tuliaiset: hammastahnatuubi, joka oli aseteltu mulkun muotoisen punaisen tuubin sisään. Siten että kun puristi sitä varresta,niin hammastahnaa purskahti esiin mulkun päästä.
Saatana mä sanon vieläkin!
Lapsettomalle pariskunnalle joku päätti vitsillä lahjoittaa vauvantarvikkeita kun olivat "siinä iässä". Tosiasiassa pari kävi lapsettomuushoitoja läpi ja tuo oli oikein nyrkki kasvoille. Lahjan antaja sentään osasi syvästi pahoitella huonoa vitsiään.
Vierailija kirjoitti:
Avomies oli viikon Lontoossa. Siihen aikaan ei vielä niin hirveästi matkusteltu, kun puhutaan ajasta muinaisella 90-luvulla.
Odotin toki kiinnostuneena, mitä kivaa voisin saada tuliaiseksi. Onhan Lontoo ajan hermolla ja siellä on varmasti kaikkea erilaista mitä Suomesta ei edes saa.
Annoinkin vinkkejä että joku huivi ja koru tai kangaslaukku olisi kiva.
Kaverihan itse oli erittäinkin kiinnostunut omasta tyylistään ja koristeli itseään kaikenlaisilla ketjuilla ja vöillä ja huiveilla.
Tuliaiset: hammastahnatuubi, joka oli aseteltu mulkun muotoisen punaisen tuubin sisään. Siten että kun puristi sitä varresta,niin hammastahnaa purskahti esiin mulkun päästä.
Saatana mä sanon vieläkin!
Mä olisin voinut ottaa tollasen!
Vierailija kirjoitti:
Avomies oli viikon Lontoossa. Siihen aikaan ei vielä niin hirveästi matkusteltu, kun puhutaan ajasta muinaisella 90-luvulla.
Odotin toki kiinnostuneena, mitä kivaa voisin saada tuliaiseksi. Onhan Lontoo ajan hermolla ja siellä on varmasti kaikkea erilaista mitä Suomesta ei edes saa.
Annoinkin vinkkejä että joku huivi ja koru tai kangaslaukku olisi kiva.
Kaverihan itse oli erittäinkin kiinnostunut omasta tyylistään ja koristeli itseään kaikenlaisilla ketjuilla ja vöillä ja huiveilla.
Tuliaiset: hammastahnatuubi, joka oli aseteltu mulkun muotoisen punaisen tuubin sisään. Siten että kun puristi sitä varresta,niin hammastahnaa purskahti esiin mulkun päästä.
Saatana mä sanon vieläkin!
Anteeksi, nyt naurattaa. Kauhea tuliainen. Olen minäkin kerran saanut mulkunmuotoisia jääpaloja tekevän tarjottimen, mutta ohessa tuli sentään hajuvettä. Hyvänhajuista hajuvettä.
ap
Olemme viime keväällä tavannut pari ja viime joulu oli ensimmäinen yhteinen joulumme. Muutimme yhteen jo syksyllä. Sain lahjaksi jonkun typerän huumori cd-levyn, varmaan alle viidellä eurolla ostettu jostain Ale liiterin poistomyynnistä. Minä ostin miehelleni laadukkaan villapaidan sekä partaveden.
Loukkaannuin todella paljon, ja itkuksihan se meni. Mies ei edes tajunnut pahoitella, no sain kyllä uutenavuotena peräti kukkakimpun mutta ei se todellakaan paljoa lohduttanut. Ne olivatkin ensimmäiset kukat minkä edes sain. Olin valmistellut meille käytännössä yksin koko joulun, koristellut kodin ja tehnyt ruuat ja leivonnaiset.
Ikä 35+.
Olisi pitänyt näköjään lahjajutuistakin etukäteen keskustella ettei mene noin pieleen. Aiemmissa suhteissani vain olin tottunut siihen että kumpikin ostaa kunnon lahjat toisilleen, pidin sen itsestäänselvyytenä, joten ehkä joku voi ymmärtää mikä pettymys tämä mulle oli. Siskon perheelleen ja vanhemmilleen osti kyllä normaalit kunnon lahjat, eli tärkeysjärjestys näköjään löytyy.
Ei tää suhde toimi muutenkaan, ensi joulua ei tule, on muita syitä siis kuin tuo joululahjajuttu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle pariskunnalle joku päätti vitsillä lahjoittaa vauvantarvikkeita kun olivat "siinä iässä". Tosiasiassa pari kävi lapsettomuushoitoja läpi ja tuo oli oikein nyrkki kasvoille. Lahjan antaja sentään osasi syvästi pahoitella huonoa vitsiään.
Minä tiedän useita tapauksia, joissa lapsettomalle pariskunnalle on lahjoitettu vauvantarvikkeita joko vitsillä tai "vitsillä". Osa pariskunnista on ollut vapaaehtoisesti lapsettomia mutta osa on saattanut hyvinkin kärsiä lapsettomuudestaan. Törkein juttu oli se, kun anoppi oli lahjoittanut vanhan äitiysmekkonsa velaminiälleen, saatesanoilla "kun sinäkin tätä tulet kohta kyllä tarvitsemaan". Lapsellista ja sairasta tuollainen.
Sain anopilta joululahjaksi tena-suojia. Mulla ei ole virtsankarkailua.
Annoin joskus siskolle joululahjaksi tiskiharjan, kun riideltiin niin usein tiskivuoroista. Varmaan lähinnä minun tiskivuoroistani.
Vierailija kirjoitti:
Avomies oli viikon Lontoossa. Siihen aikaan ei vielä niin hirveästi matkusteltu, kun puhutaan ajasta muinaisella 90-luvulla.
Odotin toki kiinnostuneena, mitä kivaa voisin saada tuliaiseksi. Onhan Lontoo ajan hermolla ja siellä on varmasti kaikkea erilaista mitä Suomesta ei edes saa.
Annoinkin vinkkejä että joku huivi ja koru tai kangaslaukku olisi kiva.
Kaverihan itse oli erittäinkin kiinnostunut omasta tyylistään ja koristeli itseään kaikenlaisilla ketjuilla ja vöillä ja huiveilla.
Tuliaiset: hammastahnatuubi, joka oli aseteltu mulkun muotoisen punaisen tuubin sisään. Siten että kun puristi sitä varresta,niin hammastahnaa purskahti esiin mulkun päästä.
Saatana mä sanon vieläkin!
Vähän samanlainen kokemus. Todellakin mulle tuotiin joku vitosen krääsä! Henkilöltä joka kyllä muuten ei ole kitsas tuliaisissaan. Kun matkustan hänen kanssaan, hänen tyttärelle tuodaan kyllä joku kiva muistaminen eli käytännössä joku parfyymi/huivi tms. Kehtaa jopa kysyä neuvoani että mikä huivi sopisi tytölle tms. Eikä mikään vitosen räsy vaan kunnon huivi. Tiedätte kyllä. En vain mitenkään voi sanoa hänelle että minäkin haluan tuliaisia *itkupotkuraivari* - vai pitäisikö niin tehdä?
Ei kyllä hotsita itsekään tuolle mitään enää kantaa kun takaisin ei tule mitään!
Ylipäänsä olisi kiva kun mies jotenkin yllättäisi joskus, tuomalla jotain kivaa, ei sen tarvitse olla mitään timantteja, mutta kukkakimppu/huivi/parfyymi/laadukas tuoksusaippuasetti olisi kiva saada. Tai veisi mut ulos syömään. Sen verran minussa on vanhanajan perinteellistä naista vaikka muuten tasa-arvon kannattaja olenkin. Harva nainen pettyy saadessaan kukkia, ellei ole allergiaa.
Tulisi olo ettei oteta niin itsestäänselvyytenä. Itse pyrin ottamaan huomioon toisen aina mutta surkua huomata että se ei mene toiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Sain anopilta joululahjaksi tena-suojia. Mulla ei ole virtsankarkailua.
Äitini sai myös Tena-Ladyja lahjaksi 60-vuotispäivänään joltakulta tutulta. Ei arvostanut :D
Meillä oli sellainen lentokentän roskiksesta dyykattu kiertolahja vitsinä. Se oli mennyt jo useamman kerran edestakaisin. No, mentiin juhlistamaan kaverien vauvaa ja vietiin se, onneksi muiden pakettien kera, mukanamme. Olin paketoinut sen oikein kauniiksi, ja he jo etukäteen ihastelivat pakettia.. pettymys oli aika kova, kun sen avasivat. No, saatiin se kyllä sitten taas ajallamme takaisin, ja on edelleen kierrossa. Mutta ehkä siinä tilanteessa vitsi vähän epäonnistui.