Mitä mieltä tästä tilanteesta? Äiti huutaa pää punaisena bussissa?

Niin joo ja äiti selittää kuljettajalle jotakin epämääristä rattaiden vöistä.. Ap

Äiti oli vähän väsynyt ja häpesi ettei lapsi totellut.

jösses

Otan vain kantaa siihen, että olipa ihana ja poikkeusellinen kuski. Kerran vastaavassa tilanteessa äiti ei ollut laitanut rattaista jarruja päälle eikä kiinnittänyt, alkoi huutaa kuskille, joka sanoi vain penkiltään, että ne rattaat pitää kiinnittää. Ei hajuakaan, mitä tarkoitti, kun itse en ole ikinä rattaiden kanssa kulkenut paikallisessa.

Ja sinä vain istuit? Olisit mennyt höpöttämään lapselle ja viihdyttämään tätä reissulla.

Väärin toimii Suomen kansa joka on luonut äidille semmoiset paineet äitiydestä, ettei mitään rajaa. Hän yritti toteuttaa ympäristön toivetta, ettei lapsi olisi rasitteeksi kanssamatkustajille. Hän ärjyi muiden matkustajien takia, että he näkisivät, että hän yrittää kaikkensa.

Ei lapselle tarvi huutaa, mutta kyllä tuossa tilanteessa voi sanoa, että oisko kannattanut kuunnella. Niin itsekin teen. Jos lapsi teloo itsensä mun kielloista huolimatta en lohduta ensimmäisenä, jos ollenkaan. Kysyn että kannattiko, tarkastan vahingot ja käsken lopettaa itkemisen.

No sori, olin eronnut lasten isästä, raskaana aika viimeisillään ja käynyt juuri turvakodilla! :) Siinä tilanteessa voi tupata väsyttämään. Tämmöinen on siis sattunut minulle Oulun liikenteessä, linjalla numero 21.

Mitäpä jos ap kuitenkin kiinnittäisit huomiota omaan elämääsi, eikä toisten?

T. Elisa

Vierailija kirjoitti:

No sori, olin eronnut lasten isästä, raskaana aika viimeisillään ja käynyt juuri turvakodilla! :) Siinä tilanteessa voi tupata väsyttämään. Tämmöinen on siis sattunut minulle Oulun liikenteessä, linjalla numero 21.

Mitäpä jos ap kuitenkin kiinnittäisit huomiota omaan elämääsi, eikä toisten?

T. Elisa

Painu sinä Elisa sinne minne aurinko ei paista. Aiotko vielä tehdä monta ketjua näistä lastesi isän pakenemisista, vanhempiesi tekemästä väkivallasta, koulukiusaamisesta, työpaikkakiusaamisesta jne ja mitä näitä nyt oli? Lisääntymisesi oikeutat sillä että kun kärsit lapsettomuudesta, niin on ilo että olet saanut kaksi lasta?

Inhoan lapsillee huutavia aikuisia, vaikka sorrun siihen toisinaan itsekin. Muistan omasta lapsuudesta, miten pelotti jo sekin kun isä nosti ääntään.

Ja ärsyttää lapsi (omakin) silloin kun se ei osaa ollenkaan olla nätisti vaikka turvallisuudenkin nimissä pitäisi.

Mä voisin kyllä väittää, että julkisesti lapselleen huutava äiti on jo niin äärirajoilla jaksamisensa kanssa, että tarvitsisi apua. Vai? Mulla ainakin alkaa väsyneenä päässä napsua siihen malliin, että tulee kilahdeltua ja jälkikäteen kaduttaa. Vastaavia tilanteita tapahtuu, valitettavasti useammallekin äidille ja isälle.

Ja hei, siellä bussissa kun näkee jonkun lapsen törttöilevän tuollalailla, sopii lasta viihdyttää eikä vain tuijottaa ja paheksua vierestä. No kaikille lasten kanssa olo ei ole niin luontaista mutta muistan vielä näin vuosienkin jälkeen univelasta hataralla päälläni, kun meinasin itse nukahtaa bussissa pystyyn, taapero raivosi ja joku kanssamatkustaja ykskaks alkoi paikaltaan ilveillä lapselle. Pelleily ja kiukku loppui ja taapero tuijotti loppumatkan hymyillen ja nauraen tuota matkustajaa. Minun ilveilylläni ei olisi ollut samanlaista vaikutusta. Kiitin matkustajaa, kun hän jäi pysäkille ennen meitä :)! Varmasti tuli hyvä mieli hänellekin ja muu ruuhkabussin väki sai viimein matkarauhan.

Ihan hirveä äiti. Miten joku voi suuttua omalle lapselleen siitä, että tämä on satuttanut itsensä? Aivan kammottavaa toimintaa äidiltä. Jos käyttäytyy noin julkisesti, miten sitten neljän seinän sisällä, kun kukaan ei näe...

Äiti todennäköisesti pelästyi ihan kamalasti, ja pelko purkautui sitten tuolla lailla. Kuulostaa siltä, että hän on kamalan väsynyt, aivan lopussa. Alkuperäinen ongelmahan tuossa oli, että rattaiden valjaat olivat auki. Ihana bussikuski, kun meni auttamaan. Harmi, että kukaan matkustaja ei sitä tehnyt.

Ei ole maailman ensimmäinen ihminen jolla säikähdys kanavoituu aggressioksi, se on on ihmislajin selviytymisen kannalta ihan looginen reaktio ja mitä kuormittuneemmassa tilassa ihminen on niin sitä primitiivisemmiksi muuttuu reaktiot. Mikä ei tarkoita että olisi on karjua itsensä satuttaneelle lapselle tai muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole maailman ensimmäinen ihminen jolla säikähdys kanavoituu aggressioksi, se on on ihmislajin selviytymisen kannalta ihan looginen reaktio ja mitä kuormittuneemmassa tilassa ihminen on niin sitä primitiivisemmiksi muuttuu reaktiot. Mikä ei tarkoita että olisi on karjua itsensä satuttaneelle lapselle tai muutenkaan.

Just näin. Itselle kävi samoin, kun tyttäreni 6-vuotias ja naapurin tyttö halusivat kanssani saunaan. He menivät jo edeltä lauteelle ja sanoin että siellä ei sitten pelleillä eikä keikuta, olin itse vielä lattiatasolla. No mitenkäs kävikään; tytöt alkoivat töniä ja hihitellä ja oma tyttäreni putosi pää edellä lauteelta ja muutaman sentin ohi ettei pudonnut kiukaalle!

Siinä kyllä äiti karjui mutta lähinnä kauhusta! Tuli huudettua eräätkn ärräpäät silkasta kauhusta.

Tämä tapahtuma on syöpynyt mieleeni niin että näen sen selvänä ja tunnen sen kauhun vielä vuosien päästä. Onneksi päästiin pelkällä isolla säikähdyksellä, toisin olisi ollut jos olisi osunut kuumaan kiukaaseen.

Typerää huutaa lapselle.

Mielestäni ap toimi väärin laittamalla keksityn aloituksen.