Kuka idioo-tti on saanut päähänsä, että vauvaperheelle pitää tuoda ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olla pakastin täynnä kaikenmaailman kiusauksia mitä kumpikaan ei syödä, ja osataan kyllä laittaa ruokaa ihan itsekin. Esikoinen on viikon vanha ja menee jo hermo uunivuokia raahaaviin mummoihin. Kyllä, on sanottu ettei tarvitse tuoda mitään tai korkeintaan kahvisyömiset jos jotain haluaa.

Ne on rotinat. Meidän esiäideille niitä on tuotu, helpottamaan ja tukemaan, sekä varmasti myös varojen niukkuuden takia. Siitä

On idiotismi kaukana ollut.

Kaikesta sitä saa ongelman tehtyä. Ap:llä on lähellään useita ihmisiä, jotka haluavat hänelle ja perheelleen hyvää ja koettavat sitä konkreettisesti osoittaa. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että näin on.

Sanot vaan että "vtun idiootit, työntäkää vuokanne perceeseenne", niin lupaan tuon loppuvan siihen. :)

Hyi miten rumasti puhut, Ap.

Voi kun olisikin joku tuonut valmista ruokaa kun tuli vauvaa katsomaan.

Äitini oli siivonnut meillä ja ostanut kukkia ja täyttänyt jääkaapin sillä aikaa kun olin sairaalassa, muistan tämän loppuelämäni, niin ihanaa se oli.

Vierailija kirjoitti:

Kuka edes uskaltaa syödä toisen tekemää tuotua ruokaa? Ehkä tuovat siksi, että se on halvempaa vääntää joku mössöpata, kun keksipaketti. Tosin keksit tekis kauppansa. Eli rahanhaaskausta kaikki tyynni.

Minusta olisi ollut ihanaa, kun joku olisi tuonut ruokaa, mutta ei. Kävijöitä on kyllä riittänyt joka vauvan kohdalla, ja ihan hirveää olettaa, että jaksaisi vielä olla jotain siinä tilanteessa leipomassa.

Ja vastaus ylläolevaan kysymykseen: Minä. Ja koko perheeni, ja sukuni ja ystäväpiirini. Meillä syödään useinkin toisten tekemää ruokaa, kun mennään kylään tai sitten joku tosiaan tuo mukanaan ruokaa jos ollaan jonkun luona. Keksit ei meillä tee kauppaansa.

Ei hätää ap, ei mene kuin pari kuukautta ja apu on merkittävästi vähentynyt. Kannattaa nauttia vielä kun ihmiset viitsii auttaa.

Nykyperheet eivät ole rotina-ajan kasvatteja. Jokainen saa valmista, omaan makuunsa, kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää ap, ei mene kuin pari kuukautta ja apu on merkittävästi vähentynyt. Kannattaa nauttia vielä kun ihmiset viitsii auttaa.

En tarvinut toisten apuja silloin vauva-aikana enkä nytkään. Pitäkää mössönne.

Onko sinulla jotain aivovauriota ap, kun et tajua, että ne ovat saaneet päähänsä, jotka niitä ruokia tuovat. Etkö osaa siis yhdistää syytä ja seurausta tai tekijää ja tekemistä?

Sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus tai psykoosi.

Jaa että rotinat idiotismia. Nyt vähän kiitollisuutta peliin. Meneekö puolta vuotta, ennen kuin ruikutat tuojilta lastenhoitoapua?

Minusta ihana tapa, kun vanhemmat mummot tuovat uudelle äidille ruokaa. Tarkoitushan on helpottaa sitä alkua kotona. Muutenkin tykkään doula-meiningistä, kun uutta äitiä tuetaan jo synnytyksessä.

Mies osaa laittaa, ette halua. Mutta kun ekaa kertaa tuodaan mummot ei tiedä sitä ja tuodaan toistekin, et ilmeisesti osaa sanoa ystävällisesti vaikkapa  ´pakastin jo täynnä`

Minulle tuli suorastaan paha mieli näiden tuntemattomien ruuantuojien puolesta, koska sanoit heitä idiooteiksi.

Onnea kuitenkin perheenlisäyksen johdosta.

Hyii, pakkaskiusausta.

Laitat tarjolle, kun tuoja tulee kylään seuraavan kerran.

Jaa että rotinat idiotismia. Nyt vähän kiitollisuutta peliin. Meneekö puolta vuotta, ennen kuin ruikutat tuojilta lastenhoitoapua?

Vierailija kirjoitti:

Kuka edes uskaltaa syödä toisen tekemää tuotua ruokaa? Ehkä tuovat siksi, että se on halvempaa vääntää joku mössöpata, kun keksipaketti. Tosin keksit tekis kauppansa. Eli rahanhaaskausta kaikki tyynni.

Ihminen, joka ei ole vainoharhainen.

Hyi ap, kun olet kiittämätön! Älä sitten puolen vuoden, vuoden huonojen yöunien jälkeen koomaile niille samoille mummoille, kun eivät käsi ojossa tule antamaan lapsenhoitoapua uupuneelle sinulle. Sorry, mulla on jumppa ja huomenna bingo ja sitten lähden viikonloppuna risteilylle Maikin kanssa. Ei ehdi. Koittakaa vaan pärjätä ihan keskenänne, niin mekin aikanaan hoidimme.

Jos on vasta viikon ikäinen vauva talossa, niin sitten kun olet nyt alkuun valvonut sen pari kk niin sitten voikin jo tulla eri asenne noita pakkasesta löytyviä ruokia ja niiden tuojia kohtaan. Kaunis perinne yrittää olla avuksi tuo on, ei mitään kiusaamista.

Itsekin vanhana naisena, yli 50v. tykkään vaalia perinteitä ja minusta tämä on ollut upea tapa. Olen vähän pettynyt sinuun, ap, kuka oletkin. Sinulla on nyt uusi ihmistaimi kasvatettava ja toivottavasti osaat opettaa hänelle käytöstapoja.

Ap kirjoittaa rumasti, mutta ymmärrän kyllä, ettei hän halua ruokia. 

Ihmetyttää vain nämä jotkut vastaukset. Mulla oli koliikkivauva, vähäuninen ja ei ollut mitään apua ensimmäisen vuoden aikana muuta kuin lapsen isä, joka hänkin oli välillä työreissuilla. Eikä kukaan tuonut ruokaa. Ihan vallan mainiosti ehdin ruuat tehdä, ei ollut kyllä mikään ongelma. Lapsenkin ruuat tein itse ja käytin kestovaippoja. Kertokaas, mihin se aika olisi mennyt? Lasta piti kantaa aika paljon, ja yöllä piti joskus valvoa, mutta silti kotona ollessa jäi aikaa tehdä hommat ja ruuat ilman apuja sekä syödä, syödä ihan kunnolla. Enkä syönyt eineksiä.

En ole mikään marttyyri, että raadoin muka, vaan aikaa oli kotona ollessa ihan hyvin. En minä mitään  voileipäkakkuja ja kermasta väännettyjä joutsenia tehnyt, kyllä kai sellaiseen menee aikaa, mutta perusruoka valmistelu max 10 minuuttia, esim. pilkkominen ja sitten hella tai uuni hoitaa loput. Pyykit pesi kone, sekin on enintään 20 minuuttia mitä itse pitää niitä pyykkejä lajitella ja puhtaita viikata/koneellinen. 

Täytyy olla ihan helkutin vaativa ja sairas vauva, jos on yksi lapsi, eikä ruokaa ehdi tehdä. Niin ja minä kyllä repesin, niin etten viiteen viikkoon kävellyt kunnolla, mutta pystyasento oli juuri se paras asento olla. 

En, ap, haluaisi olla sinun ystäväsi enkä edes tuttusi.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa rumasti, mutta ymmärrän kyllä, ettei hän halua ruokia. 

Ihmetyttää vain nämä jotkut vastaukset. Mulla oli koliikkivauva, vähäuninen ja ei ollut mitään apua ensimmäisen vuoden aikana muuta kuin lapsen isä, joka hänkin oli välillä työreissuilla. Eikä kukaan tuonut ruokaa. Ihan vallan mainiosti ehdin ruuat tehdä, ei ollut kyllä mikään ongelma. Lapsenkin ruuat tein itse ja käytin kestovaippoja. Kertokaas, mihin se aika olisi mennyt? Lasta piti kantaa aika paljon, ja yöllä piti joskus valvoa, mutta silti kotona ollessa jäi aikaa tehdä hommat ja ruuat ilman apuja sekä syödä, syödä ihan kunnolla. Enkä syönyt eineksiä.

En ole mikään marttyyri, että raadoin muka, vaan aikaa oli kotona ollessa ihan hyvin. En minä mitään  voileipäkakkuja ja kermasta väännettyjä joutsenia tehnyt, kyllä kai sellaiseen menee aikaa, mutta perusruoka valmistelu max 10 minuuttia, esim. pilkkominen ja sitten hella tai uuni hoitaa loput. Pyykit pesi kone, sekin on enintään 20 minuuttia mitä itse pitää niitä pyykkejä lajitella ja puhtaita viikata/koneellinen. 

Täytyy olla ihan helkutin vaativa ja sairas vauva, jos on yksi lapsi, eikä ruokaa ehdi tehdä. Niin ja minä kyllä repesin, niin etten viiteen viikkoon kävellyt kunnolla, mutta pystyasento oli juuri se paras asento olla. 

On kysymys myös vanhasta, kauniista perinteestä, jolloin ´vanhat mummot` tukivat uutta äitiä uudessa roolissa.  Jotkut, niinkuin minä, tykkään joistakin tämmöisista tavoista ja tyttärenikin omaksui tämän tavan. Hän vei parhaalle ystävälleen ruokaa muiden lahjojen kera, kun ystävä kotiutui vauvan kanssa.

ASiasta voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta minusta useista kommenteista näkyy se, että ap:n käytöstä pidetään huonona.