Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko tätä anteeksi ystävälle?
04.02.2019 |
Kuvittele tilanne: pitkäaikainen ystävyys alkaa yllättäen hiipua, ystävä on etäinen eikä ota oma-aloitteisesti kontaktia. Ei kysyttäessä kerro mikä on, lopulta jätät hänet rauhaan.
Parin vuoden päästä ystävä ottaa yhteyttä jossa pahoittelee etääntymistä. Syyksi kertoo masennuksen jonka vuoksi koki oikeaksi vetäytyä useasta ihmissuhteesta.
Suhtautuisitko ymmärtäen? Olisitko kiinnostunut elättelemään taas ystävyyttä?
Kommentit (20)
Tuo on ihan pätevä syy ja antaisin anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaisin anteeksi.
Olisin toivonut selitystä mutta aina sitä ei pysty ymmärrettävästi antamaan.
Niin? Ystäväsi oli/on sairas. Suuttuisitko jos olisi ollut pakko ottaa etäisyyttä vaikkapa syövän vuoksi? Itse sanoisin että et edes pyydä anteeksi, miksi sairastumistaan nyt anteeksi pitäisi pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin anteeksi. Itsellä käynyt samoin, mutta niin että minä masennuin ja aloin eristäytyä. Lähimmille ystäville olen selittänyt syyn ja viestitellään kyllä joskus. Kaikki ovat hyvin ymmärtäneet.
Mun mielestä ei ole mitään anteeksi annettavaa toisen sairastumisen vuoksi. Ihanaahan on, että hän on paremmakssa kunnossa ja haluaa takaisin yhteyksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RITU64 kirjoitti:
KAIKEN VOI ANTAA ANTEEKSI PAITSI
VUONNA 84 SILLOINEN YSTÄVÄNI RITVA NUSASI JO EDESMENNYTTÄ MIESTÄNI AULISTA. AULIS OLI KUNNON HUORINPUKKI!
AULIS EI OLE POIKANI PETRI AUTI STILLERIN OIKEA ISÄ VAAN RUUPEN.
Ritu, vaikutat ihanalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa masentuneen roolissa. Yllättävän harva ymmärsi tilanteeni tai "antoi anteeksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin toki anteeksi, mutta pari vuotta on pitkä aika etääntyä toisesta. Ei siitä välttämättä ystävyyttä uudestaan kehkeytyisi.
Kyllä antaisin, mutta jokainen ystävyys on erilainen ja ehkä todella läheisen kanssa voisi tulla oudot vibat jos yhtäkkiä katkaisisi välit eikä edes avaa hiukan mistä on kyse jotta voisin antaa tilaa enkä mitään olisi aistinut.
Sitten vuosien päästä tullaan selityksen kanssa takaisin niin voisin olla hiukan hämmentynyt ja epäuskoinen. Toisaalta jos uskon että kyseessä on totuus niin antaisin anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin anteeksi, mutta olisin jatkossa varautuneempi ystävän suhteen. Menisi aikaa siihen, että päästäisiin siihen mikä tilanne oli vuosia sitten.
Mitä mieltä olette ystävästä,joka ei ole tukena sairastumisen hetkellä vaikka toivoin?Esim.käymällä kylässä mitään ei tarvitse tuoda tai hoitaa asioita. Tulee vain viestiä, että mennään sitten juhlimaan kun olet parantunut???!!! Mitä tekisitte minun asemassani?Tuntuu surulliselta :(
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette ystävästä,joka ei ole tukena sairastumisen hetkellä vaikka toivoin?Esim.käymällä kylässä mitään ei tarvitse tuoda tai hoitaa asioita. Tulee vain viestiä, että mennään sitten juhlimaan kun olet parantunut???!!! Mitä tekisitte minun asemassani?Tuntuu surulliselta :(
Olen pahoillani puolestasi. Minulla sama tilanne parhaillaan menossa, olen vuoteen omana muutamia viikkoja (ei tarttuvaa), mutta kukaan ei käy katsomassa. Surettaa.
En tiedä, mitä mieltä olisin. Kaikilla on ruuhkavuodet ja jatkuva helvetillinen kiire, mutta silti toivoisin, että joku muistaisi.
RITU64 kirjoitti:
KAIKEN VOI ANTAA ANTEEKSI PAITSI
VUONNA 84 SILLOINEN YSTÄVÄNI RITVA NUSASI JO EDESMENNYTTÄ MIESTÄNI AULISTA. AULIS OLI KUNNON HUORINPUKKI!
AULIS EI OLE POIKANI PETRI AUTI STILLERIN OIKEA ISÄ VAAN RUUPEN.
Aulis kävi minun luona silloin...
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette ystävästä,joka ei ole tukena sairastumisen hetkellä vaikka toivoin?Esim.käymällä kylässä mitään ei tarvitse tuoda tai hoitaa asioita. Tulee vain viestiä, että mennään sitten juhlimaan kun olet parantunut???!!! Mitä tekisitte minun asemassani?Tuntuu surulliselta :(
Voi kuule. Tietäisitpä mihin ihmiset tunnottomuuttaan pystyvät. Etenkin Vaasassa.
Soita ystävällesi ja kutsu hänet käymään, hän ehkä ajattelee että haluat olla rauhassa ja levätä. Itse olen sellainen että haluan olla yksin kun sairaana, enkä varmaan tajuaisi että toinen haluaa seuraa vastaavassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette ystävästä,joka ei ole tukena sairastumisen hetkellä vaikka toivoin?Esim.käymällä kylässä mitään ei tarvitse tuoda tai hoitaa asioita. Tulee vain viestiä, että mennään sitten juhlimaan kun olet parantunut???!!! Mitä tekisitte minun asemassani?Tuntuu surulliselta :(
Antaisin anteeksi.