Lapsi ei saa syksyllä koulu kyytiä koska koulumatka on 30 metriä alle vaaditun 5 kilometrin ... Miten muut vastaavassa tilanteessa toimineet kun ei ole yleisiä kulkuneuvoja, vanhemmat töissä eikä lapsi jaksa kävellä melkein 10 km päivässä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans riitti kun koulukuljetus lappuun merkittiin tasa kilometrit 5km.. Ei ole perään kyselty. Samassa kyydissä kulkee lapsia vielä lyhyemmältä matkalta. Ei ole ollu niin tarkkaa. Vai onkohan kuntakohtaista. Ja voiko olla merkitystä sillä ettei meiltä mene kevyenliikenteenväylää.

Meillä Tampereella on todellakin tarkkaa. Ei mee ei, jos vaikka 200 metriä puuttuu.

Ihan sama aikoinaan mun kouluaikana Turussa. Näissä tosin kyse, maksaako kunta liput vai ei.

Mitä jos lapsi kävelisi 30 metrin päähän talosta odottamaan kyytiä, sittenhän 5 kilometrin raja tulisi täyteen, en edes vitsaile, tässä maassa kun on kaikki älyvapaa toiminta mahdollista

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen oma nuoruus. Tosin olin yläastelainen.

Matkaa kouluun juuri himpun vajaa viisikilotriä ja en saanut ilmaisia kyytejä. 50 metriä meistä asui samassa koulussa käyvä tyttö, joka sai ilmaiset bussikyydit.

Ihan sama oli itselläni tismalleen. Kuljin polkupyörällä aina kun oli mahdollista ja bussilla jos oli liikaa lunta jne.

Järjestäkää niin, että voitte kuljettaa. Viette lapsen enne töihinne menoa koululle, vaikka se olisi etuajassakin. Hitaammin se kävely menisi.

Toivottavasti diagnooseista ja lääkärinlausunnosta olisi apua.

Tosin kävely ei ole pahin mahdollinen asia. Himpun verran vajaat viisi kilometriä on pitkä matka, se on ihan totta, mutta siihen tottuu kyllä.

Muistaakseni oma koulumatka oli vajaat neljä kilometriä aikoinaan, eli tietenkään en saanut kyytiä. Noh, apostolinkyydillä ja pyörällä sitten. Minulla ei tosin ollut mitään diagnoosia.

Nykyään on kumminkin sentään aurattu. Äitini kulki usein umpihangessa aikoinaan talvisin junalta kotiinsa. Ja joutui joka päivä odottamaan junaa kylmässä 2 tuntia. Koululla ei saanut odottaa.

Nykyään liikenne on koko ajan vaan turvallisempaa. Suurempi todennäköisyys on kuolla liikkumattomuuden aiheuttamiin fyysisiin vaivoihin!

Pian se kunto siitä kohenee, kun lapsi alkaa kulkea kävellen kouluun. Kannattaa tietysti valmistautua aloittamalla säännöllinen kävely lyhemmillä matkoilla ja pidentämällä matkaa vähitellen.

Sanotte että susia koulutien varrella (vitsi...oikeasti vetoatte noihin erityisyyksiin)

Miksi perheet muuttaa korpeen. Maanviljelijäperheen ymmärrän, mutta muuten en.

Te ketkä sanotte että 5km ei oo matka eikä mikään kulkea pyörällä, oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi ihmisten tarpeiden ja fyysisten sekä henkisten ominaisuuksien olevan erilaisia? Itse kuljin pyörällä kouluun 3,5km joka päivä koko alakouluajan ja olin muutenkin aktiivinen lapsi, mutta yläasteelle mentäessä koulumatka piteni 4,7 kilometriin ai että oli ihanaa pahimmassa murrosiässä liikahikoilusta kärsivänä polkea tuo matka kouluun ja haista kuin räkkitynnyri loppu päivä sekä ahdistua entisestään naaman helotuksesta ja muusta fyysisestä epämukavuudesta. 

Pahimillaan koulumatkan aiheuttava ahdistus erikoislapselle voi johtaa siihen että sinne kouluun ei yksinkertaisesti mennä eivätkä opinnot suju ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan 30metrissä mitään neuvottelu varaa koska käytännössä lapsi kävelee saman minkä toiset menee bussilla, 30 metriä on tosi lyhyt matka.

Mutta entäs sitten se toinen lapsi, jonka koulumatka on vain 30 metriä lyhempi kuin teillä? Sehän kävelee käytännössä saman minkä oma lapsesi menee bussilla, jos hänen kohdallaan tehdään poikkeus. Ja jos tämänkin lapsen kohdalla tehdään poikkeus, entäs se kolmas lapsi jonka koulumatka on vain 30 metriä lyhempi kuin toisen lapsen? Kun tätä jatketaan niin lopulta tullaankin lapseen, joka asuu ihan koulun vieressä - ja pakkohan senkin kohdalla on joustaa, kun kerran kaikkien muidenkin kohdalla on joustettu...

Kyllä se nyt kuule on niin, että raja on vedettävä johonkin. Ja siitä rajasta ei jousteta metriäkään, koska sellainen joustaminen ei ole reilua.

Ne lapset on tietysti oma lukunsa, jotka ei fyysisestä tai psyykkisestä syystä johtuen pysty kulkemaan koulumatkaa itsenäisesti. Niiden kohdalla on käytettävä vain ja ainoastaan tapauskohtaista harkintaa, joka on täysin erillinen normaalien lasten kohdalla käytettävästä kilometrirajasta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö diagnoosien perusteella saisi?

Saa, kun pyytää lääkäriltä todistuksen. Omaa hölmöyttä, jossei kyseistä todistusta ole pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä sanotte että 5km ei oo matka eikä mikään kulkea pyörällä, oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi ihmisten tarpeiden ja fyysisten sekä henkisten ominaisuuksien olevan erilaisia? Itse kuljin pyörällä kouluun 3,5km joka päivä koko alakouluajan ja olin muutenkin aktiivinen lapsi, mutta yläasteelle mentäessä koulumatka piteni 4,7 kilometriin ai että oli ihanaa pahimmassa murrosiässä liikahikoilusta kärsivänä polkea tuo matka kouluun ja haista kuin räkkitynnyri loppu päivä sekä ahdistua entisestään naaman helotuksesta ja muusta fyysisestä epämukavuudesta. 

Pahimillaan koulumatkan aiheuttava ahdistus erikoislapselle voi johtaa siihen että sinne kouluun ei yksinkertaisesti mennä eivätkä opinnot suju ajallaan.

Ikävä tilanne, mutta elämä ei ole pelkkiä ruusuilla tanssimista. Mikset pyöräillyt hitaammin, jotta olisit välttynyt liiallisen hikoilun aiheuttamilta ongelmilta?

ÖÖöh missä välissä ADHD on muuttunut liikuntarajoitteeksi?? Oma poikuli jaksoi hyvin pyöräillä. Energisenä lapsena sai mahtavasti arkiliikuntaa, jaksoi koulunsa paremmin. Ei sitä 30 asteen pakkasessa ja kaatosateessa lykätty tielle. Ihan rahalla maksoin bussiliput kun oli tarvis. Nyt on ammatissa oleva menestynyt nuorimies. Veetuttaa tälläiset mammat, jotka ratsastelevat diagnooseilla saadakseen tarpeettomia etuja. Toivottavasti lapsi saa kasvaa itsenään ja normaalina, jolla nyt sattuu olemaan tietty piirre.... eikä säälittävänä erityislapsena, jota pitää hautoa kuin haurasta munaa.

No huhuh onpa kommentteja. Miksi niin moni muuten tarjoaa ratkaisuksi joukkoliikennettä, kun aloittaja kertoi, että sitä ei ole.Ymmärrän huolesi ap hyvin, vaikka en olekaan samassa tilanteessa. On sitä paitsi ihan eri juttu liikkua pari tuntia vapaa-aikanaan ja vaikka pyöräillä se liikunnan tarve, kun sitä ei tarvitse tehdä silloin kun sataa kaatamalla, on aivan säkkipimeää tai lunta tulee niin että eteen ei näe. Ja joka aamu ja päivä uudestaan, oli sää tai vointi mikä hyvänsä. Ei tule muuta mieleen kuin tosiaan hakea koulukyyditystä noiden diagnosien perusteella tai sitten kartoittaa kaikki lähistöllä asuvat perheet, jos saisi jonkin kuljetusringin järjestymään. Tai jos on sellainen työ, että työaikoja voi järjestellä niin että voisitte mennä samaa matkaa.

Itse ostin lapselleni 4 vuotis lahjaksi sähkökäyttöisen mönkijän.En siis sellaista marketin lelua, vaan sellaisen jossa 1000w sähkömoottori ja levyjarrut sekä jousitus.Maksoin tuosta käytettynä 300€, uudet hieman alle 700€.

Tuollaisella saa ajaa 25km/h lain mukaan, kun vaan laittaa valot eteen ja taakse, tuolla kestää 60kg painoinen ajaa.Kulkee ~30 km yhdellä latauksella.

Meillä jäi matka suunnilleen saman verran vajaaksi kyytitoimen mittausten mukaan. Mittasimme matkan polkupyörän mittarilla, ja matkaa tuli reilusti enemmän. Mittausohjelma ei huomioi reitin kaltevuutta, eli mäkiä eikä esim. suojateiden sijainteja jne.

Valitimme päätösestä omaan mittaukseen perustuen ja meni johonkin "mittaustoimeen" tarkistukseen. Saivat tarkistuksessa 2 uutta tulosta, joista toinen oli metrin yli rajan ja toinen 80 metriä yli rajan. Lapset saivat kyydin.

Talvea lukuunottamatta se lapsi tosiaan voi pyöräillä, kuten muutkin lapset. Talvella pitää sitten hommata joku kuljetus, ellei fillarointi suju. 

Mun kummilapsi sisarineen asuu korvessa, toinen vanhemmista on tilallinen tai mitä lie, niin hekään eivät saa kyytejä, niin itse kustantavat taksin aamuin illoin, jatkossa varmasti sitten vain fillarilla. Nyt siis liian pieniä siihen toinen.

Vielä lisäys: mittasimme polkupyörän mittarilla ja jollain kännykän paikkatieyo-ohjelmalla.