Pettäisitkö tilaisuuden tullen?
Tekeekö tilaisuus varkaan ?en luottaisi keneenkään enää.
Kommentit (54)
En. Aina niitä tilaisuuksia tulee, joskus useemmin ja joskus harvemmin. Ei se siis siitä riipu vaan siitä etten koskaan tahtoisi satuttaa avovaimoani sillä tavalla. Rakastan ja kunnioitan häntä enemmän kun ketään. Miten joku hetken huuma/nautinto vois olla sen arvoista, että menettäisin kaiken mitä meillä on ja mitä on vuosia yhdessä rakennettu? En usko, että mitenkään.
M30
En. Vaikka olisi päälle vielä 100 % varmuus, että kukaan ei saa koskaan tietää.
No en.
Teoilla on aina seurauksia, vaikka ei kiinni jäisikään. Seuraukset voivat näkyä heti tai vasta paljon myöhemmin. Ja yleensä ne ovat vähemmän kivoja.
En kenenkään satunnaisen tuttavuuden kanssa. Mutta pitkäaikaisen ihastukseni kanssa en ehkä pystyisi vastustamaan houkutusta mikäli sopiva tilaisuus tulisi vastaan.
En ja edellytän samaa myös kumppanilta. Minulla on ihan samat säännöt, kuin mitä toiselta odotan.
En tietenkään. En myöskään varasta, vaikka se onnistuisi hyvinkin helposti joissain liikkeissä.
Tilaisuuksia olisi päivittäin. Ei tulisi mieleenikään pettää. Ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa, jos ei kykene sen vertaa toista kunnioittamaan, että pysyy uskollisena.
En enää. Petin eksää koska olin puutteessa vuosia. Se johti eroon koska rakastuimme toisen miehen kanssa palavasti. Ei se tietenkään oikein ollut.
Nyt elän yhdessä tämän toisen kanssa. Koskaan en enää petä. Sellainen oli hirvittävä tilanne.
Mun tapauksessa ehkä sit näin piti käydä. Mutta järjestys olisi pitänyt olla toinen.
En voisi. Vaikka kukaan ei saisi tietää, tietäisin itse enkä voisi elää itseni kanssa jos tekisin jotain niin itsekästä hetken huuman takia. Mun mies on paras ja en haluaisi menettää häntä etenkään oman typeryyden ja himojen vuoksi.
Paha mennä sanomaan. Tähän mennessä (ikää 51 vuotta) en ole niin tehnyt, mutta koskaan en menisi sanomaan ei koskaan. Toisaalta tässä alkaa ikäkin tehdä sen, että niitä tilaisuuksia ei enää ole kovin paljoa tarjolla :D
En ole koskaan pettänyt, enkä tule koskaan pettämäänkään, ihan jo periaatteesta.
Jos luvalla pääsisin vierasta panemaan, sanotaan nyt vaikka jossain kolmen tai neljän kimpassa jossa vaimonikin on mukana, niin se kyllä kelpaisi, mutta se nyt ei olekaan (siis ainakaan minun mielestäni) pettämistä.
Eli siis mitään en tee vaimoni tietämättä ja ilman hänen hyväksyntäänsä. Ja vastaavasti odotan häneltä samaa.
Tiedän, miltä tuntuu tulla petetyksi enkä koskaan voisi aiheuttaa toiselle ihmiselle sellaista tuskaa. Olen vaikka selibaatissa lopun ikäni ennemmin kuin petän. Toki hyvin epärealistista että nuo kaksi olisivat ainoat vaihtoehdot.
Aiemmissa suhteissa olen pettänyt. Nyt ns toisella kierroksella ja lapset tehty. Tai siis vielä se loppuelämän kumppani etsinnässä. Kun löytyy niin en todellakaan petä. Haluan suhteen jossa ollaan toisillemme parhaita ystäviä ja himokkaita kumppaneita siihen ei vain muun haluaminen silloin mahdu. Olen enemmän kuin valmis tällaiseen sillä tämä parin vuoden sinkkuilu on näyttänyt ettei muuta tarjontaa kannata haikailla jos edes vähän hyvän löytää jonka kanssa opetella yhdessä meille sopivat tavat.
En