Lue keskustelun säännöt.
Huomataanko ADHD välttämättä lapsena?
04.02.2019 |
Nyt reiluna parikymppisenä tunnistan itsestäni ADHD-piirteitä, vaikka kukaan ei ole koskaan maininnut asiasta tai epäillyt mitään. En ole rauhaton, mutta keskittymiskykyni ja motivaationi asioihin, jotka eivät kiinnosta, on heikko. Ja kovin moni asia ei muutenkaan kiinnoata.
Nettiä surffailen päämäärättömästi, enkä monesti lue edes juttuja loppuun, vaan etsin uusia jänniä juttuja. Koukussa olen älypuhelimeen ja nettiin. Addiktoidun myös helposti kahvin ja alkoholin tuomaan mielihyvään.
Olin normaali lapsi, mutta änkytin pahasti ja joskus olin ylivilkas kotona. Koulussa meni kohtalaisen hyvin, vaikka olin laiska lukemaan. Vasta korkeakoulussa on tullut ongelmia, kun lukumotivaatio ei riitä.
Kommentit (19)
Aikuisena ei saa helposti diagnoosia.
Aika heitteillä sitä on saanut olla ja sietää noloja tempauksiaan. Mies 40v.
Syy on ilmeisesti että lääkkeeksi saa huumeita ja eivät halua antaa huumeita ihmisille.
Sitten sen avun saanti on vaikeaa. Minulla jää aina kaikki asiat kesken ja alan tekemänä uusia juttuja. Viimeksi viimeviikolla lähden kesken työpäivän muihin hankkeisiin ja nyt maanantaina pomo sanoi että olen liian epäluotettava. Vaikeaa perheellekin kun nyt pitäisi jostain saada rahaa ja lapsetkin kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena ei saa helposti diagnoosia.
Aika heitteillä sitä on saanut olla ja sietää noloja tempauksiaan. Mies 40v.
Syy on ilmeisesti että lääkkeeksi saa huumeita ja eivät halua antaa huumeita ihmisille.
Sitten sen avun saanti on vaikeaa. Minulla jää aina kaikki asiat kesken ja alan tekemänä uusia juttuja. Viimeksi viimeviikolla lähden kesken työpäivän muihin hankkeisiin ja nyt maanantaina pomo sanoi että olen liian epäluotettava. Vaikeaa perheellekin kun nyt pitäisi jostain saada rahaa ja lapsetkin kärsii.
Aika ilkeä pomo sulla. Kostaa sun lapsilles :/
Mulla hieman samaa, tosin olen ehkä ADD, mutta huomaa isommassa porukassa, että olen tosi levoton tapaus näin aikuisenakin. Töissäkin pakko mennä jaloittelemaan työpöydän äärestä melko useinkin ihan vain siksi, kun ei jaksa istua paikallaan liian kauan. Ajatukseni harhautuvat todella helposti, tosin kiinnostuessani osaan keskittyä hyvin.
Omissa lapsilla on samoja piirteitä, samoin äidissäni ja hänen kaikissa sisaruksissaan sekä mummossani ja hänen siskossaan (epäilen, että on geneettistä ja että vieläpä periytyisi vallitsevasti tms.). Olen valmis tekemään hyvin nopeita ja rohkeitakin päätöksiä tarvittaessa, vaikka muuten olen maltillinen.
Minä sain diagnoosin vasta 17-vuotiaana, on siis mahdollista että jää huomaamatta. Oireet olivat selkeitä mutta kukaan ei hoksannut yhdistää ADHD:hen.
Ei huomaa. Minulla kaksi lasta sai diagnoosin vasta aikuisena. Kumpikin kyllä sai diagnoosin helposti, koska tutkimuksissa se oli niin selvä. Sekä lääkityksen, mitä käyttävät tarvittaessa, kun pitää olla johdonmukainen ja pystyä keskittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä huomata. Mutta tuo kuvailusi ei kuulosta siltä, että kyseessä olisi ADHD. Kuulostaa minun mielestäni vain ihan normaalilta kyllästymiseltä ja normaalilta käyttäytymiseltä.
^ Siis aikuiseksi naiseksi olen jotenkin "pojanviikarimainen" ja levoton. Siis asiallinen ja siisti, mutta sellainen, joka heiluttelee tuoliaan ja leikkii kuulakärkikynällä kokouksissa (joskus, ei aina) sekä keksii hauskoja vitsejä ja tilannekomiikkaa muiden iloksi. :) Silti oon testien mukaan ihan välkky ja päässyt kovatasoisiin opiskelupaikkoihin minimivaivalla (tosin opiskelu viivästyi ajoittain, kun kiinnostuinkin jostain ihan muusta kesken kaiken).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa meistä ihmisistä on tuollaisia. Johan ADHD-diagnoosi olisi valtavalla prosentilla ihmisiä jos tuollainen tarkoittaisi ADHD:tä.
Useimmat meistä opitaan jossain vaiheessa sitä itsekuria, niin että saadaan oma laiska ja levoton mieli kuriin. Itse opin vasta lähempänä 40 v ikää, kovien työprojektien myötä kun ei kerta kaikkiaan ollut mitään mahdollisuutta vitkutella, lykätä asioita ja vetelöidä. Mutta vieläkin olen huono hoitamaan asioita tilanteissa joissa ei ole deadlinepainetta tai välttämätöntä pakkoa, silloin menee helposti siihen nettisurffailuun, mobiilipelailuun tms eikä saa aikaan. Onneksi mulla on duuni jossa on jatkuva deadlinepaine niin tulee saatua aikaan. (Ihan oikea ADHD ei pystyisi tällaiseen pelkällä itsekurilla)
teistä kellään ei ole adhd ja tiedäm mistä phun...
t. ihka oikea adhd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
teistä kellään ei ole adhd ja tiedäm mistä phun...
t. ihka oikea adhd
Siinäkin tosin lienee aste-eroja ja joillain se voi olla lievempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran uusi diagnoosi, että ei todellakaan ole voitu edes kaikilla diagnoosoida kun vasta aikuisena. Nykyään kyllä nämä oireet tunnistetaan helposti ja monesti diagnoosi saadaan jo ensimmäisillä luokilla.
En tiedä onko tästä aloittajalle hyötyä, mutta mulla on viisi lasta. Yhdellä ADHD ja yksi sitten vain todella vilkas. Minä sanoisin että eron näissä huomaa siitä, että toinen ei voi teoilleen mitään. Ei vaan voi, se tulee impulsiivisesti. Hän saattaa katsoa telkkaria, ja aivan yhtäkkiä alkaa taputtamaan, kiljaista, lähteä vetämään rundia. Häntä ei saa millään ilveellä pysymään aloillaan, tai tekemään tehtäviä, jos häntä ei kiinnosta.
Vilkas lapsi taas hyppii, juoksee, pomppii, on nopea liikkeissään, mutta hän on joustava. Hän pystyy lopettamaan, jos pyytää. Jouluna hän leikki uusilla leluilla kolme tuntia putkeen. Mun ADHD lapsi ei osaa vielä koululaisenakaan rakentaa legoja, ei riitä keskittymiskyky, vaikka hän haluaisi! Pointti tässä on siis se, että ADHD ei oikeasti pysty, ja kun hän tekee jotain keskittymistä vaativaa, se vie häneltä kaiken energian.
Toivottavasti onnistuin tuomaan eroa ilmi edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä - ja asiaa hankaloittaa se, että monesti lääkärit sanovat, että "useimmiten ADHD diagnosoidaan lapsena, joten aikuisille ei tehdä testejä / aikuisen ADHD on vaikeampi todeta". ADHD on kuitenkin sen verran tuore juttu lääketieteessä, että on varmasti paljon aikuisia ja varsinkin vanhuksia, joilla on ADHD.
Sinä olet vielä sen verran nuori, että voisit saadakin diagnoosin ja avun. Ainakin sitä kannattaa yrittää, koska hyvällä lääkityksellä se pysyy hyvin kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena ei saa helposti diagnoosia.
Aika heitteillä sitä on saanut olla ja sietää noloja tempauksiaan. Mies 40v.
Syy on ilmeisesti että lääkkeeksi saa huumeita ja eivät halua antaa huumeita ihmisille.
Sitten sen avun saanti on vaikeaa. Minulla jää aina kaikki asiat kesken ja alan tekemänä uusia juttuja. Viimeksi viimeviikolla lähden kesken työpäivän muihin hankkeisiin ja nyt maanantaina pomo sanoi että olen liian epäluotettava. Vaikeaa perheellekin kun nyt pitäisi jostain saada rahaa ja lapsetkin kärsii.
Hmm? Oma kokemus on että lääkkeet sai tosi helposti. Menin työterveyslääkärille valittamaan keskittymisongelmiani, olen it-alalla. Kyseli ensin stressit ja unettomuudet yms. Epäili että johtuu stressistä sekä yksityiselämässä että töissä, kehotti muistamaan levätä, ja sanoi että voidaan ADHD lääkettäkin kokeilla jos siitä vaikka olisi apua. Siis ei edes ollut sitä mieltä että mulla on varsinaisesti ADHD:ta, mutta hänen kokemus oli että ADHD-lääkkeestä voi olla hyötyä näissäkin tilanteissa joissa keskittymiskyvyttömyys johtuu elämäntilanteesta. Otin lääkkeet ja toimi aivan mainiosti! En ole ikinä edes ilman stressiä pystynyt keskittymään niin veitsenterävästi, muistamaan niin hyvin jne.
Mutta koska en halunnut lääkeriippuvaiseksi kun kerran normaalioloissa pärjään ilmankin, niin puolen vuoden päästä kun elämäntilanne rauhoittui monella tapaa niin jätin lääkkeet pois.
Ihan normaalilta kuulostaa.