Lue keskustelun säännöt.
Matti Nykäsen symboliarvo 4-kymppisten sukupolvelle
04.02.2019 |
Tajusin oikeastaan vasta nyt, kuinka tärkeä hahmo Matti Nykänen elämässäni on ollut. Olen toki tiennyt sen aikaisemminkin, mutta nyt Matin kuoleman jälkeen se asia jotenkin kristallisoituu. Nykänen oli 80-luvulla aivan mieletön tähti ja sankari ja sen jälkeenkin koko ajan läsnä meidän tietoisuudessamme koko kansan Mattina. Hänen elämäntarinansa on aika uskomaton, siihen mahtuu mahtavia hetkiä, mutta myös syvää ja pitkää onnettomuutta alkoholismin ja sotkuisten ihmissuhteiden muodossa.
Nykänen jotenkin symboloi voimakkaasti 80-luvun toiveikasta, onnellista ja huoletonta mielialaa, joka vähitellen on rapistunut ja kuivunut kasaan ja nyt siis viimein hävinnyt kokonaan. En suoraan sanottuna olisi koskaan uskonut tulevani näin surulliseksi itselleni henkilökohtaisesti tuntemattoman henkilön kuolemasta, enkä 80-luvun lapsuuteni jälkeen ollut lainkaan Matti-fani. Eräs aikakausi ja kokonainen maailma on nyt kuitenkin poissa.
Kommentit (38)
Onko tämä se laskettelija/pornotähti? Se joka julkaisi jonkun Suomi-biisin itsenäisyyspäivänä? Näin parikymppisenä olen aika pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se laskettelija/pornotähti? Se joka julkaisi jonkun Suomi-biisin itsenäisyyspäivänä? Näin parikymppisenä olen aika pihalla.
Parikymppisenä hallitset varmaan netin käytön jopa paremmin kuin me nelikymppiset ja voit tsekata vaikka Googlesta tai Hesarista.
Vierailija kirjoitti:
Nykäsen aktiiviuran aikaan Suomessa oli pari yle-kanavaa ja maikkari. Ei muita mainosrahoitteisia kanavia, suoratoistopalveluita, internetiä ja somea kilpailemassa ihmisten ajasta. Penkkiurheilu kiinnostaa enää pientä osaa kansasta, joten samanlaista ilmiötä ei enää voi syntyä.
Mitä ihmeen ilmiötä?
Urheilusankarit ovat urheilusankareita tänäänkin jos vaan meriitit riittävät. Nykänen oli hyppyuransa aikana superkuuluisa ja -suosittu muuallakin kuin Suomessa. Olet kai tosi nuori etkä ymmärrä, että Nykänen oli mäkihypyssä sitä mitä Bolt oli pikajuoksussa. Jos nyt tiedät sitäkään kuka on Bolt...
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö, 4-kymppinen. Mikset muuten kirjoittanut nelikymppinen, loppuivatko voimat vai osaaminen kesken?
No ainakaan hän ei kirjoittanut 40-kymppinen, eli 400-vuotias. Sitäkin on täällä monta kertaa nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykäsen aktiiviuran aikaan Suomessa oli pari yle-kanavaa ja maikkari. Ei muita mainosrahoitteisia kanavia, suoratoistopalveluita, internetiä ja somea kilpailemassa ihmisten ajasta. Penkkiurheilu kiinnostaa enää pientä osaa kansasta, joten samanlaista ilmiötä ei enää voi syntyä.
Mitä ihmeen ilmiötä?
Urheilusankarit ovat urheilusankareita tänäänkin jos vaan meriitit riittävät. Nykänen oli hyppyuransa aikana superkuuluisa ja -suosittu muuallakin kuin Suomessa. Olet kai tosi nuori etkä ymmärrä, että Nykänen oli mäkihypyssä sitä mitä Bolt oli pikajuoksussa. Jos nyt tiedät sitäkään kuka on Bolt...
Mutta nykyään informaatiotulva on sitä luokkaa, että sankariteot muistetaan kaksi päivää. Ja sankareita ja esikuvia hakevat enää lähinnä kouluttamattomat perussuomalaiset. Yhteiskunnan arvomaailma on kaikin puolin täysin toisenlainen kuin 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli sellanen olo, kuin olisi kuullut tutun naapurin sedän kuolleen. Matissa on jotain tuttua vaikka häntä ei ole edes koskaan tavannut.
Minä kuulun niihin, jotka olivat lapsia katsellessaan telkusta mäkihyppyä.
Matin toilailut eivät niinkään naurata, mutta kyllä siltä mieheltä on hyviäkin ajatuksia irronnut.
Ehtipä Matti tulla uskoonkin. Jospa siitä uskosta olisi pieni hippunen kulkenut mukana loppuelämän, vaikka ei päälle siltä näyttänytkään.
N43
Pääsi yllättämään. Olen pitänyt Nykästä jonkinlaisena muille ihmiselle tarpeellisena valtakunnanluuserina, jonka upea mäkihyppymenestys oli vain jokin kummallinen sattuma, kuten poikkeukselliset perinnölliset ominaisuudet tms. Kuitenkin olen selvästi surullinen hänen kuolemastaan, ja nyt hänen urheilusaavutuksensa kuitenkin saavat mielessäni sen arvon, joka niille kiistatta kuuluu. Eiköhän jokainen poikkeuksellisen menestyvä urheilija ole jonkinlainen kummajainen. Pelkät perinnölliset avut eivät ole sillä saralla riittäneet koskaan, kyllä lahjakaskin joutuu tekemään lujasti töitä menestyksensä eteen millä tahansa alalla.
Kyllä hänen myöhemmät vaiheet olivat surullista luettavaa tällaiselle sivulliselle ja lähipiirille tietenkin järkyttäviä tapahtumia. Kaltaiseni kyynikkokin äityi nyt toviksi pohtimaan ihmiselämää ylipäätään. Laiffiahan tämä on: jotenkin määrittelemätöntä etenemistä vippaskonstilla eilisestä tämän päivän kautta huomiseen. Nykäsen elämässä totisesti oli vaiheensa. Minulle hän oli ammoinen urheilusankari, mutta nyt miettiessäni myös elävä ja julkinen esimerkki siitä, että meissä kaikissa on erilaisia puolia. Nykäsen tapauksessa tämä seikka vain tuli sangen kärjistyneesti esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsi yllättämään. Olen pitänyt Nykästä jonkinlaisena muille ihmiselle tarpeellisena valtakunnanluuserina, jonka upea mäkihyppymenestys oli vain jokin kummallinen sattuma, kuten poikkeukselliset perinnölliset ominaisuudet tms. Kuitenkin olen selvästi surullinen hänen kuolemastaan, ja nyt hänen urheilusaavutuksensa kuitenkin saavat mielessäni sen arvon, joka niille kiistatta kuuluu. Eiköhän jokainen poikkeuksellisen menestyvä urheilija ole jonkinlainen kummajainen. Pelkät perinnölliset avut eivät ole sillä saralla riittäneet koskaan, kyllä lahjakaskin joutuu tekemään lujasti töitä menestyksensä eteen millä tahansa alalla.
Kyllä hänen myöhemmät vaiheet olivat surullista luettavaa tällaiselle sivulliselle ja lähipiirille tietenkin järkyttäviä tapahtumia. Kaltaiseni kyynikkokin äityi nyt toviksi pohtimaan ihmiselämää ylipäätään. Laiffiahan tämä on: jotenkin määrittelemätöntä etenemistä vippaskonstilla eilisestä tämän päivän kautta huomiseen. Nykäsen elämässä totisesti oli vaiheensa. Minulle hän oli ammoinen urheilusankari, mutta nyt miettiessäni myös elävä ja julkinen esimerkki siitä, että meissä kaikissa on erilaisia puolia. Nykäsen tapauksessa tämä seikka vain tuli sangen kärjistyneesti esille.
Kyllä, jotain tällaista ajan takaa. Yhtäkkiä Nykänen näyttäytyy kaikkine kohelluksine ja virheineen jonkinlaisena myyttisenä sankarihahmona, joka käsittämättömillä taidoillaan venyi uskomattomiin suorituksiin, mutta joka ei koskaan löytänyt sisäistä rauhaa eikä syvää rakkautta.
ap
Inhoan urheilua ja julkkiksia.
Matti Nykänen kiinnostaa lähinnä ilmiönä, ei ihmisenä.
-Mies 56v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkettää kun olisi tuntemani läheinen joka kerta, kun luen ihmisten sydämiä ja r.i.p viestejä. Matissa oli jotain syvästi inhimillistä.
Maailma on taas teennäisempi paikka.
😢😢
Vierailija kirjoitti:
Itkettää kun olisi tuntemani läheinen joka kerta, kun luen ihmisten sydämiä ja r.i.p viestejä. Matissa oli jotain syvästi inhimillistä.
Maailma on taas teennäisempi paikka.
😢😢
Aivan samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykäsen aktiiviuran aikaan Suomessa oli pari yle-kanavaa ja maikkari. Ei muita mainosrahoitteisia kanavia, suoratoistopalveluita, internetiä ja somea kilpailemassa ihmisten ajasta. Penkkiurheilu kiinnostaa enää pientä osaa kansasta, joten samanlaista ilmiötä ei enää voi syntyä.
Mitä ihmeen ilmiötä?
Urheilusankarit ovat urheilusankareita tänäänkin jos vaan meriitit riittävät. Nykänen oli hyppyuransa aikana superkuuluisa ja -suosittu muuallakin kuin Suomessa. Olet kai tosi nuori etkä ymmärrä, että Nykänen oli mäkihypyssä sitä mitä Bolt oli pikajuoksussa. Jos nyt tiedät sitäkään kuka on Bolt...
Mutta nykyään informaatiotulva on sitä luokkaa, että sankariteot muistetaan kaksi päivää. Ja sankareita ja esikuvia hakevat enää lähinnä kouluttamattomat perussuomalaiset. Yhteiskunnan arvomaailma on kaikin puolin täysin toisenlainen kuin 80-luvulla.
Kun argumentit loppuvat, tuodaan keskusteluun perussuomalaiset ja kouluttamattomuus.
Informaatiotulvasta ongelmana taas puhuvat ihmiset joilla on vaikeuksia oman toiminnan ohjauksen ja impulssikontrollin kanssa. Ei osata poimia tietotulvasta sitä olennaista ja arvokasta tietoa, mitä se sitten kullekin on, joka on tietämisen ja muistamisen arvoista pidempään kuin kaksi päivää.
Vaikka tv- kanavia ja -lähetyksiä oli 80-luvulla Suomessa (ja muuallakin) paljon vähemmän kuin nykyään, informaatiota kyllä sai silti runsaasti. Esim iltapäivälehdet ilmestyivät nimensä mukaisesti iltapäivällä. Aamun sanomalehdistä luettiin eilisen uutiset, ip-lehdistä yön ja aamun uutiset. Teksti-tv kertoi uutisia ympäri vuorokauden 80-luvun alusta, ja radiohan on todella vanha keksintö. On ihan ok jos Nykäsen kuolema ei sinulle merkkaa mitään, ei sinun sitä tarvitse piilotella hänen ja saavutustensa mitätöinnin taakse, mutta ei tosiaan kannata puhua läpiä päähänsä ajasta ja asiasta josta ei mitään tiedä.
Onneksi Johanna Tukiainen elää yhä.
Suomen kansa tarvitsee näitä surullisia ritareita ja prinsessoja, ettei kyynelten virta tyrehdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Johanna Tukiainen elää yhä.
Suomen kansa tarvitsee näitä surullisia ritareita ja prinsessoja, ettei kyynelten virta tyrehdy.
Ei Matti ollut mikään surullinen ritari. Oli löytänyt rauhan pikkukaupungista itselleen sopivan elämänkumppanin kanssa.
Mietin samaa tässä tänään töissä, kun asiasta puhuttiin. 40+-vuotiaita tämä tuntuu koskettavan. Itse olen nuorempi ja kuullu vaan ne ryyppäämiset ja hakkaamiset, joten minulle Matti on aina ollut "turha" julkkis, joten mun puolesta joutuki siirtyy mullan alle. En arvosta tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsi yllättämään. Olen pitänyt Nykästä jonkinlaisena muille ihmiselle tarpeellisena valtakunnanluuserina, jonka upea mäkihyppymenestys oli vain jokin kummallinen sattuma, kuten poikkeukselliset perinnölliset ominaisuudet tms. Kuitenkin olen selvästi surullinen hänen kuolemastaan, ja nyt hänen urheilusaavutuksensa kuitenkin saavat mielessäni sen arvon, joka niille kiistatta kuuluu. Eiköhän jokainen poikkeuksellisen menestyvä urheilija ole jonkinlainen kummajainen. Pelkät perinnölliset avut eivät ole sillä saralla riittäneet koskaan, kyllä lahjakaskin joutuu tekemään lujasti töitä menestyksensä eteen millä tahansa alalla.
Kyllä hänen myöhemmät vaiheet olivat surullista luettavaa tällaiselle sivulliselle ja lähipiirille tietenkin järkyttäviä tapahtumia. Kaltaiseni kyynikkokin äityi nyt toviksi pohtimaan ihmiselämää ylipäätään. Laiffiahan tämä on: jotenkin määrittelemätöntä etenemistä vippaskonstilla eilisestä tämän päivän kautta huomiseen. Nykäsen elämässä totisesti oli vaiheensa. Minulle hän oli ammoinen urheilusankari, mutta nyt miettiessäni myös elävä ja julkinen esimerkki siitä, että meissä kaikissa on erilaisia puolia. Nykäsen tapauksessa tämä seikka vain tuli sangen kärjistyneesti esille.
Kyllä, jotain tällaista ajan takaa. Yhtäkkiä Nykänen näyttäytyy kaikkine kohelluksine ja virheineen jonkinlaisena myyttisenä sankarihahmona, joka käsittämättömillä taidoillaan venyi uskomattomiin suorituksiin, mutta joka ei koskaan löytänyt sisäistä rauhaa eikä syvää rakkautta.
ap
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002675882.html
Kappas, en ollutkaan lukenut tuota artikkelia.
En nyt vaan pääse yli Nykäsen kuolemasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002675882.html
Kappas, en ollutkaan lukenut tuota artikkelia.
En nyt vaan pääse yli Nykäsen kuolemasta.
ap
Surin tänään Matti Nykäsen kuolemaa tunnin ja 20 minuuttia. Sitten helpotti.
Maailma ylipäätään oli niin kovin erilainen tuohon aikaan. Tämä Hesarin artikkeli oli aika kuvaava https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005988763.html
Artikkelin mukaan Matti jätti suomalaiset toimittajat vastaamaan ulkomaalaisille omasta puolestaan. Sellaisena minäkin maailman ennen näin: toisiin voi luottaa, me suomalaiset vedetään yhtä köyttä. Olin yhtä naiivi kuin Matti. Tuntuu todella surulliselta ajatella, kuinka helppo häntä on ollut vedättää.