Matti Nykäsen symboliarvo 4-kymppisten sukupolvelle
Tajusin oikeastaan vasta nyt, kuinka tärkeä hahmo Matti Nykänen elämässäni on ollut. Olen toki tiennyt sen aikaisemminkin, mutta nyt Matin kuoleman jälkeen se asia jotenkin kristallisoituu. Nykänen oli 80-luvulla aivan mieletön tähti ja sankari ja sen jälkeenkin koko ajan läsnä meidän tietoisuudessamme koko kansan Mattina. Hänen elämäntarinansa on aika uskomaton, siihen mahtuu mahtavia hetkiä, mutta myös syvää ja pitkää onnettomuutta alkoholismin ja sotkuisten ihmissuhteiden muodossa.
Nykänen jotenkin symboloi voimakkaasti 80-luvun toiveikasta, onnellista ja huoletonta mielialaa, joka vähitellen on rapistunut ja kuivunut kasaan ja nyt siis viimein hävinnyt kokonaan. En suoraan sanottuna olisi koskaan uskonut tulevani näin surulliseksi itselleni henkilökohtaisesti tuntemattoman henkilön kuolemasta, enkä 80-luvun lapsuuteni jälkeen ollut lainkaan Matti-fani. Eräs aikakausi ja kokonainen maailma on nyt kuitenkin poissa.
Kommentit (38)
Höpölöpö, 4-kymppinen. Mikset muuten kirjoittanut nelikymppinen, loppuivatko voimat vai osaaminen kesken?
Taidan olla liian vanha, hurrasin jo Jokkeri Törmäselle ja Jari Puikkoselle. Näistä kumpikaan ei tietääkseni sortunut mihinkään aivovaurioita aiheuttavaan uran jälkeen (jos mäkihyppyä ei itseänsä lasketa).
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö, 4-kymppinen. Mikset muuten kirjoittanut nelikymppinen, loppuivatko voimat vai osaaminen kesken?
Katso, osaan: nelikymppinen. Toivottavasti sinulle tuli parempi mieli.
ap
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö, 4-kymppinen. Mikset muuten kirjoittanut nelikymppinen, loppuivatko voimat vai osaaminen kesken?
Mitä se sinua liikuttaa? Jos et ymmärrä niin ei voi mitään.
T. eri.
Olihan se aikaa jolloin Suomi alkoi menestymään mäkihypyssä. Peukut pystyssä odotettiin Matin hyppyä veljien kanssa. Eikä matti pettänyt odotuksia hypyn suhteen.
Hyvin kirjoitettu, allekirjoitan. Surullinen mieli tästä uutisesta. T: 80-luvun lapsi
Onhan tuo surullinen uutinen, nuorena kuoli. Matti oli lahjakas urheilija, mutta ikävä kyllä julkisuuden hallinnassa jäi aivan yksin. Kiitos Matti, teit Suomen kansan itsetunnolle tosi hyvää.
Mikäs meidän oli katsellessa loistavia hyppyjäsi kotisohvalla kylminä talvipäivinä.
Wennerholm kirjoittaa Nykäsestä kauniisti ❤️
https://www.aftonbladet.se/sportbladet/a/6nOy3L/nykanen-svavar-nastan-t…
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö, 4-kymppinen. Mikset muuten kirjoittanut nelikymppinen, loppuivatko voimat vai osaaminen kesken?
Huiskitko kädellä lötkösti samalla kun hoet tuota höpönlöpö ja höpöhöpö.
Teetkö sen matalalla bassoäänellä lössöttäen?
Haluaisin kuulla että millainen ihminen käyttää tekstissään höpölöpöä?
Samoin koen kuin ap.
T: toinen nelikymppinen
Vierailija kirjoitti:
Olihan se aikaa jolloin Suomi alkoi menestymään mäkihypyssä. Peukut pystyssä odotettiin Matin hyppyä veljien kanssa. Eikä matti pettänyt odotuksia hypyn suhteen.
Matti oli ehdottomasti menestynein, mutta ei ollut ensimmäinen menestynyt suomalainen mäkimies.
Mäkihyppy oli ainoa urheilulaji jota pikkukoululaisena seurasin, se oli juuri Nykäsen vuoksi.
Tein legoista mäkihyppääjiä ja sininen lego-ukko oli Matti ja sillä oli valkoinen kypärä päässä.
Höpsistä pojoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö, 4-kymppinen. Mikset muuten kirjoittanut nelikymppinen, loppuivatko voimat vai osaaminen kesken?
Huiskitko kädellä lötkösti samalla kun hoet tuota höpönlöpö ja höpöhöpö.
Teetkö sen matalalla bassoäänellä lössöttäen?
Haluaisin kuulla että millainen ihminen käyttää tekstissään höpölöpöä?
Kyllä. Teen sen ns "dönnärmäisesti". Sormet vähän avoimena.
Nykäsen aktiiviuran aikaan Suomessa oli pari yle-kanavaa ja maikkari. Ei muita mainosrahoitteisia kanavia, suoratoistopalveluita, internetiä ja somea kilpailemassa ihmisten ajasta. Penkkiurheilu kiinnostaa enää pientä osaa kansasta, joten samanlaista ilmiötä ei enää voi syntyä.
Kyllähän Matti minullekin oli aina urheilusankari ja nämä uran jälkeiset toilailut olivat aika surullista seurattavaa. Muistan kun kävin sen Matti-elokuvan katsomassa, miten tietyllä tavalla surullinen olo jäi siitä, kun aloin miettimään, mistä nuorempi sukupolvi hänet tulee muistamaan.
Mitähän Matti sanoisi jos tietäisi kuinka valtavasti huomiota hänen poismenonsa saa, Suomessa ja kansainvälisesti. Mahtoiko hän tietää kuinka tärkeä hän suomalaisille sittenkin oli, hyppyuran jälkeisistä töpeksimisistä huolimatta. Toivon että tiesi.
Kyllä minäkin tulin surulliseksi (olen 40). Mäkihyppääjät aloittaa niin nuorena ja tuohon aikaan ei varmaan ymmärretty, että ihminen tarvitsee tukea urheilu-uran päätyttyä. Matin elämän voi tosiaan nähdä jonkinlaisena tarinana viattomuudesta tuhoon.
Vierailija kirjoitti:
Nykäsen aktiiviuran aikaan Suomessa oli pari yle-kanavaa ja maikkari. Ei muita mainosrahoitteisia kanavia, suoratoistopalveluita, internetiä ja somea kilpailemassa ihmisten ajasta. Penkkiurheilu kiinnostaa enää pientä osaa kansasta, joten samanlaista ilmiötä ei enää voi syntyä.
Mainosrahoitteisilta kanavilta, netistä ja somenkin kautta seurataan todella paljon urheilua. Sitä paitsi Matin kaltaiseksi legendaksi tuleminen edellyttää Olympia-voittoja ja -mitaleja, ja Olympia-kisat ovat ainakin toistaiseksi näkyneet Ylellä.
PS Penkkiurheilua se on e-urheilunkin seuraaminen
Lisään vielä, että nelikymppisen vinkkelistä Nykäsen kohtalo tuntuu erityisen surulliselta, koska siinä näkyy elämän raadollisuus. Nuori lahjakas poika tekee hirveästi duunia, pärjää uskomattoman hyvin, nousee kansan sankariksi. Sitten elämä alkaa mennä alamäkeä ja sankari muuttuu julkiseksi reppanaksi, jota halveksitaan, käytetään hyväksi ja jolle nauretaan. Kunpa ihmiset voisivat olla hyväntahtoisia ja kunnioittaa toisiaan ja toistensa heikkouksia. Niitä on meitä kaikilla.
ap