Kuinka moni oikeasti on HYVÄSSÄ TYÖSSÄ? Siis niin

Ja sitten kun vauvalomalta palaan töihin, mulla on siellä taas ihan uusia ja vaativia juttuja odottamassa, mikä tuntuu ihanalta.

joskus työmatkoja, onneksi ei paljon kuitenkaan. Vakkaripaikka ja hyvä palkka. Eli ei mitään valittamista. Koko ajan opin uutta ja kehityn paremmaksi. Sitten kun osaan jo kaikki (mihin tulee menemään vielä vuosia) niin on aika vaihtaa.

Se on haastavaa ja menen joka aamu mielellani toihin. Mutta toki tavoittelen parempaa - nyt olen hallintopaallikko, mutta ylemmaksi tekee mieli...

Olla kuvailemassasi työpaikassa, mistä sitten pitäisi haaveilla, ja mihin pyrkiä?

Vierailija:

että olet itse tosi tosi tyytyväinen, etkä tavoittele parempaa?

Mutta kerronpa sinulle salaisuuden! Ihminen kehittyy, joskus aika nopeastikin. Tämä tarkoittaa sitä että se mikä tänään tuntuu täydelliseltä työpaikalta, voi huomenna tuntua varsinaiselta päiväkodilta.

Mutta edelleen; " Täydellinen elämä" , eli ettei edes haaveilisi paremmasta - pelottava ajatus!! Olisi mielettömän tylsää!!

Hyvä palkka ja ONNEKSI ei todellakaan ole NAISTENALA, jos nyt niin voidaan sanoa. Inhoan naisten kanssa työskentelyä.

Olen juuri siinä työssä kuin haluankin olla. Vakituinen työsuhde ja ihan hyvä palkka. Työpaikka jo optimaalisen matkan päässä kotoa, työajat yms loistavat. Paitsi nyt olen hoitovapaalla. En usko, että olen urani huipulla, mutta työtilanne on sellainen, että jos haluaisin edetä nopeastikin, se todennäköisesti onnistuisi. En kuitenkaan halau juuri nyt enempää. Haluan nauttia elämästä, lapsista, huolettomuudesta, siitä että osaan työni.

Vakituinen, koulutusta vastaava virka valtiolla. Toki aion edetä urallani, mutta sen meinaan tehdä viraston sisällä pikku hiljaa. En halua muualle, enkä aio hankkia lisää koulutusta kuin täällä sisäisissä koulutuksissa.



Palkka on ihan ok, vaikka toki se valtiolla on aina vähemmän kuin yksityisellä.

Ja jos yhtään tiedän niin se on paikka josta olen aina haaveillut.

Olen koulutukseltani ravintolakokki, mutta työssä suuntautunut kuitenkin asiakaspalveluun. Aloitan työn tarjoilijana lounas- ja tilausravintolassa. Ravintolan miljöö on historiallinen ja kaunis. Juhlien järjestäminen on minun ominta osaamistani, joten työ on minulle aivan ideaali.



Lisäksi työmatka on lyhyt ja lapsenhoito on hyvin järjestyksessä, että mikäs tässä on ollessa.



Mutta koska aina pitää olla unelmia, niin oma catering-yritys on haaveissani. Mutta kerään vielä kokemusta toisen palkollisena, koska ilman vankkaa kokemusta en uskalla itsenäiseksi yrittäjäksi heittäytyä.

Takana restonomin tutkinto enkä niin ihmeemmin välitäkään mistään yliopisto-opinnoista.



Pointtini tässä on se, että tykkään aivan älyttömästi työstäni. Vakituinen työ, sopivan haastavaa, meillä on huippu mukava porukka töissä, tiettyjä etujakin ja alennuksia saa työn puolesta sekä palkka ihan ok.



Ja etenemismahdollisuudet aina hotellin johtoon asti on periaatteessa olemassa, jos hirveä hinku tulee pyrkiä " huipulle" .



Ei voi mitään, mutta tätä aioin tehdä eläkeikääni saakka.

Erilainenko nuori?

Esimies arvostaa osaamistani ja on lapsimyönteinen (sairastelut ok, ja lomat lasten tarpeiden mukaan),kivat työkaverit,palkka ok, ei mikään huippu,mutta parempi kuin alalla yleensä,hyvät edut ja viihdyn työssäni. En varmaan tee tätä loppuelämääni, mutta nyt olen tyytyväinen. Ja olen farmaseutti