Seiska: Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut

mm.Kanarian muisteloita :

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.

Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?

Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.

Kyllä Pia tunsi poikansa voimat. Toi poika oli justiin sellainen joka ois luultavasti ollut vihainen ellei olisi äiti jakanut tuota kanssaan. Ei kaikkia tarvi suojella, elämältä ja kuolemalta ei tarvitse suojata välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tais olla paha krapula alkuunsa ja sitä ei pumppu kestänyt. Jostain artikkelista luin Matin juoneen olutta viikonlopun aikana.

No kun katsoo sitä viimeistä keikkavideota niin ihan naamathan Matti siinä on, yleisöstäkinnoli kommentoitu että oli huonoss kunnossa eli humalassa.

Diabeetikon tilaa erehdytään usein luulemaan humalaksi. Kaverini hoiperteli kaupungilta usein noin ja mummot paheksuivat vaikka oli selvinpäin, Hyvä se on tuomita.

Juuri näin!

Molemmat, sekä matalat että korkeat verensokerit aiheuttavat poikkeuksellisen olon ja käytöksen, etenkin korkeissa, ketoasidoosissa, oksettaakin. Kumpaankin liittyy heikotus, lievä huimaus, näköhäiriöt, käsien ja jalkojen tärinä, hikoilu ja väri vaihtuu kalvakaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matin sanoin " helkkarin helkkari, meikäläinen" ei pysty uskomaan ja sisäistämään Matin kuolemaa. Ikävä on kova. Matista tuli jotenkin niin tuttu. Jatkuva esillä olo , kiinnostava luonne ja ristiriitainen Aku Ankkamainen-elämä. Aivoni ikäänkuin ovat huijatut tuntemaan, että lähes omainen olisi kuollut tai ainakin hyvin tuttu.

Sama juttu. Matti on ensimmäinen ja varmaan viimeinen julkkis, jonka kuolemaa olen itkenyt. Koskaan en ole häntä edes kaukaa nähnyt, mutta tuntuu kuin paremmaltakin tutulta.

Niin sama juttu. Kyllä minä julkkisten kuolemat olen noteerannut, mutta nyt suren aivan vilpittömästi ja oikeasti. Nähnyt olen hänet vain salpausselänkisoissa etäältä 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tais olla paha krapula alkuunsa ja sitä ei pumppu kestänyt. Jostain artikkelista luin Matin juoneen olutta viikonlopun aikana.

No kun katsoo sitä viimeistä keikkavideota niin ihan naamathan Matti siinä on, yleisöstäkinnoli kommentoitu että oli huonoss kunnossa eli humalassa.

Diabeetikon tilaa erehdytään usein luulemaan humalaksi. Kaverini hoiperteli kaupungilta usein noin ja mummot paheksuivat vaikka oli selvinpäin, Hyvä se on tuomita.

Juuri näin!

Molemmat, sekä matalat että korkeat verensokerit aiheuttavat poikkeuksellisen olon ja käytöksen, etenkin korkeissa, ketoasidoosissa, oksettaakin. Kumpaankin liittyy heikotus, lievä huimaus, näköhäiriöt, käsien ja jalkojen tärinä, hikoilu ja väri vaihtuu kalvakaksi.

Ja samat oireet on alkoholin vieroitusoireissa ja Ikävä kyllä Matti taisi joutua sen käymäön läpi elämässään monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä

Jotta oppisin itse mitä tunnen

Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo

Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää.

Apulannan Armo soi eilen radiossa ja sopii tähän mielestäni hyvin.

kiitoksia, hienoa

Matti puhuu itse radiolle puhelimessa 2016:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.

Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?

Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.

Kyllä Pia tunsi poikansa voimat. Toi poika oli justiin sellainen joka ois luultavasti ollut vihainen ellei olisi äiti jakanut tuota kanssaan. Ei kaikkia tarvi suojella, elämältä ja kuolemalta ei tarvitse suojata välttämättä.

On sulla taito ventovieraana arvioida tilannetta. Kukaan ei voi tietää, mitä tuosta seuraa tai seuraako mitään pojalle myöhemmin. Anna jo olla, turha on lasta sotkea spekulaatioihin.

Oireet viittaavat joko akuuttiin haimatulehdukseen tai ketoasidoosiin.

Nyt on Matti päässyt pois pimeydestä!

"meistä jokainen

on polku jonnekin

mutta viisaus on siinä että ymmärtää

ketä seurata pitkään milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi

itseesi matkustaa

kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys

ovat lopulta tarkoituksen palasia

osa arvoitusta

valot pimeyksien reunoilla"

apulanta valot pimeyksien reunoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.

Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?

Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.

Kyllä Pia tunsi poikansa voimat. Toi poika oli justiin sellainen joka ois luultavasti ollut vihainen ellei olisi äiti jakanut tuota kanssaan. Ei kaikkia tarvi suojella, elämältä ja kuolemalta ei tarvitse suojata välttämättä.

On sulla taito ventovieraana arvioida tilannetta. Kukaan ei voi tietää, mitä tuosta seuraa tai seuraako mitään pojalle myöhemmin. Anna jo olla, turha on lasta sotkea spekulaatioihin.

Ja minähän en tätä poikaa tähän sotkemut vaan aloitteen voit lukea ylempää. Puolustan näitä ihmisiä. Ja käytän arvostelukykyäni. Poika kyllä on kiitollinen että oli mukana olen varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tais olla paha krapula alkuunsa ja sitä ei pumppu kestänyt. Jostain artikkelista luin Matin juoneen olutta viikonlopun aikana.

No kun katsoo sitä viimeistä keikkavideota niin ihan naamathan Matti siinä on, yleisöstäkinnoli kommentoitu että oli huonoss kunnossa eli humalassa.

Diabeetikon tilaa erehdytään usein luulemaan humalaksi. Kaverini hoiperteli kaupungilta usein noin ja mummot paheksuivat vaikka oli selvinpäin, Hyvä se on tuomita.

Juuri näin!

Molemmat, sekä matalat että korkeat verensokerit aiheuttavat poikkeuksellisen olon ja käytöksen, etenkin korkeissa, ketoasidoosissa, oksettaakin. Kumpaankin liittyy heikotus, lievä huimaus, näköhäiriöt, käsien ja jalkojen tärinä, hikoilu ja väri vaihtuu kalvakaksi.

Ja samat oireet on alkoholin vieroitusoireissa ja Ikävä kyllä Matti taisi joutua sen käymäön läpi elämässään monta kertaa.

En tätä sanonut mitenkään pilkatakseni. Olen itse alkoholisti ja sellaisia ne oireet on kun lopettaa putken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.

Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?

Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.

Kyllä Pia tunsi poikansa voimat. Toi poika oli justiin sellainen joka ois luultavasti ollut vihainen ellei olisi äiti jakanut tuota kanssaan. Ei kaikkia tarvi suojella, elämältä ja kuolemalta ei tarvitse suojata välttämättä.

On sulla taito ventovieraana arvioida tilannetta. Kukaan ei voi tietää, mitä tuosta seuraa tai seuraako mitään pojalle myöhemmin. Anna jo olla, turha on lasta sotkea spekulaatioihin.

Jokaisesta asiastahan seuraa elämässä jokaiselle jotakin. Sinä yrität kontrolloida toisia ja ihan turhaan.

Tutustuin Mattiin henkilökohtaisella tasolla josta en voi puhua.  Suru on suuri. Hän oli ainutlaatuinen ihminen myös persoonallisesti: todella läsnäoleva ja hyväntahtoinen, syvällinen keskustelija ja intohimoinen tunteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matin sanoin " helkkarin helkkari, meikäläinen" ei pysty uskomaan ja sisäistämään Matin kuolemaa. Ikävä on kova. Matista tuli jotenkin niin tuttu. Jatkuva esillä olo , kiinnostava luonne ja ristiriitainen Aku Ankkamainen-elämä. Aivoni ikäänkuin ovat huijatut tuntemaan, että lähes omainen olisi kuollut tai ainakin hyvin tuttu.

Sama juttu. Matti on ensimmäinen ja varmaan viimeinen julkkis, jonka kuolemaa olen itkenyt. Koskaan en ole häntä edes kaukaa nähnyt, mutta tuntuu kuin paremmaltakin tutulta.

Minä myös. Olen 80-luvun teini ja Matti oli ensirakkauteni. Kyyneleet silmissä katsoimme koko perhe kuvaputkitelevision ruudun läpi kun Matti liiteli voitosta voittoon. Koskaan en häntä tavannut, mutta silti tuntuu kuin lähiomainen olisi kuollut. Matti eli miten eli, paha ihminen hän ei ollut. Samaa ei voi sanoa kaikista hänen ympärillä roikkuneista hännystelijöistä. Lepää rauhassa Matti. Olit aivan ainutlaatuinen ja ikävä on kova. Toivottavasti joskus tapaamme siellä jossain.

Yksi nainen kirjoitti:

Tutustuin Mattiin henkilökohtaisella tasolla josta en voi puhua.  Suru on suuri. Hän oli ainutlaatuinen ihminen myös persoonallisesti: todella läsnäoleva ja hyväntahtoinen, syvällinen keskustelija ja intohimoinen tunteissaan.

Hienoa että olet uskollinen -Matti rakasti sinua syystä ja kunnioittaa . Joitain asioita pitää osata pitää, juurikin noin. Sydämen aarteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.

Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?

Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.

No voihan turkanen. Matin elämän ainoat läheiset ihmiset olivat Pia ja poika. Matti ansaitsi heidät luokseen, ja sitäpaitsi hädässä on oikeus kutsua vaikka kenet apuihin. Siksihän lanssikin kutsuttiin että jitain arveltiin olevan tehtävissä. Mitä ihmeen pumpuliporukkaa täällä oikein on? Ja syyllistetään Piaa tällaisessa elämäntilanteessa, niin ei hyvää päivää.

Miettii näitä takavuosien tähtien poismenoja periaatteella olisiko heidät voitu pelastaa niin Mattikin varmasti jos olisi hoitoon viety hyvissä ajoin. 

Yhtälailla Irwinin ja Tapio Rautavaaran kuolemia pidän turhana. Irwin olisi varmaan saanut ainakin muutaman vuoden jatkoaikaa elämälleen jos ei olisi venäläiset tullimiehet aikanaan seuruetta pysäyttäneet. Rautavaarankaan oireita ei otettu vakavasti kun oli sekavan oloinen lääkärin mennessään. Side päähän vaan ja kotiin lepäämään. 

Matista kuitenkin kyllähän hänen elintapansa oli kuluttavaa, juorutoimittajien jatkuva pommittaminen ja kova keikkatahti niin kyllä kaikki nuo miestä hiljalleen kuitenkin syö. Vaikka ei näin saisikaan ajatella, mutta oli koko ajan se ikävä tunne, että hänellä lähtö saattaa tulla jo hieman nuorempana. 

Ainakin mitä vanhoja seiskoja muistan lukeneeni niin niissäkin oli jo 90-luvulla puhetta Matin sydänvaivoista ja olisi saanut lievemmän sydänkohtauksen silloin kun olivat häämatkalla Sari Paanalan kanssa. Mikä sitten on virallinen kuolinsyy niin eihän sitä julkisuuteen ole kerrottu, mutta spekuloida voi aina. 

Sori, mutta mikäs juttu tämä nyt on? Alkuperäinen tarinahan meni niin, että Matti oli hyväntuulisena sunnuntaina pyykkäillyt ja häärinyt kotona, kunnes oli horjahdellut ja sopertanut ja silloin hänet ohjattiin nukkumaan? Kuka sen tarinan kertoi, jos tämän nyt kertoo vaimo?

Joka tapauksessa jos diabetesta sairastava ihminen oksentelee toista päivää ja on niin voipunut, ettei jaksa suihkuun nousta, minä veisin vaikka kahleissa lääkäriin.

Aikuista miestä ei väkisin sairaalaan viedä. Suorastaan järkyttävää, miten vaimoa syyllistäviä kommentteja täällä on. Huhhuh, häpeäisitte edes. Itse läheisen menettäneenä ei ensimmäiseksi tule mieleen mikä on järkevää..viitaten yllä olevaan "olisi säästänyt poikansa" kommenttiin. Ymmärtääkseni hänen pojat on jo isoja. Lopuksi, Matin meno oli vain ajan kysymys. Tuolla elämäntyylillä. Matin vastuulla olisi ollut, että nyt tarvitsee sairaala hoitoa. Mistä sitä mieleen tulee, että toinen on kuoleman sairas, jos oksentelee? Mun exukko oksensi 2 päivää krapulassa aina ryyppäämisen jälkeen. Olisivat nauraneet varmaan lääkärissä, jos sinne olisin väkisin roudannut.