Miksi ihmiset tuomitsee naiset jotka ei tykkää lapsista?

Elämän jatkuminen on elämän tarkoitus terveellä ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin melkein rasismiin verrattavaa sanoa, ettei tykkää lapsista. En ole kyllä kuullut edes kenenkään sanovan niin (paitsi täällä anonyymisti). Vähän sama kuin sanoisi, ettei tykkää pitkistä/lyhyistä/ruotsinkielisistä/vanhoista/tummaihoisista/sairaista/älylkkäistä/maalla asuvista/kaupunkilaisista ym.ym. ihmisistä

Kyllähän se varmasti kuulostaa pahalta. Itse kyllä ole reilusti omissa piireissä sanout etten pidä.

Tunteet liittyvät lasten kitinään ja muuhun käytökseen. En jaksa kiinnostua lasten jutuista, enkä halua olla missään lasten jutuissa mukana. Miellän lapset hyvin rasittavina.

-ap

Niin sä puhut lapsista jonain yhtenäisenä ryhmänä. Jokainen lapsi on silti omanlaisensa. Tottakai lapset eivät osaa puolustaa oikeuksiaan tulla kohdelluksi omana itsenään ja välttyä leimaamiselta. Muut ihmisryhmät nostaisivat ison haloon tuollaisesta puheesta. Laitapas sanal "lapsi" tilalle vaikka "työttömät" tai "lyhytkasvuiset" tai "homoseksuaalit".

No kyllähän monet haukkuu työttömiä sen minkä kerkeää, samoin monet ei pidä lyhyistä, lihavista tms siinä määrin että nämä piirteet on esteenä seurustelusuhteelle. Samoin on ok sanoa, ettei pidä koirista, mutta lapsista on pakko pitää. Mimusta lapset ei ole siinä määrin erilaisia, etteikö ne kaikki olisi usein meluisia, itkuisia, naiiveja, ymmärtämättömiä, niistä pitää huolehtia mutta ne ei huolehdi sinusta jne. Ei ole siis ollenkaan vastavuoroinen ihmissuhde vaan lasta pitää aina joka asiassa ymmärtää. Rasittavaa.

Varmaan sitten olisi enemmän totta sanoa, että et halua olla vastuussa toisesta ihmisestä, etkä huolehtia kenenkään perustarpeista tai kasvattaa.

Juu en todellakaan. Mutten pidä lapsista muutenkaan, metelin ja kovaäänisen itkun takia. Eikä ne ole kiinnostavia tai hauskoja, kaikki ne "lasten hassut lausahdukset" mitä kaikii omistaan kertoo ei ole minusta yhtään hassujam

Kyllä minä ainakin ajattelen, ettei pidä ihmisistä, jos ei pidä lapsista.

Lapset ovat kehittyviä, aikuisista suurin osa on paikalleen ja mielipiteisiinsä jymähtäneitä tylsimyksiä. Kummat siis ovat mukavampaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut samanlaisen ilmiön uskonnottomiin ihmisiin suhtautumisessa: jos on jotakin uskontokuntaa, asia on hyväksyttävissä, mutta uskonnottomuus on loukkaavaa. Jos pitää lapsista eikä halua omia, ja jos pitää lapsista, mutta ei saa omia, on OK, mutta jos ei pidä lapsista, on loukkaava, epäinhimillinen ja mitä vielä. Ihminen nyt vain on sellainen. Toiselle voi sanoa, että ottaisi sinisen pipon sijasta mieluummin vihreän lippiksen, mutta on törkeää sanoa, että ei pidä sinisestä eikä pipoista.

Hassua. Mä taas olen huomannut, että uskonnottomuus on se hyväksyttävä olotila ihmisellä. Harva viitsii myöntää esim. työpaikan kahvitauolla olevansa uskovainen. Paljon hyväksyttävämpää on tuhahdella ja naureskella kaikelle uskontoihin liittyvälle.

Riippuu porukasta. Suurin osa ihmisistä puhuu kirkkohäistä ja rippijuhlista ja kastajaisista eli uskonnollisista rituaaleista kahvihuoneessa oikein mielellään. Minun ikäluokassani eli viisikymppisissä on totuttu siihen, että jos kertoo, ettei ole käynyt rippikouluakaan, saa kuulla kummastelua. Ja kummastelun perässä on tullut varovainen kysymys siitä, että mikä sinä sitten olet, jollet kristitty. "Uskonnoton" ei ole ollut mieluinen vastaus.

Kahvihuoneessa jeesustelemiseen suhtaudutaan varovasti, koska se voi johtaa aktiiviseen paheksumiseen ja saarnaamiseen. Sitä ei kukaan halua.

Vierailija kirjoitti:

No silleen hankalaa tää ihmiskunnan jatko, jos naiset ei suostu äideiksi... Mutta vikaa on miehissäkim, jotka eivät kanna vastuuta.

Tää nyt ei ole sama asia, kuin mitä ap tarkoittaa. Nyt ei ole kyse halusta tehdä lapsia vaan siitä, että nainen ei yksinkertaisesti tykkää lapsista.

Kaikki vaan ei tykkää lapsista. Ja naisilla/naisille ei tätä tunneeta helposti suaita.

Ymmärrän, että lapset saattavat ärsyttää monia, mutta minusta on melko jyrkkää sanoa inhoavansa, saati vihaavansa lapsia. Ärsyttävästi ja huonosti käyttäytyvät lapset ovat kuitenkin vanhempiensa kasvatuksen tulosta. Oikeampi olisi sanoa inhoavansa lasten typeriä vanhempia.

Yksi sukuni suurperheäiti ei tainnut nuorena tykätä lapsista.

Ihmiset nyt vaan tykkää eri asioista. Ja jos tykkää jostakin, niin sitten ne , jotka siitä asiasta  EI tykkää loukkaantuu, ihan kuin se olisi syytös henkilökohtaisesti heitä kohtaan. Esim ihmiset jotka tykkää eläimistä, kissoista ,koirista, monesti on haukuttu tälläkin palstoilla. Ja jopa vihjaillaan rumasti. Huomaan itsekin, jos puhun koirastani ja seurassa on ihmisiä, jotka ei koirasta välitä niin vastaanoppo on sen mukaista. On kuitenkin hyväksytympää olla tykkäämättä koirista, kuin lapsista. Jos ei tykkää lapsista saa tietyn leiman otsaansa. 

Omille nuorille aikuisille olen sanonut, kun he joskus sanovat, että eivät pidä lapsista, etten minäkään sen kummemmin piitannut, ennenkiun sain omat. Sitten vasta lasten ihanuus paljastui minulle. Ja näin käy varmaan monelle. Asia jonka kanssa ei ole ollut tekemisissi jää vieraaksi, eikä siitä piittaa. 

Mutta noin joo, ei kaikkien tarvii tykätä lapsista, mutta naiset ei voi sitä sanoa ääneen, koska sitten paheksutaan, että miten kamala ihminen.

"En tykkää" jostain (lapsista, koirista jne...) on todella laaja yleistys. Itse vältän sanomasta niin, jos on mahdollista että kuitenkin tykkään jostain tietystä yksilöstä joka kuuluu siihen joukkoon. Itse en yleensä oikein tykkää koirista, mutta aina toisinaan joku koira on mielestäni aivan ihana. Syy, miksi suhtaudun koiriin yleensä vähän negatiivisesti on se, että koirat usein haukkuvat ja hyppivät eivätkä lopeta vaikka niitä käskettäisiin - syynä tähän se, että ihmiset ovat kouluttaneet ne turhan huonosti. 

Pieniin lapsiin taas suhtaudun siksi vähän negatiivisesti, etten jaksa niiden huutamista, riehumista enkä sotkemista. Pienet lapset ovat siis mielestäni yleisesti aika rasittavia. Kakkavaippojen vaihtamista en todellakaan haluaisi tehdä, hyi helvetti. Mutta lapsi on lapsi vielä 5-vuotiaanakin ja 5-vuotiaat alkavat olemaan jo hyvin järkeviä, eivätkä ole enää läheskään yhtä usein rasittavia kuin pienemmät lapset. Isommat lapset ovat sitten useinkin jo oikein mukavia. En siis voi yleistää, että en pidä lapsista, mutta voin sanoa etten oikein jaksa pieniä lapsia. Ja olen siis nainen 36 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin melkein rasismiin verrattavaa sanoa, ettei tykkää lapsista. En ole kyllä kuullut edes kenenkään sanovan niin (paitsi täällä anonyymisti). Vähän sama kuin sanoisi, ettei tykkää pitkistä/lyhyistä/ruotsinkielisistä/vanhoista/tummaihoisista/sairaista/älylkkäistä/maalla asuvista/kaupunkilaisista ym.ym. ihmisistä

Kyllähän se varmasti kuulostaa pahalta. Itse kyllä ole reilusti omissa piireissä sanout etten pidä.

Tunteet liittyvät lasten kitinään ja muuhun käytökseen. En jaksa kiinnostua lasten jutuista, enkä halua olla missään lasten jutuissa mukana. Miellän lapset hyvin rasittavina.

-ap

Niin sä puhut lapsista jonain yhtenäisenä ryhmänä. Jokainen lapsi on silti omanlaisensa. Tottakai lapset eivät osaa puolustaa oikeuksiaan tulla kohdelluksi omana itsenään ja välttyä leimaamiselta. Muut ihmisryhmät nostaisivat ison haloon tuollaisesta puheesta. Laitapas sanal "lapsi" tilalle vaikka "työttömät" tai "lyhytkasvuiset" tai "homoseksuaalit".

Lapset ovat ryhmänä paljon samankaltaisempi kuin työttömät tai lyhyet. Lähes kaikilla lapsilla on esim samat kehityskaudet, jolloin he käyttäytyvät suht samankaltaisesti. On typeryyttä kieltää tämä.

Ja aloitukseen - lapsellinen ihminen saa sanoa ettei pidä muiden lapsista. Vela on useimmille ok, jos sanoo että pitää lapsista. Mutta auta armias jos vela sanookin kuin se lapsellinen, ettei pidä muiden (eli kenenkään) lapsista - hän on ihmishirviö!

Ei sille muiden lapsista pitämättömälle äidille aleta jankuttaa näitä "olet kuin r***sisti, lapset on yksilöitä" -typeryyksiä, vaan hymistellään että niinhän se on, omat lapset ja muiden kakarat. Sellainen naiseus jossa ei halua mitään kosketuspintaa lapsiin, on täysin kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

No silleen hankalaa tää ihmiskunnan jatko, jos naiset ei suostu äideiksi... Mutta vikaa on miehissäkim, jotka eivät kanna vastuuta.

Ei me nyt olla ihan heti kuolemassa sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin melkein rasismiin verrattavaa sanoa, ettei tykkää lapsista. En ole kyllä kuullut edes kenenkään sanovan niin (paitsi täällä anonyymisti). Vähän sama kuin sanoisi, ettei tykkää pitkistä/lyhyistä/ruotsinkielisistä/vanhoista/tummaihoisista/sairaista/älylkkäistä/maalla asuvista/kaupunkilaisista ym.ym. ihmisistä

Kyllähän se varmasti kuulostaa pahalta. Itse kyllä ole reilusti omissa piireissä sanout etten pidä.

Tunteet liittyvät lasten kitinään ja muuhun käytökseen. En jaksa kiinnostua lasten jutuista, enkä halua olla missään lasten jutuissa mukana. Miellän lapset hyvin rasittavina.

-ap

Niin sä puhut lapsista jonain yhtenäisenä ryhmänä. Jokainen lapsi on silti omanlaisensa. Tottakai lapset eivät osaa puolustaa oikeuksiaan tulla kohdelluksi omana itsenään ja välttyä leimaamiselta. Muut ihmisryhmät nostaisivat ison haloon tuollaisesta puheesta. Laitapas sanal "lapsi" tilalle vaikka "työttömät" tai "lyhytkasvuiset" tai "homoseksuaalit".

No kyllähän monet haukkuu työttömiä sen minkä kerkeää, samoin monet ei pidä lyhyistä, lihavista tms siinä määrin että nämä piirteet on esteenä seurustelusuhteelle. Samoin on ok sanoa, ettei pidä koirista, mutta lapsista on pakko pitää. Mimusta lapset ei ole siinä määrin erilaisia, etteikö ne kaikki olisi usein meluisia, itkuisia, naiiveja, ymmärtämättömiä, niistä pitää huolehtia mutta ne ei huolehdi sinusta jne. Ei ole siis ollenkaan vastavuoroinen ihmissuhde vaan lasta pitää aina joka asiassa ymmärtää. Rasittavaa.

No tuo on ihan ymmärrettävää, jos kokee ettei jaksa sitä pikkulapsivaihetta missään muodossa. Mutta jos sitten kuitenkin jaksaa jotain elukkaa ihan samoilla ja pahemmillakin rasitteilla, niin on aika naurettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin melkein rasismiin verrattavaa sanoa, ettei tykkää lapsista. En ole kyllä kuullut edes kenenkään sanovan niin (paitsi täällä anonyymisti). Vähän sama kuin sanoisi, ettei tykkää pitkistä/lyhyistä/ruotsinkielisistä/vanhoista/tummaihoisista/sairaista/älylkkäistä/maalla asuvista/kaupunkilaisista ym.ym. ihmisistä

Kyllähän se varmasti kuulostaa pahalta. Itse kyllä ole reilusti omissa piireissä sanout etten pidä.

Tunteet liittyvät lasten kitinään ja muuhun käytökseen. En jaksa kiinnostua lasten jutuista, enkä halua olla missään lasten jutuissa mukana. Miellän lapset hyvin rasittavina.

-ap

Niin sä puhut lapsista jonain yhtenäisenä ryhmänä. Jokainen lapsi on silti omanlaisensa. Tottakai lapset eivät osaa puolustaa oikeuksiaan tulla kohdelluksi omana itsenään ja välttyä leimaamiselta. Muut ihmisryhmät nostaisivat ison haloon tuollaisesta puheesta. Laitapas sanal "lapsi" tilalle vaikka "työttömät" tai "lyhytkasvuiset" tai "homoseksuaalit".

Tämä lähestymiskulma on aina kiinnostanut minua. On totta, että jos väitteeseen "En pidä lapsista" vaihtaa tiettyjen "sääntöjen" puitteissa minkä tahansa ihmisryhmän, se alkaa kuulostamaan hyvin pahalta. Ehdotan kuitenkin, että tässä on olemassa yksi oleellinen ero. Esimerkiksi työttömät tai homoseksuaalit ovat ihmisryhminä huomattavasti moninaisempia, kuin lapset ryhmänä. Lapsuuteen liittyy kiistattomasti kehitysvaiheita, joita ei voi sivuuttaa sillä, että sanotaan lasten olevan "omanlaisiaan" (mitä he tietyissä suhteissa ovat). Esimerkiksi jokainen lapsi käy läpi vaiheen, jossa ei osata käyttää pottaa tai vessanpönttöä ja ulostaminen tapahtuu vaippaan tai vaipan puutteessa lattialle. Muita lapsille kehityksellisesti kiistämättömiä asioita ovat kyvyttömyys reguloita tunteita ja asioiden tunnustelu suulla (asioiden tunkeminen suuhun), mikä johtaa joillekin ihmisille vastenmielisenä näyttäytyvään kuolaamiseen. Vanhempiin lapsiin liittyy usein, mutta ei aina, kovaäänisyys ja kyvyttömyys hahmottaa muiden henkilökohtaista tilaa. Jos ihminen kokee tällaiset piirteet muissa epämiellyttävinä, lapsista itse asiassa tulee hyvin nopeasti ryhmänä asia, josta ei pidetä. Sen sijaan esimerkisi työttömät eivät jaa samassa määrin yhteisiä piirteitä ainoastaan sen vuoksi, että ovat työttömiä. 

Liittyen ihmisryhmän vaihtamiseen edellä mainitussa lausessa, on olemassa muita vaihtoehtoja, jotka eivät kuulosta yhtä rajuilta, kuten "en pidä juopuneista ihmisistä" tai "en pidä taparikollisista" ja väittäisin, että tämä johtuu siitä, että ymmärrämme tietyllä tasolla, että tällaiset ihmiset voivat käyttäytyä tavoilla, joista emme pidä tai jotka tekevät olomme vaivaantuneiksi; juopunut voi olla ennalta-arvaamaton, hänen itsehillintänsä on alentunut jne. Emmekä me varmaan näkisi ongelmallisena, jos joku tokaisisi, että välttelee tilaisuuksia, joissa voi olla juopuneita ihmisiä.

On syytä muistaa, että tuneet ova tunteita ja ne tapahtuvat aivan riippumatta siitä, mitä ihminen haluaisi kokea. Jos ihminen pelkää käärmeitä ja sattuu näkemään käärmeen, hän säikähtää, jos ihminen näkee pilaantunutta, matoja kuhisevaa ruokaa, tämä kokee luultavasti kuvotusta. Tunteita oleellisempaa onkin, miten me toimimme näiden tunteiden kanssa. Onko todella ongelma, jos jostakin ei pidä, vai muuttuisiko se ongelmaksi kuitenkin vasta sitten, jos nämä tunteet aiheuttavat huonoa käytöstä?

Sitä en ole myöskään oikein koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset loukkaantuvat siitä, jos joku ei osoita suurta kiinnostusta lapsiin ja esimerksi välttelee tilaisuuksia, joissa joutuisi mahdollisesti tekemisiin lasten kanssa tai vahtimaan heitä. Me teemme ihmisinä tällaista valikointia muutenkin; me emme kuluta aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joista emme pidä, olivat nämä syyt sitten mitä tahansa.

Jos nainen on itse alentunut miehen siemenpatjaksi niin hänen voi olla vaikea kohdata naista, jonka omanarvontunto kieltää tuon. Miehillä sitten se, että tällainen nainen on uhka tälle heidän järjestelylleen, missä nainen on miehen siemenpatja. Miehet kun eivät voi lisääntyä ilman isäntäeläintä eli naista, joten heillä on pakko olla koko ajan joku aktiivinen kampanja, millä naisia saadaan tähän touhuun huijattua tai lahjottua. Jokainen nainen joka siitä kieltäytyy, on uhka heidän koko lajinsa jatkuvuudelle.

Vierailija kirjoitti:

"En tykkää" jostain (lapsista, koirista jne...) on todella laaja yleistys. Itse vältän sanomasta niin, jos on mahdollista että kuitenkin tykkään jostain tietystä yksilöstä joka kuuluu siihen joukkoon. Itse en yleensä oikein tykkää koirista, mutta aina toisinaan joku koira on mielestäni aivan ihana. Syy, miksi suhtaudun koiriin yleensä vähän negatiivisesti on se, että koirat usein haukkuvat ja hyppivät eivätkä lopeta vaikka niitä käskettäisiin - syynä tähän se, että ihmiset ovat kouluttaneet ne turhan huonosti. 

Pieniin lapsiin taas suhtaudun siksi vähän negatiivisesti, etten jaksa niiden huutamista, riehumista enkä sotkemista. Pienet lapset ovat siis mielestäni yleisesti aika rasittavia. Kakkavaippojen vaihtamista en todellakaan haluaisi tehdä, hyi helvetti. Mutta lapsi on lapsi vielä 5-vuotiaanakin ja 5-vuotiaat alkavat olemaan jo hyvin järkeviä, eivätkä ole enää läheskään yhtä usein rasittavia kuin pienemmät lapset. Isommat lapset ovat sitten useinkin jo oikein mukavia. En siis voi yleistää, että en pidä lapsista, mutta voin sanoa etten oikein jaksa pieniä lapsia. Ja olen siis nainen 36 v.

Äitinä tilanne on eri, sillä oma hormonitoiminta on täysin sidoksissa sen lapsen hyvinvointiin, joten kakkavaipankin vaihtaminen voi olla miellyttävä tai ainakin neutraali kokemus. Mutta tämän ymmärtää vasta sitten kun on kokenut sen. 

Ei sillä, että pitäisi tai kannattaisi välttämättä. Mutta se on sellainen naisen ja lapsen yhteinen polku, joka alkaa raskaudesta ja etenee askel askeleelta, kun lapsi palkitsee äitiään. Jos siis osaa suhtautua siihen avoimesti ja luonnollisena prosessina, eikä usko yhteiskunnan valheita aiheesta, tai lietso itseään kauhuun terrorismilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin melkein rasismiin verrattavaa sanoa, ettei tykkää lapsista. En ole kyllä kuullut edes kenenkään sanovan niin (paitsi täällä anonyymisti). Vähän sama kuin sanoisi, ettei tykkää pitkistä/lyhyistä/ruotsinkielisistä/vanhoista/tummaihoisista/sairaista/älylkkäistä/maalla asuvista/kaupunkilaisista ym.ym. ihmisistä

Kyllähän se varmasti kuulostaa pahalta. Itse kyllä ole reilusti omissa piireissä sanout etten pidä.

Tunteet liittyvät lasten kitinään ja muuhun käytökseen. En jaksa kiinnostua lasten jutuista, enkä halua olla missään lasten jutuissa mukana. Miellän lapset hyvin rasittavina.

-ap

Johtuu siitä että olet itse lapsi. Lapset ovat sinulle kilpailijoita

Minulle eräs nainen sanoi työryhmässä, että ne naiset, jotka eivät tee lapsia, niin ovat tyhmempiä kuin muut? Ei itsellä ollut lapsia tuolloin tai myöhemmin myöskään, kun oma mies ei halunnut lapsia lainkaan ja en myöskään itse. Miten se lapsi nyt kasvattaa sitä älykkyys osa määrää? En ole kyllä huomannut omassa elämässäni, että lapsettomuus korreloi millään tavoin älykkyyden kanssa tai elämän oppimisen kanssa lainkaan. Ne ihmiset tekevät lapsia toki ja heille ihan kiva asia ne lapset, mutta ei toki kaikille lapsille, jotka kasvaa väkivaltaisessa perheessä tai heidät laitetaan lastenkotiin tai nuorisokotiin, missä heidän perheessä ole turvaa heille lainkaan. Haluan toki näille kaikille lapsille, että saavat rakkautta ja turvaa. Mutta ei kaikkien tarvitse synnyttää lapsia tähän maailmaan.