En tule koskaan pääsemään lasteni isästä yli.
Rakastan häntä, olin hänen kanssaan 20-vuotiaasta 45-vuotiaaseen asti. Hän jätti minut täysin salamana ja yllättäen toisen takia vuosia sitten, mutta vieläkin ajattelen häntä joka päivä, enkä kelpuuta ketään muuta. Tosin ei enää olisi varmaan sellaisia ottajiakaan, jotka kelpuuttaisin.
Kommentit (3)
Mene psykologille.
Voit roikkua menneessä tai alkaa elää tätä.
LuottIsitko edelleen tuon kokemasi jälkeen tuohon ihmiseen? Haluaisitko todella olla sellaisen ihmisen kanssa, jolle et ole tärkein?
Haluaisitko olla sellaisen ihmisen kanssa suhteessa?
Eikö sinua pistä vihaksi, että sinut vaan jätettiin? Ei se mies sinua arvosta. Onko se se vaikein hyväksyä?
Käsittele vihasi ja mene eteenpäin. Nyt suuntaat vihasi itseäsi kohtaan...riudut tuollaisessa haavemaailmassa.. Et halua/ osaa/ uskalla kohdata totuutta.
Toki, jos haluat elää niissä menneissä hyvissä muistoissa, niin ole hyvä vaan. Nekin voivat kantaa.
Entäs lapset? Kuinka he ovat reagoineet? Oletko pystynyt olemaan heidän tukenaan?
Otat vaan isomman askeleen, tai jopa hyppäät..