Jos rakastuu mieheen, joka "tulee kaapista" transnaisena...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä rakastun ihmiseen enkä sukupuoleen. Seksuaalista vetoa tunnen helpommin miehiin (tai siis mieheltä näyttäviin yksilöihin, tiettyihin, en kaikkiin, mutta jotkut miehisiksi luokitellut piirteer heutä yhdistää) kuin naisiin ja seksiä en oikein osaa kuvitella harrastavani naisen kanssa. Mutta jos puolisoni, jota olen rakastanut 20 vuotta, kokisi olevansa nainen, niin sitten rakastaisin naista. Seksielämäkin rakentuu nykyään niin paljon enemmän henkiselle yhteydelle ja toisen tuntemiselle että värkkien vaihdos ei riittäisi sitä yhteyttä katkaisemaan. Toki siinä pitäisi tutustua ihan uuteen puoleen tätä ihmistä... mutta en minä mihinkään olisi menossa, ja puolisoni haluaisi jäädä :) Dildot hän joutuisi hyväksymään.

Eikö ole väistämätöntä, että ihminen muuttuu aikalailla kun alkaa elää toisen sukupuolen mukaista elämää? Ymmärrän, jos joku siinä tilanteessa toivoisi eroa.

Se riippuu siitä mitä on "sukupuolen mukainen elämä". Jos puolisoni kokisi että hänen pitää tehdä kaikki toisin koska sukupuoli niin se on eri juttu, en tiedä sopeutuisinko moiseen. Mutta jos hän edelleen tykkäisi samoista leffoista, nauraisi samoille vitseille, silittäisi mua niskasta samalla tavalla, leikkisi yhtä ihanasti lasten kanssa, varmistaisi lähtiessäni että otinhan avaimet ja halaisi kun itken... No, mahdoton tietysti sanoa mikä kaikki muuttuisi, mutta nimen, hetun, kehon tai kodin ulkopuolisen sosiaalisen roolin muutos ei olisi mainittava uhka suhteelle.

Ei ole helppoa olla ihminen nykyisin, niin paljon eri vaihtoehtoja huonon olon purkautua :( Enpä usko että mieheni enää haluaisi olla kanssani, jos näin kävisi.

Jos vastaus ekaan kohtaan ei ole "kyllä", se transu lemppaa sut.

Minä silti sanoisin "Ei" ja "Hei hei". Eikä millään pahalla, vaan ei ole mun juttu.

Esim se promoottori Rauha Kyyrö on androgyyninä viehättävä, mutta minun silmissäni hohto himmeni kun luin hänen ihan tosissaan muuttaneen itsensä naiseksi.

Rakastun ihmiseen. Olisin varmasti loukkaantunut, että asia on salattu minulta mutta toisaalta otettu että uskataa ottaa riskin kanssani ja uskaltaa vihdoin olla se mitä kokee olevansa.

Ihastun/rakastun ihmiseen en sukupuoleen, joten jos tämä ihminen olisi edelleen viehättävä sisäisesti niin kyllä suhde varmasti jatkuisi.

Itse rakastuin nuorena androgyyniin mieheen. Oli aivan upea ihana luonne, täysin poikkeuksellinen ihminen. Suhteessamme oli kyllä vaikeutensa. Varsinkin makkarin puolella, hänen oli hyvin vaikea harrastaa seksiä ja saada erektio, luulin että hän saattaisi olla homo ja kysyin sitä häneltä mutta hän kertoi olevansa vaan naisiin päin. Joitakin kuukausia myöhemmin hän avautui ja kertoi että on aivan pienestä pitäen kokenut olevansa nainen ja sen takia on ollut aina masenunut/ahdistunut ja sen takia on vaikea olla intiimissä tilanteessa kanssani koska on se ristiriita. 

Otin asian hyvin ja tavallaan silloin palaset loksahtivat kohdalleen. Olin tavallaan ajattellutkin häntä naisena monesti. Suhteemme kyllä loppui siihen, koska olen kumminkin hetero. Ystävinä olemme pysyneet ja olen ollut tukena hänelle kun aloitti aikanaan sukupuolenkorjausprosessin. Nykyään on niin onnellinen ja oikein säkenöi. Sinkkuna on pysynyt kun on kuulemma häpeää taustaansa niin paljon että parempi kuulemma olla vain yksin.

Tukisin ja auttaisin parhaan kykyni mukaan muutoksessa, mutta olen niin hetero, että en kykene tai halua suhteeseen toisen naisen kanssa, joten romanttinen ja seksisuhde loppuisi siihen. 

Mitähän sukupuolia on olemassa esim 10-20 vuoden kuluttua? :D

t. Homo