Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään afgaaninvinttikoiraa, kokemuksia kaivataan!
02.02.2019 |
Ja mitä pitäisi ottaa huomioon sitä hankkiessa? Tällä hetkellä itselläni on villakoira, mutta afgaaninvinttis on ollut unelmissa jo pitkään. Olemme päivisin kotona ja pystyn tekemään pitkiä lenkkejä sen kanssa. Minkälaisia ovat luonteeltaan?
Kommentit (28)
Minulla on ollut jo 60-luvulta lähtien afgaaneja, saluki, skotlannin hirvikoira, airedale, azawakh, sloughi.
Mutta afgaaneista kysyit.
Todella intelligenttejä ja elegantteja. Niiden kanssa kokee maailman aivzn eri tavalla, kuin ennen. Opettavat sinulle uutta filosofiaa.
Jotenkin niissä on sellaista hiljaista huumorintajua. Ja todellakin afgaanit eivät melkein koskaan hauku.
Korvat pitää laittaa jollain nilkkasukan varrella taaksepäin, kun syövät, muuten ovat ihan soossissa.
Turkki on aika mahdoton. Välillä päiväunienkin jälkeen kylki oli takussa.
Juosta pitää päästä ja usein. Minä juoksutin talvisin jäillä ja iltaisin, kun silloin ei ollut muita porukoita.
Ja voi, miten nauratti aikaisemman kirjoittajan kuvaus pöydälle hyppivätstä afgusta !
Mun afgaanit seisoivat ikkunalaudoilla ja hymyilivät ohikulkijoille.
Ihania kavereita ovat.
Nyt feivorittejani ovat rescuet, koska huippuälykkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista asiallisista vastauksista! Tuli mieleen, mikä on välttämätöntä turkinhoitoa ja mikä sellaista ekstraa? Mun villiksellä esim. ei ole ollut leijonaleikkausta koskaan. Sen turkin voi trimmata yksinkertaisempaan malliin.
Eli varmaan ainakin pesu, föönaus ja harjaus..? Onko haukkuherkkä, isoruokainen, miten suhtautuu muihin kuin perheenjäseniin, siis muihin ihmisiin. Oletteko vieneet koirapuistoihin, missä saisi juosta paljon?
Kyllä sitä lyhyttäkin turkkia pitää hoitaa kun on tosi tiheää ja ihan erilaista kuin villiksen turkki, joka ei niin helposti huopaannu. Ruokahuppua pidetään syödessä ja mielellään esim. metsälenkeillä, sillä karvoihin tarttuu ihan kaikki. Toki jos säännöllidesyi trimmaa ihan siileksi niin tämäkin ongelma poistuu, mutta miksi sitten edes hankkia afgaania...
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Minulla on ollut jo 60-luvulta lähtien afgaaneja, saluki, skotlannin hirvikoira, airedale, azawakh, sloughi.
Mutta afgaaneista kysyit.
Todella intelligenttejä ja elegantteja. Niiden kanssa kokee maailman aivzn eri tavalla, kuin ennen. Opettavat sinulle uutta filosofiaa.
Jotenkin niissä on sellaista hiljaista huumorintajua. Ja todellakin afgaanit eivät melkein koskaan hauku.
Korvat pitää laittaa jollain nilkkasukan varrella taaksepäin, kun syövät, muuten ovat ihan soossissa.
Turkki on aika mahdoton. Välillä päiväunienkin jälkeen kylki oli takussa.
Juosta pitää päästä ja usein. Minä juoksutin talvisin jäillä ja iltaisin, kun silloin ei ollut muita porukoita.
Ja voi, miten nauratti aikaisemman kirjoittajan kuvaus pöydälle hyppivätstä afgusta !
Mun afgaanit seisoivat ikkunalaudoilla ja hymyilivät ohikulkijoille.
Ihania kavereita ovat.
Nyt feivorittejani ovat rescuet, koska huippuälykkäitä.
Täällä toinen, joka afgaanin jälkeen otti rescuen. Afgaania ei enää, koska turkki vaatii liikaa. Muista roduista en niin ollut innostunut, niin miksipä ei rescue joka kotia vailla. Podengo on sellainen, jota voin suositella jokaiseen lapsiperheeseenkin. Leikkisä ja todella ihmisrakas. Ainoa riesa on kova riistavietti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista asiallisista vastauksista! Tuli mieleen, mikä on välttämätöntä turkinhoitoa ja mikä sellaista ekstraa? Mun villiksellä esim. ei ole ollut leijonaleikkausta koskaan. Sen turkin voi trimmata yksinkertaisempaan malliin.
Eli varmaan ainakin pesu, föönaus ja harjaus..? Onko haukkuherkkä, isoruokainen, miten suhtautuu muihin kuin perheenjäseniin, siis muihin ihmisiin. Oletteko vieneet koirapuistoihin, missä saisi juosta paljon?Toki jos säännöllidesyi trimmaa ihan siileksi niin tämäkin ongelma poistuu, mutta miksi sitten edes hankkia afgaania...
Luonteen takia? Ei kun ai niin, näillähän on niin surkeat luonteet, ettei kukaan voi mitenkään luonteen takia sellaista haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oltiin kesiä Turun saaristossa, niin leikkasin kesätukat afguillekin. Korvat silleen polkkatukaksi ja kroppa ympäriinsä lyhyeksi ja kevyemmäksi. Sitten niiden oli kivempi uida eikä ollut niin läkähdyttävän kuuma.
Talvella se turkki oli kuitenkin mun mielestä aika harva tai mitä termiä pitäisi käyttää. Tuuhea, mutta tuulen helposti puhallettavissa, niin käytin niillä skottikankaista rotsia ettei ihan läpi tuullut ja tullut pissatauteja kylmästä.
Mutta asuttiinkin ihan meren äärellä ankarissa olosuhteissa.
Jos ei halua pitkäturkkista vaativaa koira, miksi alunperinkään olisi järkeä ottaa sellainen? Jos haluaa vinttikoiran mutta ei jaksa turkkia, ota sitten vaikka saluki tai silkkivinttikoira. Greyhoundit ja whippetit ei ole niin itämaisia ja erikoisia luonteeltaan.
Alue: Aihe vapaa
Afgaaninvinttikoira olisi ehkä viimeinen koira minkä ottaisin. Hoidettuna upean näköinen, ja siinä hyvät puolet onkin.
Mut ihmiset toki tykkää erilaisista koirista. Miellyttämisenhaluinen koira on helpompi kouluttaa ja kivempi luonteeltaan kuin itsetietoinen. Haluan, että koira tykkää minusta ja pärjää myös muiden koirien sekä ihmisten kanssa.