Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, että 10 v päästä olen hirvittävän yksinäinen
02.02.2019 |
10 v päästä lapset asuvat omillaan, miehen kanssa ollaan erottu ja vanhempani ovat joko kuolleet tai ovat vain jo niin vanhoja, ettei heistä ole samalaista seuraa enää kuin nyt.
Ystäviä on tällä hetkellä kaksi, mutta välimatkan vuoksi yhteyttä pidetään vain viestein. 10 vuoden päästä ei varmaan enää viesteinkään.
Just nyt kuuluu lasten puhetta ja naurua. 10 vuoden päästä täällä on ihan hiljaista...
Kommentit (21)
Onks sun mikään pakko jumittaa siel kotona kuuntelemassa hiljaisuutta...Haloo????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... Miksi vain veloja uhkaillaan yksinäisyydellä, kun se tuntuu olevan juuri lapsellisten pelko?
Niin se elämä menee eteenpäin meillä kaikilla. Ja hyvä jos menee, eli että oltaisiin hengissä vielä 10 vuoden päästä.
Kukaan ei tiedä mitä 10 vuoden päästä on, ehkä jo lapsenlapsia, uusia ystäviä, ties mitä. Ja aika aikaa kutakin, voihan siitä rauhasta nauttia :)
Vierailija kirjoitti:
10 v päästä lapset asuvat omillaan, miehen kanssa ollaan erottu ja vanhempani ovat joko kuolleet tai ovat vain jo niin vanhoja, ettei heistä ole samalaista seuraa enää kuin nyt.
Ystäviä on tällä hetkellä kaksi, mutta välimatkan vuoksi yhteyttä pidetään vain viestein. 10 vuoden päästä ei varmaan enää viesteinkään.
Just nyt kuuluu lasten puhetta ja naurua. 10 vuoden päästä täällä on ihan hiljaista...
no näinhän se menee kun valitsit paskan miehen. saman valinnan on tehneet sadat tuhannet muut.
ei niitä avioeroja turhaan niin paljon tule.
Mulla ei ole miestä, lapsia eikä ystäviä. Per seestähän tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks sun mikään pakko jumittaa siel kotona kuuntelemassa hiljaisuutta...Haloo????
En ole koskaan ”osannut” lähteä yksin mihinkään, paitsi kauppaan ja lenkille. Tuskin sitten 10 vuodenkaan päästä osaan.
Ehkä mä lähden tuonne gigolopiitsille tuon ylemmän kans. Ei se tosin säpinää tuo kuin hetkeksi.
Ap.
Voihan sulla käydä sellanen tsäkä että delaat ennen kun 10v on kulunut -- ja sitte oot murehtinu turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollisesti saat levätä haudassakin yksin. Iäisyyden.
Sama tilanne, ei sukulaisia, olen vanhempieni ainut lapsi ja myöskään vanhemmillani ei ollut sisaruksia. Mies on, mutta en tiedä miten meidän käy kun lapset lähtee. Lähiystäviä on muutama, mutta kun kaikki eletään näitä ruuhkavuosia, yhteydenpito on jäänyt vähäiseksi.
Mutta mitä olen sivusta seurannut vaikka vanhempia työkavereita, niin yllättävästi he ovat jotain uutta siinä vaiheessa saaneet elämäänsä. Ei kukaan kotoa hae, mutta uusi harrastus, opiskelu tai vaikka työpaikan vaihto, ja äkkiä on elämä taas täynnä menoa. Ja jos omat lapsesi hankkivat lapsia, mummoiluun näköjään saa aikaa hukkumaan vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen suunnitellut koiran ottamista tuohon elämänvaiheeseen. Sen kanssa voi/on pakko siis ulkoilla ja sit voi harrastaa, käydä koirapuistossa, missä tapaa muita ym. Silitellä sohvalla ja vaikka nukkua samassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sun mikään pakko jumittaa siel kotona kuuntelemassa hiljaisuutta...Haloo????
En ole koskaan ”osannut” lähteä yksin mihinkään, paitsi kauppaan ja lenkille. Tuskin sitten 10 vuodenkaan päästä osaan.
Ehkä mä lähden tuonne gigolopiitsille tuon ylemmän kans. Ei se tosin säpinää tuo kuin hetkeksi.
Ap.
Kikolopiitsiltä löytyy kuule sutjakka omaishoitaja.
Semmonen epeli kärrää mummelin tyytyväisenä kohti auringonlaskua .
Ala laittaa jo pikkuhiljaa pesetoja säästöön tukisukan varteen, sitte ku pesä hiljenee liikaa, niin eiku menoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 v päästä lapset asuvat omillaan, miehen kanssa ollaan erottu ja vanhempani ovat joko kuolleet tai ovat vain jo niin vanhoja, ettei heistä ole samalaista seuraa enää kuin nyt.
Ystäviä on tällä hetkellä kaksi, mutta välimatkan vuoksi yhteyttä pidetään vain viestein. 10 vuoden päästä ei varmaan enää viesteinkään.
Just nyt kuuluu lasten puhetta ja naurua. 10 vuoden päästä täällä on ihan hiljaista...no näinhän se menee kun valitsit paskan miehen. saman valinnan on tehneet sadat tuhannet muut.
ei niitä avioeroja turhaan niin paljon tule.
Näin se menee, kun taviselämä ei enää riitäkään ja aletaan haihattelemaan enemmästä. Siinä ei paljoa paina tuhota miehen ja perheen elämä, kun oma jalka alkaa vipattaa. Kaikki häviävät.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suunnitellut koiran ottamista tuohon elämänvaiheeseen. Sen kanssa voi/on pakko siis ulkoilla ja sit voi harrastaa, käydä koirapuistossa, missä tapaa muita ym. Silitellä sohvalla ja vaikka nukkua samassa sängyssä.
Koirien yleisin kuolinsyy : tylsyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut yksinäinen nuoresta lähtien. Olen silti uskaltautunut tekemään asioita yksin. Matkustan, käyn elokuvissa, teatterissa tai muissa tapahtumissa. Jos olisi pitänyt olla seuraa, en olisi käynyt koskaan missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sun mikään pakko jumittaa siel kotona kuuntelemassa hiljaisuutta...Haloo????
En ole koskaan ”osannut” lähteä yksin mihinkään, paitsi kauppaan ja lenkille. Tuskin sitten 10 vuodenkaan päästä osaan.
Ehkä mä lähden tuonne gigolopiitsille tuon ylemmän kans. Ei se tosin säpinää tuo kuin hetkeksi.
Ap.Kikolopiitsiltä löytyy kuule sutjakka omaishoitaja.
Semmonen epeli kärrää mummelin tyytyväisenä kohti auringonlaskua .
Ala laittaa jo pikkuhiljaa pesetoja säästöön tukisukan varteen, sitte ku pesä hiljenee liikaa, niin eiku menoksi!
Mä olen reilusti alle 50v vielä silloin, mutta joo, ymmärrän. :)
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yksinäinen nuoresta lähtien. Olen silti uskaltautunut tekemään asioita yksin. Matkustan, käyn elokuvissa, teatterissa tai muissa tapahtumissa. Jos olisi pitänyt olla seuraa, en olisi käynyt koskaan missään.
Sama, tosin ei nuo tunnu samalta kuin hyvän seuran kanssa, luulisin.
Et välttämättä. Mun 4 lasta asuu jo omillaan. Yksi niistä oli täällä yötä ja 2 kävi kahvittelemassa. Lapsenlapsen kanssakin tuli leikittyä nukkekodilla ja barbeilla. Ei ole yksinäistä ei.
Niin..
Omat lapseni kumpikin 2v sisällä ns aikuisia eli 18v, miehen kanssa menee heikosti, vanhemmat pois kuvioista, ystäviä/kavereita ei oikein ole. Että ei kovin hyvältä täälläkään näytä. Puupalttooseenkaan en ihan vielä joutaisi, kun ikää 41v. En tiedä.
Äläs nyt ennakoi ja säikyttele itseäsi turhaan.
Ainahan sä voi lähtee meidän mummojen kanssa hurvittelemaan sinne gigolopiitsille.