Lue keskustelun säännöt.
Alue: Seksi
Onko muita jotka haikailevat hyvässä suhteessa aidan toiselle puolelle?
16.05.2006 |
Olen ollut mieheni kanssa kymmenen vuotta. Mies on uskollinen ja kunnollinen, kiltti... eli tylsä :-/ Alkuvuodet olin tyytyväinen tähän suhteeseen, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata jotain karumpaa ja jännittävämpää miestä. Minulle ei riitä, että olen saanut hyvän, tavallisen ihanan miehen, vaan kaipaan sisimmässäni jotain seikkailua, haen jotain suurempaa ja jännittävämpää. Haluan varmaankin jotain mitä ei voine löytää mistään. ' Ikuinen kaipaus' on usein läsnä.
Olen kai romantikko joka haluaisi kuun taivaalta. Koitan hokea itselleni, että kaikissa miehissä on hyvät ja huonot puolensa. Minun mieheni heikompia puolia ovat, että hän ei ole esim. kovin keskustelutaitoinen, ei ole hauska ja rohkea vaan vähän ' nössö' .
Tiedän sanomattakin, että minulla ei ole kovin realistinen elämänasenne. Täydellistä puolisoa on vain mahdotonta saada ja löytää. Ei ole olemassa täydellistä parisuhdetta ja pitkän liiton perusta on sietäminen ja realitettien myöntäminen. Mulla on vielä haasteita henkisessä kasvussa, että osaan hyväksyä puolisoni sellaisena kuin hän on.
Olen tottakai kiintynyt mieheeni ja hän on minulle tärkeä - onhan meillä pitkä yhteinen historia ja paljon hyviä kokemuksia. Seksikin sujuu vaikkemme enää mikään jatkuvasti kuherteleva pariskunta olekaan.
Olemme monessa asiassa samanlaisia ja meillä on samat elämänarvot. Siinä olemme erilaisia, että itse olen kehittyvä, uudistumiskykyinen ja muuttuva persoona. Mieheni taas on ollut aina samanlainen ja tulee varmaan olemaankin, mikä ärsyttää minua, joka olen vaihtelunhaluinen, räväkkä ja - kaikkine huonoine puolineni - en ainakaan tylsä ihminen. Ongelma on juuri se, että suhteen alussa olin tyytyväinen suhteeseen, mutta nyt kun olen ajan kuluessa itse muuttunut, haluankin eri asioita mieheltä kuin ennen.
Lisäksi hyväänkin turtuu, eli olen vain luonteeltani sellainen, että vaikka saisin miehekseni George Clooneyn, niin kyllästyisin varmaan silloinkin parissa vuodessa.
En ole pettänyt miestäni vaikka tilaisuuksia olisi riittänyt. Tunnen silti itseni välillä huonoksi ihmiseksi, kun näin tunnen, mutten mahda tuntemuksilleni mitään.
En oikeastaan kaipaa varsinaisia neuvoja, lähinnä kyselen kohtalotovereiden perään...
Kommentit (6)
Minäkin olen ollut mieheni kanssa kymmenisen vuotta: vietämme kaikin puolin rikasta elämää, matkustelemme, tapailemme ystäviä, puuhailemme kaikenlaista yhdessä. Mieheni ei ole nössö vaan välillä liiankin temperamenttinen, aina täynnä uusia ideoita ja ihmeellistä kyllä, pystyy ideansa toteuttamaankin.
Arvostan häntä ja elämämme on täynnä virikkeitä ja hyviä, yhteisiä hetkiä. Minä vaan kymmenen vuoden jälkeen tarvitsen seksielämässänikin uusia virikkeitä, enkä mieheltäni niitä saa. Ei etteikö hän haluaisi niitä minulle tuottaa, mies on vaan liian " tuttu" kiihottavan seksielämän aikaansaamiseksi. Tiedän että haluan elämältä aivan liikaa, mutta haluan myös antoisan seksielämän, niin kauan kuin se on mahdollista (olen nelikymppinen). Minulla on rakastaja, jonka kanssa toteutan seksifantasioitani. Kaksi miestä yhdistettynä muodostavan aika lailla täydellisen paketin.... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksista... eli vaikka kotona olisi ' ideamylly' , on silti kaipuuta vieraaseen - niin kai se varmaan olisi minullakin! Minullakin se vaan tuntuu olevan niin, että läpitutun kanssa ei vastaavaa kiihottavuutta ole kuin vieraiden kanssa. Minäkin haluan elämältä ' liikaa' , mutta toisaalta kerranhan sitä vain eletään. En silti voisi pettää tai erota, mutta en tuomitse muiden tekemisiä. Olen vain tylsistynyt ja kyllästynyt...
t.ap
Vierailija:
Minä vaan kymmenen vuoden jälkeen tarvitsen seksielämässänikin uusia virikkeitä, enkä mieheltäni niitä saa. Ei etteikö hän haluaisi niitä minulle tuottaa, mies on vaan liian " tuttu" kiihottavan seksielämän aikaansaamiseksi. Tiedän että haluan elämältä aivan liikaa, mutta haluan myös antoisan seksielämän, niin kauan kuin se on mahdollista (olen nelikymppinen). Minulla on rakastaja, jonka kanssa toteutan seksifantasioitani. Kaksi miestä yhdistettynä muodostavan aika lailla täydellisen paketin.... :)
kyllä haikailen. nukuin työkaverini vieressä yhden yön, kun oli mahdollisuus. olisi tehnyt mieli muutakin, mutta en voinut jotenkin. mutta kyllä haikailen. en tiedä kuinka kauan. haikeaa.
Haikeasti kuistelen " villejä" sinkkuvuosia, jolloin saattoi tehdä " mitä vaan ja kenen kanssa vaan" ...
Nyt, vakituisessa parisuhteessa (kihlat ja häät kesällä 2007) kaikki on niin tasaista...
Rakkaus ei ole vähentynyt, mutta ymmärrettävästi ns. jännitys ja kiihko ovat kadonneet...
Välillä kuulen miespuolisilta henkilöiltä olevani kaunis ja pitkästä aikaa perhoset liitelevät vatsassani...
Haluaisin tuntea sen jännityksen ja kiihkon mieheni kanssa, sillä hän on kaikkeni ( heti lapseni jälkeen)...
Sitä odotellessa minun täytyy " tyytyä" päiväuniin...
Jaksakaa, te kaikki ihanat naiset!
Unelmoikaa, fantasiat ovat tervettä ja ne piristävät muuten niin tasaista arkea.. (mutta niistä ei välttämättä kannata mainita isännälle... =) )
Alue: Seksi
aika samantyyppinen tilanne, tosin en ole ehkä ihan niin energinen kuin sinä, ts. olen ehkä vähän " nössömpi" , mutta koska olen ollut vain tämän yhden miehen kanssa joskus mietin millaisia muut miehet ovat - myös sängyssä. En sitä sen kummemmin kenestäkään tietystä miehestä mieti, vaan noin aivan yleisellä tasolla. Jos todellinen tilaisuus kokeilla tarjoutuisi, en varmaan kuitenkaan sitten tekisi mitään, vaikka näin vain ajatuksena tuntuisikin melko kutkuttavalta. Ja hyvä niin. Mutta saahan sitä päiväunia nähdä! :)