Miksi halusit lapsen puolisosi kanssa, vaikka et hyväksy hänen vanhempia?

Usein ne ärsyttävät piirteet ilmenevät vasta siinä vaiheessa, kun perheeseen tulee lapsia. Lapsettoman pariskunnan elämässä appivanhemmilla voi olla aika pieni osa ja voidaan olla vielä vieraskoreita. Kun lapsenlapsi tulee maailmaan, voi ilmetä uusia piirteitä. Tämä on tietysti aivan molemminpuolista, miniä tai vävy voikin olla ihan erilainen perheellisenä kuin nuorenparin puolikkaana. 

Ja toisaalta, voivathan ne ovatkin vanhemmat ärsyttää, mutta harvoin kuulee sanottavan lapsettomuuden syyksi sen, että no kun mun isä on niin kamala äijä, niin enpä uskaltanut tehdä lapsia. 

Koska ne appivanhemmat ei kasvata sitä lasta. Niiden poika, joka on heidän vastakohtansa ja jonka hyväksyn täysin kasvattaa. Ei ne ärsyttävät luonteenpiirteet tartu, jos nähdään joskus ja jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Koska ne appivanhemmat ei kasvata sitä lasta. Niiden poika, joka on heidän vastakohtansa ja jonka hyväksyn täysin kasvattaa. Ei ne ärsyttävät luonteenpiirteet tartu, jos nähdään joskus ja jouluna.

Mutta mitä vastaat lapsellesi sitten, kun tämä on sen ikäinen, että alkaa ymmärtää asioita, ja kysyy sinulta, että miksi me ei olla tekemisissä isän vanhempien kanssa juuri ollenkaan?

Vastaatko lapselle, että kun ne on niin ärsyttäviä?

Lapsi voi kuitenkin ajatella asiasta ihan eri tavalla.  

Ja muuten, luonteenpiirteet voi periytyä monenkin polven takaa, ihan niin kuin ulkonäkökin.  Ei siihen kasvattamisia tarvita.  

Meillä ainakin on anopin ärsyttävä "minä tiedän kaiken" - asenne periytynyt tyttärelleni.  Tulee joskus niin samalla äänenpainollakin, vaikka ei olla oltu tekemisissäkään siitä lähtien kun lapsi oli kuusivuotias.  Anoppi nimittäin otti ja kuoli.  Tytär on hyvin paljon anopin näköinenkin.  Ei siinä mitään ongelmaa, anoppi oli  hyvin kaunis ihminen.  Mutta tuo "ei se niin ole vaan näin, kyllä minä tiedän!"  se se sitten jäi mieleen.  Tytär on jo aikuinen.  Toimeen tullaan, kun tiedän, mistä tuokin tulee.  Minkäpä sille besserwisseröinnille mahtaa kun se kerran geeneissä on.  Anopin lapsista kukaan ei perinyt tuota piirrettä, mutta menipä vaan eteenpäin suvussa kumminkin.

Yhden kerran ehdin tavata anopin isänpuoleisen tädin, ja huomasin, että sieltä se anopin kaikkitietävyys oli peräisin.  Että osasi muori pistää asiat paikoilleen.