Jotkut lääkärit/hoitajat suorastaan loukkaantuvat, jos potilas tietää jostain puhuttavasta asiasta enemmän kuin he

Tämä pätee kaikkiin ammattikuntaan. Ylemmässä asemassa oleva antaa ymmärtää tietävänsä asiasta enemmän kuin alemmassa asemassa oleva.

Miksi asia hiertää sinua kun se tapahtui pari kuukautta sitten. Meni jo ja vihelsi mennessään.

Sä taisit kertoa tästä jo silloin pari kk sitten.

Vierailija kirjoitti:

Tämä pätee kaikkiin ammattikuntaan. Ylemmässä asemassa oleva antaa ymmärtää tietävänsä asiasta enemmän kuin alemmassa asemassa oleva.

Miksi asia hiertää sinua kun se tapahtui pari kuukautta sitten. Meni jo ja vihelsi mennessään.

Ei minua hierrä lainkaan tuo parin kuukauden takainen. Mainitsin sen viimeisimpänä tapahtuneena. Noita on tapahtunut useita elämän varrella. Ap

Miksi mennä asiantuntijalle jos itse tietää paremmin!?!?

Ketju on aluillaan, mutta vastaan koska toivon asiasta puhuttavan. 

Kyllä, vasta pari vuotta sitten ei asiakas olisi saanut edes kurkata netistä mitään, näinä aikoina jolloin kumminkin kaikki, lääkärit itsekin, googlettavat vastaanotolla. 

Netti on tuonut muutoksen tiedonhankintaan ylipäänsä, eikä lääkäri voi enää olla auktoriteetti tietomääränsä kannalta. Tietty ammattitaito ilmenee kyvyssä yhdistellä asioita. 

Olen yrittänyt puolisoa opastaa, kun menee vastaanotolle, ettei menisi oman diagnoosinsa kanssa:)

Olen huomannut että oikean tautimäärityksen tekeminen on monesti hiuskarvan varassa, joten tätä kuviota ei kannattasi potilaan itsensä hämmentää lisää.

Komppaan ensimmäistä vastaajaa. Tämä on yleistä ihan kaikille ammattikunnille, mitä koulutetumpi ammattikunta, sitä varmempaa tuo on. Kun ihmisen perustarpeet on tyydytetty, alkaa pätemisella kilpailu Aloituksessakin ovat keskenään toisilleen päteneet terveydenhuoltoalan huippuammattilainen ja neuropsykologisen erityispiirteen omaava kokemusasiantuntija.

Vähiten omasta alastaan tietävät endokrinologit. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä asiantuntijalle jos itse tietää paremmin!?!?

Tai miksi vaivautua lukemaan, jos ei ymmärrä lukemaansa?

Nyt ei ollut kyse siitä, etteivätkö asiantuntijat osaisi tehdä omia hommiaan. Ap

Munkin kirurgilla on ihan kauhea persoonallisuus. Ilkeä ja ylemmyydentuntoinen. Oli kuitenkin ainoa vaihtoehtoni. Varmaan on paljon ihmisiä, jotka pitävät kirurgia jumalana ja luulevat, että se tietää ja osaa kaiken. Onhan se pitkä koulutus ja joillain raskas työ, joillain myös ei kovin raskas ja palkat taitaa olla aika hyvät aina.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt puolisoa opastaa, kun menee vastaanotolle, ettei menisi oman diagnoosinsa kanssa:)

Olen huomannut että oikean tautimäärityksen tekeminen on monesti hiuskarvan varassa, joten tätä kuviota ei kannattasi potilaan itsensä hämmentää lisää.

Jos lääkäri ei kestä pienen pientä ajatusta omaan ajatusprosessiinsa, onko hän edes oikealla alalla? Itse olen sosiaalialalla, ja joudun usein sanomaan asiakkaalle: "Muuten kyllä, mutta on huomioitava myös X ja X ja vielä Y seikka". 

Miksi lääkäriä pitäisi kohdella silkkihansikkain? Mikä menee rikki? Turhamaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt puolisoa opastaa, kun menee vastaanotolle, ettei menisi oman diagnoosinsa kanssa:)

Olen huomannut että oikean tautimäärityksen tekeminen on monesti hiuskarvan varassa, joten tätä kuviota ei kannattasi potilaan itsensä hämmentää lisää.

Lääkäri haluaa tehdä oman kaavansa mukaan eli kysellä tarvittavat kysymykset ja päätellä siitä. Olen joskus itsekin vastaanotolla selittänyt, että tää voi johtua siitä ja tästä, ennenkuin olen muistanut pitää suuni kiinni.

Tapasin fiksun lasten lääkärin käydessäni lapsenlapseni kanssa lääkärissä ja labrassa.

Hän kysyi labratulosten kanssa, tiedänkö mahd. tuloksista ja sanoin ammattini puolesta tietäväni, joten ei hänen tarvinnut rautalangasta vääntää selvitystä.

Ei ollut yhtään närkästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt puolisoa opastaa, kun menee vastaanotolle, ettei menisi oman diagnoosinsa kanssa:)

Olen huomannut että oikean tautimäärityksen tekeminen on monesti hiuskarvan varassa, joten tätä kuviota ei kannattasi potilaan itsensä hämmentää lisää.

Jos lääkäri ei kestä pienen pientä ajatusta omaan ajatusprosessiinsa, onko hän edes oikealla alalla? Itse olen sosiaalialalla, ja joudun usein sanomaan asiakkaalle: "Muuten kyllä, mutta on huomioitava myös X ja X ja vielä Y seikka". 

Miksi lääkäriä pitäisi kohdella silkkihansikkain? Mikä menee rikki? Turhamaisuus?

Koska se tietää mielestään paremmin ja on tyytyväinen, kun saa itse päätellä. Myös jos potilas on päätynyt, että tämä sairaus hänellä on, niin silloin potilas voi kertoa juuri ne oireet mitä siihen tautiin kuuluu saadakseen haluamansa tuloksen eikä lääkäri tiedä, onko ne totta vai ei. Vasta sitten jos lääkärin diagnoosi menee päin prinkkalaa, potilaan kannattaa puuttua. Kyse ei ole lääkärin tunteiden säästelystä vaan siitä että lopputulos olisi potilaalle hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vähiten omasta alastaan tietävät endokrinologit. 

Puhuvat vastaanotolla diipadaapaa, ja tule vuoden päästä uudestaan. Siinä vaiheessa itse menin kuntoon, jossa 15 minuuttia pystyssä  oli jo enemmän kuin jaksoin. Silti laitettiin aika vuoden päähän taas. Endokrinologin tunnistaa siitä, ettei kysy koskaan potilaan vointia. Jos potilas kertoo, hän ei kuuntele. 

Endokrinologit näyttävät nauttivan potilaan haukkumisesta. Tällä peitetään oma tietämättömyys?

Olen kuullut monelta lapsipotilaalta, nyt kun ovat omien lasteni ikäisiä teinejä, ja vielä  vähän aikaa sen polin piirissä, että kammoavat  vuotuisia käyntejä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä asiantuntijalle jos itse tietää paremmin!?!?

Ihminen usein tietää vaivansa. Vaikka jatkuvan kivun ja väsymyksen, kuten meidän huushollissa kahdella. Olemme sisäilma-altistuneita, mutta kaikilla se ei aiheuta näin voimakkaita oireita. Sisäilmahaitta pistetään psyyken oireeksi, vaikka on ihan selvää näyttöäkin, että epäterveitä taloja puretaan, meidänkin lasten koulu purettiin. Sieltä alkoi yhden lapsen sairastelu. Apua ei saa. Ei perusterve, myös psyykkisesti terve lapsi ole punkan pohjalla "masennustaan" jos hän kumminkin innostuu asioista ja haluaisi harrastaa muttei jaksa? 

Jos lääkäri ei auta, moni menettää koko omaisuuden kokeillessaan aina uusia lääkäreitä. Heillä kova palkka juoksee. Eikö kenelläkään ole vinkkiä tähän? Tai edes kokemuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Endokrinologit näyttävät nauttivan potilaan haukkumisesta. Tällä peitetään oma tietämättömyys?

Olen kuullut monelta lapsipotilaalta, nyt kun ovat omien lasteni ikäisiä teinejä, ja vielä  vähän aikaa sen polin piirissä, että kammoavat  vuotuisia käyntejä. 

miksi siellä endokrinologilla pitää käydä, ei siellä ole pakko käydä. kontrolleista voi kyllä jäädä pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä asiantuntijalle jos itse tietää paremmin!?!?

Esimerkiksi päästäkseen tutkimuksiin, saadakseen lääkityksen, diagnoosin, sairauslomaa..!? Eikä sitä ennen käyntiä tiedä onko asiantuntija aasi vai ei.