Perheenäiti ahdistui kehossaan ja kirjoitti päiväkirjaan, ettei voi olla enää nainen – nyt Susi Nousiainen on lapsilleen isä

Vierailija kirjoitti:

Millaistahan olisi olla mies? Mitä jos ei tiedä, kumpi haluaisi olla vielä 32-vuotiaana?

Lapsena olin poikatyttö. Poikaystäväni ovat olleet kaikki jonkin verran epämaskuliinisia ja olen kiinnostunut molemmista sukupuolista. Fantasioissa kuvittelen usein olevani miehen roolissatekemässä jotain naiselle...

Jos Sale muuttuis nyt 70 vuotiaana Aaron tehtään naiseksi, niin voiskohan se vielä 72 vuotiaana synnyttää pikkuveikan natiaiselle?

Mikä Jentsu sitten olis..?

Vierailija kirjoitti:

Ehti sentään synnyttää, suomessahan muutoksen ehto on että pihat poikki. 

Niinhän se pitääkin olla. Miehet eivät synnytä.

Vähän hämmentävää. Kuvissa vielä joitain vuosia sitten oli hyvinkin naisellinen ja kuitenkin koki olevansa väärässä kehossa. No, kukin tyylillään.

Nämä sukupuolenkorjausprosessit on muutenkin mielestäni aika nopealla aikataululla tapahtuvia.

Hienoa tietenkin että ihmiset saavat nykypäivänä olla sitä mitä kokevat olevansa, mutta mistä sen oikeasti tietää että kokee olevansa syntynyt väärään kehoon eikä kyse ole mistään muusta ahdistuksesta? En ihan oikeasti usko että kaikkien kohdalla on kyse on väärästä sukupuolesta.

Pakko minunkin yhtyä näihin jotka eivät ihan tätä sukupuolenvaihdostouhua ymmärrä. Mikä estää pelaamasta jalkapalloa, pitämästä siilitukkaa yms miesten juttuja vaikka olisikin nainen? Oma käsitys naiseudeusta?

Väkisinkin tulee mieleen että kyseessä on samanlainen kehonkuvanhäiriö kuin ruumiin yhtenäiskuvan häiriö, jolloin potilas kokee ruumiinsa erilaisena (jonkin raajan puuttuvan, halvaantuminen) kuin mitä se on ja toivoo voivansa muuttaa ruumiinsa vastaavaan käsitystään. Jos potilas sanoo että haluaa vaikka jalkansa amputoitavan ei tätä tehdä, mutta jos potilas sanoo että haluaa rintansa/peniksensä leikattavan irti tämä tehdään hyvinkin lyhyen harkinta-ajan jälkeen??

Käsittämätöntä.

Verovaroilla ei pitäisi tuollaista pelleilyä kustantaa. Tai ainakin laitetaan jonon päähän.

Erikoissairaanhoidossa jonot ovat muutenkin pitkät. Hammaslääkäriinkään ei puolessa vuodessa pääse. Ja sitten noille järjestyy puolessa vuodessa psykiatrit, leikkaukset ja kontrollit. Normaali ihminen ei pääse edes psykoterapiaan nopeasti eikä halvalla.

Ja tästäkin tulossa opettaja. Voin jo kuvitella millainen aivopesu alkaa oppilaille kun tämä pääsee sateenkaarilipun kanssa luokan eteen.

Tasan ei mene onnenlahjat. Itse olin lapsena täysin poikatyttö, sitten vielä kasvoin leveäharteiseksi, jolla olemattomat rinnat ja lantio. Mutta olen aina ollut sosiaalinen ja kova tekemään, joten sisulla on töissä ja elämässä pärjätty. Ei jalkovälillä. Voi kun olisi vartalo, joka tällä oli ennen ”hoitamista”. Mutta nyt sitten tällainen sporttityyli. Mutta olen kyllä niin luonnollisuuden kannattaja, että sillä mennään, mitä on. Asenne merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Taas tyypillistä transien höpinää, halusi lapsena pelata jalkapalloa ja tyttöjen pukuhuoneet ahdisti teini-iän kynnyksellä.. HALOO, ketäpä ei, en silti väitä olevani oikeasti mies.

Koska tälle huuhaailmiölle laitetaan stoppi.

Sama homma. Kukapa siitä olisi nauttinut, kun tuli teiniksi ja liikuntatunneilla käytiin suihkussa jne. Ei kukaan. Ja miten jalkapallo liittyy aina näillä transeilla miehiin, eikö ne ole oikein ajan tasalla....tämä ei ole nimittäin ensimmäinen "transmies" joka kertoo jalkapallon syyksi sille, että tajusi olevansa mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaistahan olisi olla mies? Mitä jos ei tiedä, kumpi haluaisi olla vielä 32-vuotiaana?

Lapsena olin poikatyttö. Poikaystäväni ovat olleet kaikki jonkin verran epämaskuliinisia ja olen kiinnostunut molemmista sukupuolista. Fantasioissa kuvittelen usein olevani miehen roolissatekemässä jotain naiselle...

niin minäkin, ihan norminainen silti olen. 

ihmisten päissä liikkuu mitä kummallisempia asioita, onneksi niitä ei tiedä ihmisen tavatessa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hämmentävää. Kuvissa vielä joitain vuosia sitten oli hyvinkin naisellinen ja kuitenkin koki olevansa väärässä kehossa. No, kukin tyylillään.

Nämä sukupuolenkorjausprosessit on muutenkin mielestäni aika nopealla aikataululla tapahtuvia.

Hienoa tietenkin että ihmiset saavat nykypäivänä olla sitä mitä kokevat olevansa, mutta mistä sen oikeasti tietää että kokee olevansa syntynyt väärään kehoon eikä kyse ole mistään muusta ahdistuksesta? En ihan oikeasti usko että kaikkien kohdalla on kyse on väärästä sukupuolesta.

Ei ole KENENKÄÄN kohdalla mahdollista, kun pysytään totuudessa. On mahdotonta syntyä "väärään kehoon", muuten ei syntyisi ollenkaan.

Luuleeko joku että se oikea keho leijailee jossain pilven takana, ja "trans" valitsi väärän kehon ennen syntymäänsä. Miksi tällasta harhaa on alettu levitellä ympäri maailman, "vääristä kehoista". Ihan pimeetä touhua.

Jokuhan tästä hyötyy, että psyykkisesti hörhöjä usutetaan uskomaan omia harhojaan.

Eli jos teidän kommentoijien pää vaihdettaisiin nyt vastakkaisen sukupuolen kehoon, te sopeutuisitte siihen hyvin koska ulkonäöllä ja jalkovälillä ei ole väliä?

Ihan uskomattomia kommenteja täällä. Ensinnäkin, terveydenhuolto tarjoaa kaikille sitä tarvitseville yhtäläiset mahdollisuudet hoitoon. Transprosessin kustannukset kokonaisuudessaan ovat yhteiskunnalle vain murto-osa esimerkiksi rintasyövän jälkeisistä korjausleikkauksista. Miksi rintoja korjataan, kun ei sille ole mitään lääketieteellistä syytä? Ne ovat vain esteettisiä leikkauksia.

Toisekseen, miksi tämä kaivelee teitä niin paljon? Miksi kiinnostaa, mitä vastaantulijoilla on haarojen välissä? Miksi ette vain keskittyisi omaan elämään ja omaan hyvinvointiin. Transsukupuolisista ärsyyntyminen vain lisää teidän psyykkistä stressiänne ja aiheuttaa sitä kautta mahdollisesti myös fyysisiä ongelmia. Kannattaa siis rauhoittua ja vaikka leipoa kakku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tyypillistä transien höpinää, halusi lapsena pelata jalkapalloa ja tyttöjen pukuhuoneet ahdisti teini-iän kynnyksellä.. HALOO, ketäpä ei, en silti väitä olevani oikeasti mies.

Koska tälle huuhaailmiölle laitetaan stoppi.

Sama homma. Kukapa siitä olisi nauttinut, kun tuli teiniksi ja liikuntatunneilla käytiin suihkussa jne. Ei kukaan. Ja miten jalkapallo liittyy aina näillä transeilla miehiin, eikö ne ole oikein ajan tasalla....tämä ei ole nimittäin ensimmäinen "transmies" joka kertoo jalkapallon syyksi sille, että tajusi olevansa mies.

 

Täällä myös. Oma ahdistukseni meni lopulta todella, todella pahaksi ja en yksinkertaisesti suostunut menemään enää liikuntatunneille. Itkin suihkussa päivittäin ja ajattelin etten voisi elää naisen vartalossa. Treenasin ihan helvetisti. Lapsena leikin kaikilla leluilla, ja hiusten pituus vaihteli paljon. En ole ikinä tajunnut mikä juju korkokengissä tai koruissa on, en pidä niistä samalla tavalla kuin joku ei pidä vihreästä väristä ja toinen untuvatakeista. Mutta olen silti nainen. En mielenkiinnonkohteideni, ulkonäköni tai jonkun maagisen sielun takia, vaan ihan tämän kuolevaisen ruumiini takia. Se ei ole negatiivinen tai positiivinen asia, se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos teidän kommentoijien pää vaihdettaisiin nyt vastakkaisen sukupuolen kehoon, te sopeutuisitte siihen hyvin koska ulkonäöllä ja jalkovälillä ei ole väliä?

Itse asiassa kyllä. Ne asiat, joista nautin eivät ole sukupuolesta kiinni. Esim. työ ja vanhemmuus. Esim. vanhempana olo on antoisaa riippumatta siitä, onko lapsen synnyttänyt vai ei. Ja ne urhelulajit, joita harrastan, onnistuu yhtä hyvin naisilta ja miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko minunkin yhtyä näihin jotka eivät ihan tätä sukupuolenvaihdostouhua ymmärrä. Mikä estää pelaamasta jalkapalloa, pitämästä siilitukkaa yms miesten juttuja vaikka olisikin nainen? Oma käsitys naiseudeusta?

Väkisinkin tulee mieleen että kyseessä on samanlainen kehonkuvanhäiriö kuin ruumiin yhtenäiskuvan häiriö, jolloin potilas kokee ruumiinsa erilaisena (jonkin raajan puuttuvan, halvaantuminen) kuin mitä se on ja toivoo voivansa muuttaa ruumiinsa vastaavaan käsitystään. Jos potilas sanoo että haluaa vaikka jalkansa amputoitavan ei tätä tehdä, mutta jos potilas sanoo että haluaa rintansa/peniksensä leikattavan irti tämä tehdään hyvinkin lyhyen harkinta-ajan jälkeen??

Käsittämätöntä.

Samaa mietin. Oli sitten pakko pitää pitkää liuhutukkaa, vaikka ei tykkää pitkästä tukasta? ei voinut mitenkään leikata lyhyeksi? Ja pakko oli vaatekaappi täyttää hepenillä, vaikka ei niistä tykännyt? Eikä voinut mennä mimmiliigaan pelaamaan sitä jalkapalloa?

"Hieman" vaikuttaa  ahdasmieliseltä emännältä.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos teidän kommentoijien pää vaihdettaisiin nyt vastakkaisen sukupuolen kehoon, te sopeutuisitte siihen hyvin koska ulkonäöllä ja jalkovälillä ei ole väliä?

Kukaan tällä maapallolla ei ole ikinä vaihtanut ruumista noin, tai toinen yleinen "gotcha" argumentti, herännyt seuraavana päivänä vain huomatakseen että yöllä on käynyt joku muodonmuutos. Ei kukaan. Nämä "entäs jos" tilanteet eivät ole mitenkään realistisia, joten niitä ei voida käyttää pohtimaan oikeassa maailmassa tapahtuvia ilmiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko minunkin yhtyä näihin jotka eivät ihan tätä sukupuolenvaihdostouhua ymmärrä. Mikä estää pelaamasta jalkapalloa, pitämästä siilitukkaa yms miesten juttuja vaikka olisikin nainen? Oma käsitys naiseudeusta?

Väkisinkin tulee mieleen että kyseessä on samanlainen kehonkuvanhäiriö kuin ruumiin yhtenäiskuvan häiriö, jolloin potilas kokee ruumiinsa erilaisena (jonkin raajan puuttuvan, halvaantuminen) kuin mitä se on ja toivoo voivansa muuttaa ruumiinsa vastaavaan käsitystään. Jos potilas sanoo että haluaa vaikka jalkansa amputoitavan ei tätä tehdä, mutta jos potilas sanoo että haluaa rintansa/peniksensä leikattavan irti tämä tehdään hyvinkin lyhyen harkinta-ajan jälkeen??

Käsittämätöntä.

Joskus aikaisemmin kannatin innokkaasti transhoitoja, mutta mitä enemmän on asiaan perehtynyt sitä kauhistuttavampi ajatus on että vuoden tai parin mittaisilla tutkimuksilla päätetään loppuelämän muuttavista traumaattisista leikkauksista ja hormonihoidoista. Tuttavani pääsi leikkauksiin ja hormoneille alle vuodessa 19-vuotiaana! Eipä vaikka mustaksi haluavaa valkoistakaan alettaisi hoitamaan melaniinipiikeillä ja kasvoleikkauksilla vaan ohjattaisi pikimmiten terapiaan. 

Tulee tästäkin tapauksesta kyllä jotenkin olo että sisäistettyä misogyniaa riittää eikä uskaltanut naisena ollessaan toteuttaa itseään haluamallaan tavalla esimerkiksi harrastusten ja ulkonäön kautta. Nyt sitten kokee euforiaa kun saa ensimmäistä kertaa elämässään olla sellainen kuin kokee olevansa. Näyttää olevan miehisyydestäkin melko stereotyyppinen kuva.

Voisipa molemmat sukupuolet olla millaisia haluavat ilman silpomishoitoja, mutta ilmeisesti nykyaikana on trendikkäämpää mennä veitsen alle ja piikitettäväksi sen sijaan että sukupuolirooleista hankkiuduttaisi eroon? Sen sijaan että teinitytöille selitettäisi että on normaalia tuntea kehoaan kohtaan inhotusta puberteetissä ja tytötkin voivat pelata jalkapalloa, niin ohjataan transhoitoihin? Sekö nyt on edistyksellistä? 

Muistan lukeneeni jostain, että transsukupuoliseksi synnytään ja tämä määrittyy sikiöaikana samoin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Uskon kyllä, että tällöin kyse on ihan todellisesta ilmiöstä. Onhan Angelina Jolien ja Brad Pittin lapsikin ollut aina "poika", jo ennen kuin on edes varmaankaan tiennyt trans-käsitteestä. Itse en voi olla ihmettelemättä näitä, jotka vasta kolmenkympin kynnyksellä päättävät vaihtaa sukupuoltaan. Hän on sentään synnyttänyt kehollaan lapsetkin. Tulee väkisinkin mieleen, että näissä reilusti aikuisiällä tapahtuvissa trans-tapauksissa on kyse ennemminkin jostain muusta, ehkäpä mielenterveyden häiriöstä.