Lue keskustelun säännöt.
Kannattako työhöntulotarkastuksessa valehdella varmuuden vuoksi
01.02.2019 |
Olen lukenut niin pelottavia tarinoita työhöntulotarkastuksesta, että alkaa mietityttää kannattaisiko vaan valehdella tai ainakin kaunistella totuutta. Olen siis ollut aiemmin masentunut ja kolme vuotta kuntouttavassa terapiassakin. Enää en ole masentunut, mutta uupuminen kyllä pelottaa minua. Olen kuitenkin nyt ollut tässä työpaikassa jo yli vuoden (ensi määräaikaisena, siksi vasta nyt tarkastukseen) ja kokenut selviäväni hyvin, vaikka ennen työsuhteen alkua pelottikin. Pelottaa kuitenkin, että mikäli olen täysin avoin tarkastuksessa, niin sieltä tuleekin joku asennoitunut lausunto, jonka mukaan en ole soveltuva työhön. Vaikka olen.
Tuntuu hölmöltä, että voidaan pakottaa kertomaan äärimmäisen henkilökohtaisia asioita omasta historiastaan, jotka eivät muille kuulu.
Kommentit (9)
Eikai sun tarvitse kuin vastata kysymyksiin ja papereista näkevät, jos näkevät sun olleen terapiassa. Jokainen kaunistelee totuutta. Eli tuskin kannattaa mitään masennusta valitella ainakaan. Yleensä ovat todella asiallisia tuollaisissa tarkastuksissa. Ei kannata etukäteen jännittää. Mikäli olet jo kaksi vuotta pystynyt työskentelemään niin hyvin, että ovat vakinaistamassa, olet tarpeeksi kunnossa selvittääksesi työhöntulotarkastuksen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et mainitse asiasta kuin vain kysyttäessä. Tuollaisissa tilanteissa voi oikeastikkin unohtua kaiken maailman vaivoja, joten jos myöhemmin selviää niin voit sanoa että unohtui siinä tilanteessa.
Muutenkin kerta olet jo ollut vuoden määräaikaisena, niin tietävät että olet jo työkykyinen ja hyvä työssäsi. Jos potkisivat sinut ulos niin joutuisivat rekrytoimaan uuden.
Asian salaaminen voi olla aika hankalaa. Joudut allekirjoittamaan sopimuksen, joka koskee terveyshistoriaasi.
Totta kai aina kannattaa valehdella.
Mä menin valtiolle töihin noin 18 vuotta sitten ja yltiörehellisenä ihmisenä kerroin työhöntulotarkastuksessa ihan kaiken eli mm. kannabiksen pössyttelyt jne. Ei siitä mitään ole koskaan seurannut, mutta ärsyttää kyllä, että nuo samat paperit seuraavat minua ilmeisesti hamaan hautaan asti. Esim. joskus 10 vuotta menin työterveyslääkärin kiireellisellä lähetteellä varjoainekuvaukseen julkiselle puolelle kovan päänsäryn vuoksi ja sieltä käteeni saamassa paperinivaskassa oli maininta huumeiden käytöstä.
Meillä ei työhöntulotarkastuksesta normaalitapauksessa mene minkäänlaista lausuntoa työnantajalle (obviously :D), vaan ainoastaan tieto, että henkilö on tarkastuksessa käynyt. Sinuna en varmaan kuitenkaan kertoisi sairaushistoriastani, koska eihän sillä ole mitään merkitystä nykyisessä tilanteessa. Ihan samoin kuin minun nuoruuden huumekokeiluilla ei ollut mitään merkitystä sille, että olen valtion virkamiehenä nykyään. Uupumukseen voi kuka tahansa sairastua missä tahansa vaiheessa, ei aikaisempi masennuksesi mitenkään automaattisesti tarkoita sinun olevan "riskityöntekijä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen kun ensimmäisessä äitiysneuvolassa rehellisesti myönsin juoneeni ennen (vahinko)raskautta 4 alkoholiannosta viikossa, ja minut olisi siitä pitänyt laittaa johonkin alkoholiseurantaan. En tiedä sitten että kaunisteleeko suuri osa totuutta, koska 4 annosta viikossa ei mielestäni ole mikään alkoholistimäärä vaan melko normaali määrän parikymppiselle.
Jos tarvitsisin psyykeen apuja, niin en koskaan menisi työterveyteen juurikin syystä, että tiedot minusta jäisivät sinne "firman papereihin". Mieluummin omakustanteisesti yksityisen puolelle ja olisin hyvin hiljaa asiasta enkä koskaan paljastaisi sitä työterveydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up