Oletko sinä(kin) tottunut seksittömään suhteeseen?
Tällainen huomio 44 vuotiaalta mieheltä: viimeinen vuosi vaimon kanssa ollut hiljalleen vähentynyt seksielämä johtuen hänen haluttomuudestaan ja edellisestä seksikerrasta on nyt jo yli 2 kk. Ikinä en olisi tätä uskonut myöntäväni, mutta jotenkin tähänkin hiljalleen tottuu eikä se oikeastaan enää edes vituta. Koska joutuu torjutuksi 99 kertaa sadasta ei jaksa lopulta itse yrittääkään. Ja kyllähän tietysti oman vaimon haluttavuus kärsii siitä, että hän ei koskaan itse ole kiinnostunut seksistä. Tämäkin siis itsellä laskenut kiinnostusta asiaan ja sitä kautta laskenut myös vitutusta.
Onkohan muilla miehillä (miehiähän tämä ongelma yleensä aina koskee) samanalaisia fiiliksiä?
Kommentit (47)
On kokemusta haluttomasta miehestä. Ei siihen tottunut vaikka yritti ja välillä luuli pärjäävänsä. Jos ei puhuminen, pariterapia, lääkäri ym auta ja toinen vain ei halua niin älkää hukatko elämäänne. Kadun, että odotin ja toivoin niin kauan muutosta. N
No meillä on ollut aina hieman hiljaisempaa makkarissa. Yleensa n. 1-2 kertaa kuukaudessa on vaimo halukas - taitaa riippua hieman kuukauden ajankohdasta - ainakin näin olen ollut tunnistavanani. No viimeiset puoli vuotta on ollut tavallista hiljaisempaa - ja itsekin aloin jo ihmettelemään tätä - kunnes vaimo sai sanotuksi että haluaa erota. Ilmeisesti ei kuitenkaan mitään muuta ole taustalla muuta kuin kyllästyminen meikäläisen naamaan.
Sääli sinällään, kun lapset on vielä pieniä ja asuntovelat niskassa.
Eli jos makkarissa hiljenee, niin voitte alkaa miettiä onko toinen puolisko jo työstämässä eroa hyvässä määrin - mulle tämä tuli täydellisenä yllätyksenä, kun arki kuitenkin rullasi tavanomaisesti - vaimo tosin ilmeisesti on työstänyt tätä mielessään jo koko tämän hiljaisemman ajan.
Nyt vain odottelen milloin ilmoittaa että kanna ukko kamasi ulos asunnosta... Eli pitäkää silmällä myös muutoksia seksikerroissa ja käytöksessä...
Meillä myös niin että miehen ei tee mieli. Pisin tauko 2 vuotta kun en ole itse jaksanut olla aina se joka tekee aloitteen. Välillä hän yrittää minun mielikseni. Joskus hän jopa ehdottaa.
Minun fantasiani on niin yksinkertainen että mies haluaisi minua ja olisi kovana sen takia. Se olisi ihanaa!
N36
Avioliittoni aikana totuin. Ikävä myöntää, mutta syy oli minun - minun haluni vain katosivat. Eipä ihme, että mies haki seksiä muualta. Se ei edes kaatanut avioliittoamme, muut seikat sen saivat loppumaan.
Olen nainen ja tottunut kyllä, vaikka siis eihän tämä nyt ihan seksitöntä eloa ole, kyllä me aina välillä saatetaan. :)
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, nuoresta asti, eikä seksiä ole koskaan paljon ollutkaan, alkuaikoina enimmillään kuukausittain. Välissä on ollut useita täysin seksittömiä vuosia ja viime ajat on taas aika säännöllisesti ollut pari kertaa vuodessa. Olen juurikin ajan myötä tottunut tähän eikä minua (enää) haittaa ja ahdista, koska en ole itsekään kovin seksuaalinen ja se häpeä ja paine on tullut ulkopuolelta, käsitys siitä että PITÄISI olla toisenlaista. Jokainen pari vaan on omanlaisensa, ja me ennemmin kirjaimellisesti maataan yhdessä seksin sijaan. Jonkun toisen kanssa voisi olla ihan erilaista, mutta sillä ei ole väliä kun tämän olen valinnut ja tähän sitoutunut. Jos en voisi tätä hyväksyä, olisi varmaan parempi erota.
M53 kirjoitti:
Meillä seksi loppui, kun suhde ajautui pikku hiljaa kaikin puolin niin karille että meinasi lopulta ero tulla. Tyypillinen noidankehä: mies ei halua läheisyyttä ja hellyyttä kun ei kerran saa seksiäkään, ja nainen puolestaan ei halua/anna seksiä kun ei saa läheisyyttä ja hellyyttä. Minulla kyllä halut ainakin alkuun säilyivät, mutta tietysti nekin lopulta kärsii, kun silloin harvoin kun saa niin selvästi näkee että vaimoa ei voisi vähempää kiinnostaa. Sitä sitten lakkaa paljoa yrittämästä mitään ja lopulta edes haluamasta; on helpompi olla haluamatta kuin jatkuvasti haluta muttei saada. Joskus siinä meni useita kuukausia ilman, itse pohjalta omin käsin onneen, ja vaimoni kai vaan veti henkselit koko aiheen yli. Itse jotenkin totuin siihen seksittömyyteen, mutta silti koko ajan kaiversi se, että suhteemme täytyy kyllä olla todella huonossa jamassa jos kerran tähän on tultu.
Osa tekstistä olisi voinut olla minun kirjoittama. Tilanne on täysin identtinen: vaimo haluaisi läheisyyttä, halailua ja suukottelua joka ei johda seksiin, mies ei enää jaksa antaa läheisyyttä ja hellyyttä, koska se ei kuitenkaan johda seksiin. Vuodesta toiseen toistuva pettymysten sarja kalvaa itsetunnon ja toiveen edes jonkinlaisesta seksielämästä. Lopulta ei huvita enää edes yrittää, on helpompi olla haluamatta ja kääntää katse, huomio ja toiminta toisaalle. Haluan tuntea olevani haluttu ja seksi on yksi tapa osoittaa se, puhumattakaan sen tuottamasta nautinnosta, hyvästä olosta ja muista positiivista vaikutuksista. Ilmeisesti tälläinen noidankehä on varsinkin pidemmissä suhteissa varsin yleinen. Miten tälläinen pattitilanne ratkaistaan? Mistä tässä on kyse? Kyllästymisestä? Vallankäytöstä? Ylpeydestä? Fysiologisista muutoksista?
Ei se aina niin ole, että nainen haluaa hellyyttä ja sitten ehkä "antaa" seksiä, mies haluaa seksiä ja sitten "suostuu" antamaan hellyyttä.
Taivaan kiitos nykysuhteessa molemmat oikeesti haluaa seksiä JA hellyyttä. Paljon, paljon hellyyttä. Eilenkin kyllä kävi niin, että oltiin vain sylikkäin ja minä olin se, joka alkoi kuumentua, vaikkei ollut tarkoitus.
On hirveää ja loukkavaa, jos tulee aina torjutuksi eikä toinen halua. Lopulta voi käydä niin, että tulkitsee itse olevansa ei-haluttava, vaikka itsessä ei vika olisikaan.
Olen lukenut, että on toivoa, jos toinen HALUAA haluta. Jos taas hän on hyvin tyytyväinen olotilaansa, sitten ei.
Lääkärissä kannattaa ainakin käydä tarkastamassa, että ihan fyysinen puoli on ok.
n50+ kirjoitti:
Ei se aina niin ole, että nainen haluaa hellyyttä ja sitten ehkä "antaa" seksiä, mies haluaa seksiä ja sitten "suostuu" antamaan hellyyttä.
Niin, ei kai hellyyden ja seksin pitäisi olla suhteessa kauppatavaraa. Kysehän on oikeastaan samanaikaisesta, molemminpuolisesta antamisesta ja saamisesta, jossa kumpikin osapuoli voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisestä kerrasta 1v7kk.
N42
Kumpi teillä haluton? Vai molemmat?
Mies ei halua. Asia on itselleni äärimmäisen arka ja kipeä.
N42
Olen 41 vuotias mies.
Vaimoni kanssa harrastetaan kolmansia ja parinvaihtoa ja kimppaseksiä.
Tuttavamme ovat tietoisia tilanteestamme ja kertovat ongelmista meille aika suoraan.
Yksi pariskunta oli ollut pitkään ilman seksiä. Nainen uskoutui vaimolleni ja tuli meidän mukaan, olimme sitten 2N ja 3M kimpassa. Jonkin ajan päästä nainen kysyi jos miehensäkin saisi olla meidän mukana joskus. Nykyään pariskunta on välillä mukana mutta eri aikoina ja mies nai vain vaimoani vaikka olisi muitakin naisia mukana. Heidän seksielämänsä on piristynyt huomattavasti
M41 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Ei se aina niin ole, että nainen haluaa hellyyttä ja sitten ehkä "antaa" seksiä, mies haluaa seksiä ja sitten "suostuu" antamaan hellyyttä.
Niin, ei kai hellyyden ja seksin pitäisi olla suhteessa kauppatavaraa. Kysehän on oikeastaan samanaikaisesta, molemminpuolisesta antamisesta ja saamisesta, jossa kumpikin osapuoli voittaa.
Harvoin oon ollu kenenkään kans niin samaa mieltä.
Upeeta oli löytää mies, jolle noi asiat on todella tärkeitä.
M54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä seksi muuttui likaiseksi ja iljettäväksi kun vaimo oli n. 40. .
Samansuuntainen havainto. Suuseksin antaminen ja vastaanottaminen on ollut jo pitkään historiaa, hänen genitaalialueen kosketteleminen sormilla on hänestä vastenmielistä, ilmeisesti jotenkin likaista. Hygieniassani ei ole vikaa. Kenties joku nainen voi vihjata miksi näin.
Ei seksittömyyteen totu. Siihen enintään alistuu ja katkeroituu. Seksittömyyden valinta toisen puolesta on julmaa. Puolisollako ei olisi oikeutta seksuaalisuuteen, jos toinen puoliso niin päättää?
Itsellä näin menty vuosia ja mikään ei auta. Olen valmis lähtöön, vaimolle tilanne sopii mainiosti. Hänelle on ihan ok olla ilman ja että minä kärsin.
En olisi uskonut mutta alan ymmärtää sivusuhteiden tarkoituksen ja tarpeellisuuden. Olisipa upeaa tuntea itsensä halutuksi.
M45 kirjoitti:
Ei seksittömyyteen totu. Siihen enintään alistuu ja katkeroituu. Seksittömyyden valinta toisen puolesta on julmaa. Puolisollako ei olisi oikeutta seksuaalisuuteen, jos toinen puoliso niin päättää?
Itsellä näin menty vuosia ja mikään ei auta. Olen valmis lähtöön, vaimolle tilanne sopii mainiosti. Hänelle on ihan ok olla ilman ja että minä kärsin.
En olisi uskonut mutta alan ymmärtää sivusuhteiden tarkoituksen ja tarpeellisuuden. Olisipa upeaa tuntea itsensä halutuksi.
Myönnän, että ajatukseni ovat samanlaiset.
Meillä arjet elellään kuin kämppikset (lasten kanssa, jotka tosin jo isoja). Ei kosketusta, ei hellyyttä. Itse välillä yritän, mutta miestä ei kiinnosta, ei tule mitään vastakaikua eikä itse koskaan oma-aloitteisesti halaa, silitä tai suukota. En jaksa enää yksin olla aktiivinen, kun toinen ei selvästikään kosketusta kaipaa. Seksialoitteita en viikolla enää edes yritä. Aina ei ollut näin, vaan arki on viilennyt vuosien myötä (ollaan oltu yhdessä kohta neljännesvuosisata). Itsekään en mitään jatkuvaa hellittelyä kaipaa, mutta edes jotakin fyysistä kontaktia olisi puolisoon mukava olla arjessakin.
Lauantaiaamuisin mies sitten tarraa suoraan tissiin kiinni ja on työntää kättä alapäähän ilman mitään edeltävää koskettelua. En enää kykene olemaan ns. heti valmis seksiin, vaikka sitä kyllä haluankin ja siitä nautin, vaan kaipaisin edes hieman virittelyä ennen kuin ryntäisiin ja genitaaleihin tarrataan. Ikään kuin mies ei välittäisi siitä, että (ainakin tämän naisen) kiihottuminen aktiin asti vaatii yleensä edes vähän muutakin kuin yhtäkkistä ronskia roplausta. Jos en sitten oitis innostu, lopettaa mies samoin tein. Halutessaan hän osaa toimia toisinkin (ja nuorempana niin tekikin), mutta ei enää viitsi tai jaksa. Olen yrittänyt sanoa, että haluan kyllä seksiä, mutta vähän hitaammin hyvä tulee. Sillä ei kauheasti ole vaikutusta. En mitään massiivisia esileikin esileikkejä tms. kaipaa, mutta jotakin muutakin kuin suoraan asiaan käymistä. En yritä olla hankala tai pihdata ja itsekin teen aloitteita mutta aina vain vähemmän, koska mies sitten olettaa, että varsinkin silloin voidaan rynnätä suoraan aktiin, vaikka yritän itse hitaammin edetä, eikä hän sitäkään vähää vaivaudu koskemaan minua muualle kuin suoraan ns. strategisiin paikkoihin.
Onkin tullut olo, että miestä ei enää muuten kiinnosta läheisyys tai edes seksi kuin välittömänä tarpeen tyydytyksenä,. Ehkä tämä on luonnollinen asioiden kehitys, kun näinkin kauan ollaan oltu yhdessä. Se surettaa vain minua, koska aiemmin meillä oli varsin mielikuvituksekasta ja tyydyttävää seksiä. Vieläkin se on joskus sitä, mutta aina vain harvemmin.
Kyllä syystä että vaimo ei halua. Kun täytti 43 niin halut katosivat tyystiin sitä ennen monta kertaa viikossa joskus jopa pari kolme kertaa päivässä. Nyt on 47 ja kuivaa on.
Meillä miehellä loppui halut kun täytti 40. Siihen asti mentiin useamman kerran viikkotahtia. V'ituttaa, harmittaa, ahdistaa. Minä en ole muuttunut siinä mielessä vuosiin, en lihonnut tai muuta. Miestä ei haluta. En halua tällaista elämää.
Halut ei kohdistu kun nettipornoon. Voikun se häviäis kun tuhka tuuleen.
Melkoista kuivaa kautta täälläkin. Olen 48-vuotias mies ja parisuhdetta takana pian 23 vuotta. Vaimoa ei juurikaan kiinnosta. Hän ei tee juuri koskaan aloitetta. Joskus kyselin hänen itsetyydytyksestään, muttei hän siinäkään kuulemma kovin aktiivinen ole. Häntä ei haluta, se nyt vain pitää hyväksyä, ja halujen erilaisuus on ollut tämän suhteen kipupiste lähes alusta asti.
Tilanne on oikeastaan vähän kurja. Edellisessä suhteessani minä en ollut kovin halukas. Silloinen tyttöystäväni ei ollut kovin kaunis, ja ajan mittaan hänen kaikenkattava tarpeensa kontroilloida alkoi myös painaa seksissä, ja lopulta kaikessa. Onko siis niin, että minä en ole koskaan ollut vaimoni mielestä tarpeeksi houkutteleva? No, syitä ja seurauksia on mahdottomat määrät, yhden kokemuksen perusteella ei kannata tehdä liian yleistä johtopäätöstä.
Aikanaan olemme keskustelleet seksistä. Olen kysellyt, mistä kiikastaa, mutten ole saanut vastausta. Joko hän ei tiedä sitä tai ei halua kertoa. Yhtä kaikki, enhän minä mikään komistus ole. Ei minulla naiset muutoinkaan juuri suo huomiota. Toisaalta, omasta mielestäni panostan naisen nautintoon parhaani mukaan. Kyllä vaimoni saa suuseksissä orgasmeja ja muutenkin olen kiinnostunut hänen asioistaa, niin seksiin liittyvistä kuin muistakin. Ja halailua ja läheisyyttä ja muuta hellittelyä meillä on mielestäni vähintäänkin normaalilla tavalla.
Minulla oli sivusuhteita aikanaan. En erityisesti suosittele niitä. Vaikka itse en kauheasti taistele tässä aiheessa omantuntoni kanssa, salaisuudet ovat silti raskaita kantaa. Lisäksi sivusuhde aiheuttaa rahanmenoa, melkoisia aikataulujärjestelyjä, puhelimesta huolehtimista ja sen sellaista, jotka yhdessä muodostavat joltisenkin taakan. Parasta olisi saada seksisuhde tyydyttäväksi oman kumppaninsa kanssa. En myöskään usko mihinkään vain-seksiin jonkun toisen kumppanin kanssa, vaikka se omalle puolisolle sopisikin. Ainakin minulla on kyllä herännyt tunteita näitä sivusuhdekumppaneita kohtaan. Ehkä kaikille ei herää, mutta pitäisin moista sangen mahdollisena muillekin.
Viime aikoina olen pohtinut asiaa niin, ettei sillä ole minulle hirveän suurta merkitystä, onko seksiä kahden viikon välein vai kerran kuukaudessa. Olennaisempaa olisi saada tuntea itsensä erityisen halutuksi edes toisinaan. Minä olen ihminen, jota harvempi nainen on lähestynyt, ja jonka vielä harvempi on aivan ilmeisesti halunnut kiihottuvan. Kyllähän kyse voi olla siitä, että monet naiset ajattelevat aloitteen ja seksuaalisen jännitteen olevan miehen tehtävä. Ehkä kyse on huonosta tuuristakin, että elämäni varrelle sattuneet naiset ovat olleet jotensakin matalaviritteisiä. Ja tosiaan, ulkoiset ja sosiaaliset avut voisivat tätäkin tilannetta muuttaa. Kuitenkin haluaisin pyytää naisia ajattelemaan omaa vastuutaan suhteensa seksistä ja sen vaikutuksesta koko parisuhteeseen.