Kamalin työssäoppimis/työssäharjoittelu, jossa olet ollut

Aikanaan kun opiskelin niin sain ohjaajan, joka ei ollut kiinnostunut ohjaamisesta saati edes siitä kun piti näyttö tehdä.

Yövuorossa palvelutalossa ohjaajani kaltoinkohteli vanhuksia (heitteli esimerkiksi tyynyjä heidän päälleen jotta hiljenisivät), paikalla oli onneksi toinenkin hoitaja joka teki asiasta ilmoituksen. Asiasta tosin epäiltiin ensin minua, kun ilmoitus oli tehty nimettömänä.. Itse olin liian hissukka tekemään mitään, kyseessä eka harkka. Minut laitettiin monesti tilanteisiin joissa en osannut toimia, esimerkiksi syöttämään lääkkeitä vanhukselle joka on muistisairauden vuoksi väkivaltainen. Kun en tässä toimenpiteessä onnistunut ja menin pyytämään apua, minua moitittiin asiasta ja ihmeteltiin miten en saanut muka tungettua lääkkeitä tämän vanhuksen suuhun. Joka asiasta sätittiin ja ihmeteltiin miten en voi osata tai tietää, ei kuitenkaan vaivauduttu neuvomaan. Lisäksi olen luonteeltaan rauhallinen ja melko hiljainen (josta ei tosin koskaan ole ollut nyt työelämässä haittaa, päinvastoin), josta sain myös moitteita. En kuulemma tuonut itseäni tarpeeksi esille. En ymmärrä mitä tekemistä sillä oli hyvän vanhustenhoidon kanssa, mutta se kuulemma alensi harjoittelun arvosanaa.

Harjoittelun aikana sairaalassa vuodeosastoilla jatkan puolessa välissä ohjaajana oli yhdessä osaston opiskelijavastaavan kanssa soittanut minun opettajalleni ja kertonut arviointiin minusta, sen jälkeen opettaja puhui minun kanssani puhelimessa ja kertoi, mitä ohjaajana oli sanonut minusta. Kertaakaan en saanut suoraa palautetta päin naamaa ohjaajaltani. Ymmärrän, ettei kaikilla ole sosiaalisia taitoja, mutta ehkä ei kannata ryhtyä opiskelijanohjaajaksi, jos ei uskalla antaa palautetta henkilökohtaisesti, eihän tuossa ole mitään järkeä, että kaikkinkommunikointi tapahtuu opettajan välityksellä.

Kolme vuotta sitten menin ensimmäiseen harjoitteluun päiväkotiin.

Positiivisin mielin marssin sinne kunnes tapasin ohjaajan.

Tuijotteli minua nenän vartta pitkin ja totesi "mene vaikka tuonne lasten kanssa olemaan".

No ensimmäinen viikko vierähti siinä.

Toinen viikko alkoi ja koitin kysellä vaippaamisesta ja talon käytännöistä ja ohjaaja alkoi pauhata "kyllä sinun pitäisi tuollaiset asiat osata jo!". Minulla ei ollut omia lapsia, joten vaipanvaihtoa ei elämässäni ollut ikinä tullut vastaan.

Hän alkoi moittia minua joka asiassa ja alkoi kirjoitella perättömiä asioita lapulle joista huomautti opettajalle (puhelimen käyttö lisääntyy ja puhelimeni oli aina pukuhuoneen kaapissa, joten en edes päässyt puhelimelleni kuin työpäivän loputtua).

Kolmantena viikkona olisin halunnut alkaa luovuttamaan lapsia, mutta ohjaaja ei suostunut ohjaamaan, loppu viikosta raivosi minulle, että miksen luovuta lapsia ja käski minun alkaa miettiä alanvaihtoa kun selvästi asiakaspalvelu ei ole minun juttuni (edellisessä koulussa olin käynyt asiakaspalvelun ja saanut kiitettävän + olen aina ollut vain asiakaspalvelualalla). Pyysin, että katsoisimme listaa ja tämä oli kuin bensaa liekkeihin, "etkö muka jo osaa! Hakeudutko edes tilanteisiin joissa voisit oppia!".

Huomasin, että ohjaaja puhui minulle aina kylmästi ja välinpitämättömästi (jopa kun yritin jutella mukavia) eli suhtautui täysin toisin kuin muiden kanssa jutellessa.

Tsemppasin, kyselin muilta työntekijöiltä kaiken ja he opettivat ja näyttivät.

Viimeiset harjoittelu viikot olivat raskaita ja minua aina ahdisti mennä paikalle kun tiesin ohjaajani olevan siellä.

Näyttöviikolla ohjaaja vähät välitti ja arvioinnissa puhui ensimmäisestä viikostani "näyttöviikkonani".

Sain T1 arvosanan.

En uskaltanut sanoa mitään kun ohjaajani valehteli koko keskustelun ajan.

Itkin kun pääsin pois ja myöhemmin sain korottaa numeroani toisaalla.

Odotin ohjaajaltani enemmän. Vaikka emme tulleet toimeen, oletin että kuitenkin hän arvostelisi minut suorituksen perusteella. Toisin kävi.

Tuli mieleen kun menin työharjoitteluun ja ohjaaja tervehti minua ja samantien jätti yksin keittiöön.

Oletti minun osaavan hoitaa hommat itsenäisesti ensimmäisestä hetkestä asti.

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin monesti tilanteisiin joissa en osannut toimia, esimerkiksi syöttämään lääkkeitä vanhukselle joka on muistisairauden vuoksi väkivaltainen. Kun en tässä toimenpiteessä onnistunut ja menin pyytämään apua, minua moitittiin asiasta ja ihmeteltiin miten en saanut muka tungettua lääkkeitä ...

. Lisäksi olen luonteeltaan rauhallinen ja melko hiljainen (josta ei tosin koskaan ole ollut nyt työelämässä haittaa, päinvastoin), josta sain myös moitteita. En kuulemma tuonut itseäni tarpeeksi esille. En ymmärrä mitä tekemistä sillä oli hyvän vanhustenhoidon kanssa, mutta se kuulemma alensi harjoittelun arvosanaa.

Kun opiskelin sairaanhoitajaksi, opiskelukaverinsa suoritti viimeisillään raskaana ollessa harjoittelua psykiatrisella osastolla ja siellä oli ollut uhkaavasti käyttäytyvä potilas ja hän oli ohjaajan kanssa sopinut, ettei hän lähesty tätä potilasta, kun hänellä oli siinä vaiheessa jo iso maha, ettei mitään vaan tapahdu. Sitten kirjalliseen palautteeseen ohjaaja oli kirjoittanut, että opiskelija on ”joskus vähän arka”....

Mun mielestä on aika asiatonta arvostella opiskelijan luonteenpiirteistä. Miten se vaikuttaa itse työssä suoriutumiseen, onko joku kahvihuoneessa puhelias suupaltti vai hiljainen hissukka.

Saavuin paikalle ja noin päivän kestäneen "perehdytyksen" jälkeen minut jätettiin yksin eläinten ja asiakkaiden kanssa. Paikan omistajaa/ohjaajaa ei meinannut saada kiinni puhelimitse kuin iltaisin, nukkuin melkein puolille päiville.

Vierailija kirjoitti:

Itkin kun pääsin pois ja myöhemmin sain korottaa numeroani toisaalla.

Odotin ohjaajaltani enemmän. Vaikka emme tulleet toimeen, oletin että kuitenkin hän arvostelisi minut suorituksen perusteella. Toisin kävi.

Mikset pyytänyt päiväkodin esimieheltä, että voisitko vaihtaa ohjaajan toiseen henkilöön?

Ohjaajani, ulkomaalainen mies, ahdisteli minua. Ensin "huomaamattomasti" ja vihjailevasti, mutta tilanne eskaloitui koko ajan. Kunnes kahdestaan hississä ollessamme kävi minuun käsiksi. 

Olin työssäoppimassa ompelimossa ja Ivana Helsinki oli juuri breikannut ja kaksi kuukautta ompelin niiden paitojen hihojen suuhun 1cm mittaisia pätkiä. Siis kun hiha on ommeltu saumurilla niin hihan suussa on semmoinen 1cm pitkä ommel että se saumurisauma ei törrötä. Niin ompelin niitä. Kaksi kuukautta. 1,5 kuukauden jälkeen kysyin olisiko ihan tahansa mitään muuta mitä voisin tehdä kun siellä oli muitakin harjottelijoita ja niillä vaihtui koko ajan työt. Ei ollut ja tämän kysymyksen takia sain huonot arvostelut ja olin kuulemma yhteistyö kyvytön.

Luulin, että asiat paranevat.

Jälkeenpäin ajateltuna todella tyhmää minulta, kun kuitenkin ohjaajan käytös muuttui vain pahempaan suuntaan.

En uskaltanut oikein puhua kenellekään asiasta, kun pelkäsin ohjaajan kääntävän kaiken minun syyksi.

Minua myös on arvioitu luonteenpiirteiden perusteella ja se ei tuntunut hyvältä.

Koko arviointi oli kuin piinaava keskustelu "mikä opiskelijassa on vikana" tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen kun menin työharjoitteluun ja ohjaaja tervehti minua ja samantien jätti yksin keittiöön.

Oletti minun osaavan hoitaa hommat itsenäisesti ensimmäisestä hetkestä asti.

Kun opiskelin kätilöksi, aloitin harjoittelun synnytysosastolla. Eka päivä oli yhteinen perehdytyspäivä meille kolmelle kätilöopiskelijalle, jossa esiteltiin tilat ja yleiset käytännöt jne. Perehdyttävä oli osaston opiskelijavastaava, joka vielä sattui olemaan minun ohjaajani. Pyysin, että voitaisiinko käydä läpi käytänteet, mitä tehdään, jos tulee hätäsektio. Perehdyttävä/ohjaaja vastasin että voidaan käydä, mutta ei hän sitten kuitenkaan käynyt niitä asioita läpi pyynnöstäni huolimatta. No, seur, päivänä menin ekaan yövuoroon, eikä vuoroa ollut kulunut kuin muutama tunti, kun sitten minun potilaalleeni tehtiin hätäsektiopäätös. No, kaikki meni kuitenkin hyvin sektiossa ja sen jälkeen ohjaajani oli silti jotenkin tosi hapan ja vihainen minulle. Myöhemmin yövuoron aikana ohjaajani oli tosi hiljainen eikä puhunut minulle mitään, varmaan muisti sen, kun minä varta vasten olin pyytänyt perehdytystä hätäsektiotilanteeseen, enkä sitä saanut, ja silti hän vittuili minulle, kun en osannut siinä tilanteessa toimia oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ohjaajani, ulkomaalainen mies, ahdisteli minua. Ensin "huomaamattomasti" ja vihjailevasti, mutta tilanne eskaloitui koko ajan. Kunnes kahdestaan hississä ollessamme kävi minuun käsiksi. 

Mitä teit tämän jälkeen?

Viikon jälkeen opettaja tuli sanomaan, ettei siellä harjoittelupaikassa saisi olla harjoittelussa kun oli YT-neuvottelut ja lomautukset päällä. Liitosta oltiin oltu kouluun yhteydessä, paikan pomo ei ollut sanonut missään vaiheessa mitään, ei edes silloin kun menin kysymään paikkaa. Onneksi opettajalla oli valmiiksi toinen paikka hankittuna.

Mulla harmittaa kaikkien teidän puolesta ku kuitenki nuo huonot ohjaajat on vastuussa teidän ja asiakkaan turvallisuudesta.

Ensimmäisessä harjoittelu paikassa ohjaajani oli kokoajan happamana ja tylytti joka asiasta.

Muut työntekijät kehuivat ja kannustivat ja sanoivat harjoittelun loppu vaiheessa "olet niin ihanan oma-aloitteinen, ihan kuin olisit yksi työntekijä meidän muiden joukossa".

No sain numeroksi T2, ohjaajani sanoi joka kohtaan "pitää ohjata" vaikka ohjaajani ei ollut edes alussa ollut kiinnostunut ohjaamisestani pyynnöistä huolimatta.

Olin liian sinisilmäinen ja ajattelin, että harjoittelu sujuu loistavasti ohjaajan välinpitämättömyydestä huolimatta, koska muut työntekijät olivat kuitenkin valmiita auttamaan.