Mies teholla ja minä viimeisilläni raskaana

Tämä on se Provo joka pitää blogia ja jolla aina mies sairastuu, välillä kuolee ja välillä ei.

Sellaistakin blogia luin, että vanhempien esikoislapsi menehtyi teholla samalla hetkellä kun kuopus syntyi. Kaikkea hyvää kuitenkin sinne. Itselleni ei kuitenkaan tulisi ensimmäisenä mieleen tuossa tilanteessa kirjoitella hömppäpalstalle.

Rinti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään tuosta tilanteesta, mutta oisko ekana esikoinen hoitoon jonnekin synnytyksen ajaksi? Jos ei esim. omille vanhemmille, niin apua varmaan saa neuvolan kautta tai vaikka mll.

Sisko tulee meille ainakin toistaiseksi ja kummit asuu ihan naapurissa. 

Hekään ei voi tilanteelle oikein muuta kuin yrittää olla tukena. 

Mitä sinä oikein odotat muilta, että he peruisi kaiken taphtuneen? Olisiko aika antaa jo elämälle anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sairaalan sosiaalihoitaja ja neuvoja on sanonut kun olet keskustellut tuosta jaksamisesta?

Tyrkyttänyt kotiin apua jne. Mä pystyn kyllä toistaiseksi hoitamaan kotityöt ja lapsen saan hoitoon jos tarve vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

Rinti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään tuosta tilanteesta, mutta oisko ekana esikoinen hoitoon jonnekin synnytyksen ajaksi? Jos ei esim. omille vanhemmille, niin apua varmaan saa neuvolan kautta tai vaikka mll.

Sisko tulee meille ainakin toistaiseksi ja kummit asuu ihan naapurissa. 

Hekään ei voi tilanteelle oikein muuta kuin yrittää olla tukena. 

Kukaan ei voi olla kuin tukena. Mutta ei sitä kukaan loputtomasti, jaksa jos et omalla asenteellasi tule yhtään vastaan vaan vellot tuossa uhrin asemassa.

Mun mies on teholla ja kukaan ei tiedä selviääkö se. Minä olen viimeisilläni raskaana. Nyt ei vaan oikein tsemppiä löydy. 

Yksi syntyy, toinen kuolee, elämän kiertokulku, eikä siitä kuolevasta kukaan perusta. Toivottavasti mies kuitenkin toipuu.