Lähetä törkeisesi henkilölle, joka kalvaa sinua.
Kommentit (26)
Joskus mietin miksi halusit tuhota pienen ihmisen. Miksi otit minut kohteeksesi. Miksi minä. Rikoit minut todella. Hajalle. Sairastuin. Olen vakavasti sairas vieläkin. Revit mieleni. En koskaan uskalla enää tehdä mitä rakastan. En enää koskaan voi elää normaalia elämää. En koskaan voi päästää ihmisiä lähelleni. En koskaan voi olla onnellinen. Mietin joskus, että tekisitkö kaiken uudelleen. Tuhosit minut. Tuhosit elämäni. Sitä kai halusitkin.
Toivottavasti tukehdutte toistenne perseisiin läskimoosekset.
Voitko jättää mut rauhaan, vainoharhainen ihminen! Ystävyyttä ei voi pakottaa, se täytyy tulla vapaaehtoisesti.
Täytyy melkein jo ihailla, että miten saat mut kerta toisensa jälkeen palvomaan maata sun jalkojen alla ja sitten saatat pitää viikkojen hiljaiselon ja häipyä. Ja sama uudelleen ja lankean taas uskomaan, että tämä kerta ois jotenkin erilainen. Onneksi tässä ei ole mitään sitovaa ja joskus vielä teen kunnon temput.
Karma kampittaa vielä sinut. Ja vähän itsekin olen avittanut ja tulen avittamaan sitä. Jossain vaiheessa tulen kysymään, kannattiko?
Turha itkee ongelmia ja pahaa oloa kun itse käyttäydyt muita kohtaan samalla ikävällä tavalla. Kai se lievittää sun tuskaasi kun oon ainoa ketä olet uskaltanut tälleen alentaa. Multa kun et oo saamassa yhtään mitään. Jauha paskaa vaan joskus se kolahtaa ämpäri sunkin päähäs.
Haista sinä itsekäs ja lapsellinen paska oikein pitkä v*ttu!
Ravintolatoimen johtaja sekä keittiöpäällikkö - haistakaa bioastia!
Toivottavasti tikahdut omaan vainoharhaisuuteesi ja negatiivisuuteesi. Mutta varmaan viimeiseen asti "tiedät" olevasi ehdottomasti oikeassa, mitä väliä muilla ihmisillä tai heidän mielipiteillään.
Halusit pysyä ystävinä erotessa. Pyysit ja anelit sitä, ja sanoit haluavasi parastani. Parisuhteemme ei toiminut, se oli molemminpuolin myrkyllinen ja huono ja tiesit sen itsekin, ja juuri siksi erosimme. Kun jatkoin elämääni kantamatta kaunaa ja pääsin sinusta yli, yrittäen yhä tukea sinua kuten ystävän kuuluukin, uhkasit henkeäni. Et koskaan kertonut syytä katkeruudellesi. Nyt olet omalla katkeruudellasi ajanut lähipiiristäsi muitakin ihmisiä pois. Tätä menoa jäät yksin. Karma is a bitch, mutta en silti halunnut että asiat kärjistyisivät näin pahaksi vaikka minua kohtelitkin huonosti. Miksi näin kävi?
PS. Hanki apua tai runkkaa rakkaille eläimillesi, kunhan pysyt uhkailujesi kanssa pois minun ja ystävieni elämästä.
Soita tai lähetä textari niin katotaan uudestaan. Olin väärässä.
Tuopas qullis tänne, niin mä vähän moukaroin sitä.
Tuhosit elämäni, Pxxxx. Silti rakastan sinua. En kykene olemaan rakastamatta sinua. Mulle oot aina se maailman söpöin enkeliprinsessa. Mutta rikoit minut niin pieniksi palasiksi, ettei minusta enää koskaan tule ehjää. Olen kohdannut vain hylkäämistä ja inhoa taholtasi; en enää jaksa elää.
Maireasti hymyillen ja kivaa esittäen tulet kun olet vailla jotakin. Muulloin sinulla on niin kiire, sinullahan on niin tärkeä työsi.
Kuten aiemminkin olen sanonut: olet ansainnut elämääsi kaiken mahdollisen kärsimyksen ja kivun niin itsesi kuin lähinmäistesikin osalle. Mikään tuska ei tule koskaan korvaamaan sitä, kuinka minua rikoit. Kuvottava elukka.
Joko terveiset löytyi eteisen lattialta?
ai... oliko tarkoitus toivotella pelkästään täällä palstalla?
Nimim. ajoinko 110 km suuntaansa ihan väärästä syystä?
Tirsk tälle ketjulle. Poistokoneet!
Oi ihana, tällaista ketjua olenkin kaivannut!
Siitäs sait, molopää. Niin makaa kuin petaa <3