Voiko lääkäri pakottaa käyttämään SSRI-lääkkeitä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kun olet ap nuo kaksi sivua negatiivisia kommentteja lukenut niin tuskin tämä minun kommenttini sinua vakuuttaa. Olen elänyt hyvää, onnellista ja kaikin puolin tasapainoista elämää jo n. 10 vuotta SSRI- lääkkeitä käyttäen. Olen kiitollinen, että on olemassa lääke joka osaltaan vaikuttaa siihen, että olen toimintakykyinen ja onnellinen ihminen. Toki olen käynyt terapiassa ja kiinnitän huomiota riittävään uneen, liikuntaan, ruokaan ja riittävään palautumiseen. Oma ahdistukseni ja masennukseni on sen verran vaikea, ettei minulla ole mahdollisuutta elää ilman lääkkeitä. Mutta lääke ei aiheuta minulle sivuvaikutuksia. Näitä psyyken lääkkeitä demonisoidaan jatkuvasti, mutta kukaan ei mene sanomaan vaikkapa verenpainepotilaalle, että hänen pitäisi tahdonvoimallaan pitää verenpaineensa matalana ja lopettaa lääkkeiden ottaminen! Psyykkisiä sairauksia ei vaan monesti käsitetä „oikeina“ sairauksina, ja sitä, että näitä sairauksia pyritään lääkitsemään, pidetään siitä syystä huonona asiana. Moniin muihin sairauksiin määrättävissä lääkkeissä on myös havaittu haittavaikutuksia osalla lääkkeen käyttäjistä, mutta ainoastaan psyyken lääkkeet demonisoidaan niin, että esimerkiksi sinä et nyt uskalla edes kokeilla lääkettä, joka voisi parhaassa tapauksessa auttaa sinua todella paljon. Jos lääke aiheuttaa sinulle haittavaikutuksia, voit lopettaa sen käytön.

Minä olen onnellinen puolestasi, että sait kertalaakista sopivan lääkkeen itsellesi. Tuo verenpaine-esimerkki on aika kehno, koska aivotoiminta on vähän eri juttu, kuin verenkierto. Ja verenkierrosta on enemmän tietoa, kuin aivojen toiminnasta ja lääkkeiden vaikutusta niihin. Totta on, että mielenterveysongelmaiselle sanotaan turhan usein vähätteleviä ja typeriä neuvoja. Mutta hakuammunnan sijaan pitäisi todella määrätä lääkkeet oikeaan vaivaan. Nyt mielialalääkkeitä määrätään samalla periaatteella, kuin jos verenpaineen hoidossa annettaisiin lääkärin päätöksestä vaikka verenvuotoa hidastavaa lääkettä. Sama aihealue, mutta ei kuitenkaan sinne päinkään.

Ethän sinäkään tiedä, onko sinulla ja ap:lla sama ongelma. Eikä muuten tiedä lääkärikään. Sit syödään vuoden verran lääkettä x, todetaan ettei toimi, siirrytään vuodeksi lääkkeeseen y, ei toimi. Ja tätä rataa voidaan jatkaa vuosia, kunnes osuu oikea kohdalle. Ja jokainen psyykelääke vaikuttaa aivojen hermoston kehitykseen, sekä hormonien toimintaan. Tämä on todellinen ongelma, johon on vasta nyt reagoitu niin, että asiaa tutkitaan ihan tieteellisin kokein, eikä koko maailman ollessa koekaniinina. Varsinkaan, kun aikaisemmin vaikutuksia ei ole kunnolla dogumentoitu mihinkään.

Riippuu ihan lääkkeestäkin. Joitain pitää syödä kuukausia, mutta esim. mielialalääkkeitä kokeillaan muutamia viikkoja. Ei ole mitään luotettavaa verikoetta, jolla voi ennustaa, mikä kullekin sopii. Ne uusimmatkin verikokeet ovat vain suuntaa antavia. Osa pärjää hyvin lääkkeittä, jos oireet ovat lieviä, mutta osa todella tarvitsee lääkkeet.

Paljon parempi löytää itsestään voimavarat ja selviytymiskeinot kuin että olla kemiallisessa pakkohoidossa ja lääketehtaiden kannattajana.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulla pääsy tk:sta mielenterveysneuvollaan estettiin, koska en ollut suostunut kokeilemaan kahta eri lääkettä. Noh, oon käynyt sitten yksityisellä psykologilla. Tulee tosi kalliiksi, mutta pakko, koska lääkekammo.

Sama kokemus. 

Kävin vuonna 2017 TK:ssa, koska tuntui siltä, että masennus aktivoitui uudestaan ja ehdottomasti kieltäydyin lääkehoidosta. Lääkäri laittoi kahteen otteeseen psyk.polille lähetteen, mutta en päässyt sinne, koska en ollut halukas kokeilemaan lääkehoitoa 3 kuukauden ajan. Kuulemma, jos 3:ssa kuukaudessa lääkkeet eivät olisi auttaneet, niin sitten olisi ollut mahdollisuus päästä terapeutille. -Onneksi en ottanut lääkkeitä, enkä päässyt psyk.polille, alempana selitys, viimeinen kappale.

Lääkärini pohti jopa sitä kikkaa, että hakisin lääkkeet ja jättäisin ottamatta, mutta torjui sitten sen idean, koska psyk.polilla saatetaan tarkistaa verinäytteillä onko lääkkeitä otettu.

En suostu masennuslääkkeisiin enää koskaan, koska käytin niitä ja monia muita mielialaan vaikuttavia lääkkeitä 12 vuoden ajan ja sinä aikana lihoin 65 kiloa ja olin sukulaisteni mukaan kuin zombi. Tyyliin kuola vaan valui suupielestä ja silmät haritti milloin minnekin suuntaan. Elämänhalua ei ollut lääkityksestä huolimatta (itsetuhoisuutta oli), seksuaalisuus hävisi, iloisuus ja mielenkiinto moniin asioihin hävisivät ym.

Lääkkeet lopetin v. 2011 ja vasta 2018 kesällä on alkanut tuntua siltä, että elämä hymyilee jälleen ja haluan saavuttaa elämässä muutakin kuin vai istua päivät pitkät sohvalla tuijottaen eri älynäyttöjä. (Olen työtön tällä hetkellä.) Ihan kuin viimeisetkin lääkemäärät olisvat lähteneet elimistöstä, koska tuntuu jotenkin pää/ajatukset kirkkaammalta ja olen lähes aina hyväntuulinen, mitä en lääkkeiden aikan ollut. Olen energinen ja jopa sosiaalinen, vaikka aina luulin, että olen erakkomainen introverttiluonne. Enpä taidakaan olla, vaan lääkkeet määrittelivät tämänkin. 

Älä nyt leiki lääkäriä pelkällä google-tekniikalla.

Älä hyvä ihminen käytä niitä SSRI-myrkkyjä!

Mun neuvoni on että kokeilet, mutta pienellä annostuksella. Jos se vaikuttaa suhun liian negatiivisesti, niin lopetat lääkkeen käytön pikkuhiljaa niinkuin ohjeissa sanotaan.

Itse kokeilin ja kun lääkärin toimesta lääkitystä nostettiin, totesin ettei siinä ole mitään järkeä. Lääkäriä ei kiinnostanut mun sivuvaikutukseni lääkkeestä tai se että olin koko ajan kuin juuri heränneessä tilassa, eli ihan pihalla.

Joten pikkuhiljaa lopetin koko lääkkeen käytön, mutta kävin ostamassa apteekista kuitenkin kaikki lääkkeet joita lääkäri mulle kirjoitti, mutta en syönyt niitä. Tämä ihan sen takia, että koin paranevani paremmin ilman täyttä annosta SSRI lääkitystä ja kela ei sairauspäivärahojani katkaissut sen takia, etten ole lääkkeitä hakenut ja syönyt ja täten ollut "lääkevastainen".

Nuo lääkkeet joko auttavat, mutta yleisimmin eivät. Ja hitot sivuvaikutuksista, mä halusin pitää mieleni kirkkaana, en sumeana niin kuin lääkäri olisi halunnut.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009952884.html Siinä erään SSRI- lääkkeiden käyttäjän tarina. Seksuaalinen toimintahäiriö on vaan pieni osa näiden lääkkeiden aiheuttamia seurauksia, nimi hämää.

Samaan lopputulokseen pääsee hyvin lyhyelläkin käytöllä. Kuukausia riittää, jotkut  potilaat saanet ihan muutamista annoksista ohutsäineneuropatiaa muistuttavat oireet ja pssd oireet vaikka harvinaisempaa. Yliherkkyys näille lääkkeille ja herkkä hermosto näyttää olevan altistava tekijä.

Päätät itse etkä joidenkin vauva kirjoittajien tekstien perusteella. 

Sen tiedän että jos vielä hakeudut samasta asiasta terkkaan on ensimmäinen kysymys syötkö lääkkeesi? Seuraus kieltävästi vastauksesta on hoidon päättäminen. Merkintä seuraa lopun elämää. Estää myöhemmin myös eläkkeelle pääsyn jos haet mielenterveys syistä sitä. Kokemusta on. Onnekseni fysiikka hajosi raskaassa työssä.  Itse olen syönyt näitä lääkkeitä jo 25 vuotta ja mitään ongelmia ei ole ollut.