Lue keskustelun säännöt.
Voiko lääkäri pakottaa käyttämään SSRI-lääkkeitä?!
31.01.2019 |
Eli pääsin nuorten mielenterveys keskuksen puolelle hoitoon ahdistuksen ja vaihtelevan mielialan takia. Ongelma on se, että lääkäri antoi reseptin SSRI-lääkkeisiin Ketipinor ja Seronil.
Hain lääkkeet ja ajattelin niiden olevan hyvä asia sekä avuksi ahdistukseeni. Googlasin kuitenkin sivuvaikutuksia SSRI-lääkkeistä ja löysin jotakin järkyttävää.
SSRI-lääkkeet vaikuttavat negatiivisesti seksuaalitoimintoihin pitkiksi ajoiksi jopa pysyvästi lyhyenkin käytön jälkeen. Ongelmia esim. ongelmia orgasmin saamusessa, mikään ei kiihota ja paljon muita lisää.
Lääkket aiheuttavat myös aivovauriota ja muutenkin sekoittavat tunteet sekä hormooni toiminnan.
Alkoi tämä hoitoon hakeutuminen kaduttaa heti. Tosiaan olen vasta 17v. nainen. Järkyttävä ja pelottava ajatus, että seksuaalisuuteni voi vahingoittua jopa loppu elämäksi SSRI-lääkkeiden takia. :(
En ole lääkkeitä siis vielä ottanut kertaakaan enkä aio ottaa. Tämän teen hyvin selväksi lääkärille ensi viikon käynnillä. Pelottaa vaan seuraukset.
Voiko lääkäri pakottaa minua käyttämään lääkkeitä?
Voidaanko minut laittaa pakkohoittoon, jos en suostu käyttämään lääkkeitä?
Mitä teen?!!
Googlettamalla SSRI-lääkkeet ja seksuaalisuus löytyy paljon lisää tietoa asiasta ja ihmisten kokemuksista.
Kommentit (49)
Vaikea asia. Vasta nyt on alettu tutkimaan mielialalääkkeiden täsmäkohdennusta. Tulokset tulee vasta vuosien päästä, kun kokeet on tehty ja data tutkittu. Sitä ennen toimitaan, niinkuin ennenkin, eli potilaille määrätään summanmutikassa noita lääkkeitä. Kaikille ei tosiaan sovi kaikki.
Muutama vuosi sitten hain apua ja 5min keskustelun jälkeen lääkäri oli kirjoittamassa minulle jotain lääkkeitä. Hän ei tuntunut ollenkaan ymmärtävänsä kysymystä, että miten hän voi näin nopeasti päätellä, että kyseiset lääkkeet auttavat minua. Lopulta en huolinut reseptiä ja totesin, että keksin toisen keinon. Elämäni yksi parhaimmista päätöksistä, en tiedä kuinka sekavaksi elämäni olisi mennyt lääkkeiden myötä. Keskustelu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa oli tarpeeksi minulle.
Mutta niin. Toisille auttaa, suurimmalle osalle haetaan lääkehoitotasapainoa vuosia. Tää on nyt asia, mitä sinun pitää miettiä ja millaista polkua olet valmis kulkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ongelmaan Ketipinor määrättiin? Se on pienenäkin annoksena aika tujua, käytin itse joskus lyhyen aikaa nukahtamiseen ja se todella sammutti minut täysin. Olet niin nuori, että lääkkeiden ei pitäisi ensisijainen hoitomuotosi ahdistukseen ja mielialaongelmiin.
kun olet ap nuo kaksi sivua negatiivisia kommentteja lukenut niin tuskin tämä minun kommenttini sinua vakuuttaa. Olen elänyt hyvää, onnellista ja kaikin puolin tasapainoista elämää jo n. 10 vuotta SSRI- lääkkeitä käyttäen. Olen kiitollinen, että on olemassa lääke joka osaltaan vaikuttaa siihen, että olen toimintakykyinen ja onnellinen ihminen. Toki olen käynyt terapiassa ja kiinnitän huomiota riittävään uneen, liikuntaan, ruokaan ja riittävään palautumiseen. Oma ahdistukseni ja masennukseni on sen verran vaikea, ettei minulla ole mahdollisuutta elää ilman lääkkeitä. Mutta lääke ei aiheuta minulle sivuvaikutuksia. Näitä psyyken lääkkeitä demonisoidaan jatkuvasti, mutta kukaan ei mene sanomaan vaikkapa verenpainepotilaalle, että hänen pitäisi tahdonvoimallaan pitää verenpaineensa matalana ja lopettaa lääkkeiden ottaminen! Psyykkisiä sairauksia ei vaan monesti käsitetä „oikeina“ sairauksina, ja sitä, että näitä sairauksia pyritään lääkitsemään, pidetään siitä syystä huonona asiana. Moniin muihin sairauksiin määrättävissä lääkkeissä on myös havaittu haittavaikutuksia osalla lääkkeen käyttäjistä, mutta ainoastaan psyyken lääkkeet demonisoidaan niin, että esimerkiksi sinä et nyt uskalla edes kokeilla lääkettä, joka voisi parhaassa tapauksessa auttaa sinua todella paljon. Jos lääke aiheuttaa sinulle haittavaikutuksia, voit lopettaa sen käytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syö! Söin Remeronia 20v sitten reilun vuoden. Ei kiinnosta seksi. Ei kyllä mikään muukaan, kaikki on pakottamista. En ennen lääkitystä ollut näin tyhjä. Koko elämä periaatteessa tuhoutunut vaikka pystynkin toimimaan ihan normaalisti.
MMäkin söin remeronia yli 20 vuotta sitten yli vuoden ja seksi kiinnosti sekä lääkityksen aikana että sen jälkeen.
Okei hieno homma sulle! Eihän kaikki tietenkään saa sivuvaikutuksia. Mulla oli vaan huono tuuri. Mikään muu ei oikein selitä tätä. Voin pitää itseni aktiivisena mutta ihastuksia ei ole tullut lääkekuurin aikana tai jälkeen. Oletko mies vai nainen? Nykyään remeron on käsittääkseni mirtazapin.
M
Kiitos paljon kaikille vastannelle!
Tosiaan ahdistusta ollut noin viiden vuoden ajan ja olen ilman lääkkeitä pärjännyt tähänkin asti, vaikka välillä onkin ollut vaikeaa. Tarkempia syitä en nyt haluaisi kertoa, kun se ei ole pääasia.
Koulupsykologeilla/kuraattoreilla olen käynyt useasti omasta tahdosta. Pari kuukautta sitten psykologi antoi ajan koululääkärille, joka teki lähetteen nuorisopsykiatrille, koska ahdistusta kestänyt pitkään. Tämä oli mielestäni ok silloin, mutta kun tajusin noiden lääkkeiden todellisuuden niin rupesi pelottamaan ja kaduttamaan oikeasti aika paljon.
En ole kun vasta kerran käynyt siellä mielenterveyskeskuksella, ja sillä kerralla lääkäri määräsi jo lääkkeet. Eikä kertonut mitään seksuaalisuuteen liittyvistä sivuvaikutuksista. Mainitsi vain pahoinvoinnin ja sen, että ahdistus saattaa pahentua lääkkeen käytön aloitettua. Tämä on mielestäni todella väärin, että jättää kokonaan kertomatta merkittäviä sivuvaikutuksia, joita ilmenee suurimmalla osalla SSRI-lääkkeiden käyttäjistä.
Uskon, että maiseman vaihto eli lukion jälkeen muutto pois toiseen kaupunkiin ja uuden elämän aloittaminen lievittäisi paljon ahdistusta tai jopa poistaisi sen. Tähän olisi enää reilu vuosi aikaa.
Pystyisikö tuo nuorten psykiatrisella käynnin kokonaan lopettamaan ja alkaisin käydä taas vaan lukion psykologilla?
SSRI-lääkkeillä en rupea seksuaalisuuttani tuhoamaan 17 vuotiaana. Noiden lääkkeiden käyttö ei todennäköisesti mitenkään parantaisi elämän laatuani vaan aiheutuisi lisää ahdistusta mahdollisesti kadoavan seksuaalisuuden myötä. Järkyttää ja surettaa niiden puolesta, joille SSRI-lääkkeet sen ovat tehneet. Voimia heille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta varaudu siihen, että lääkäri jatkuvasti ottaa lääkehoidon esille.
Ei oo pakko. En oo koskaan syönyt lääkkeitä, vain kokeillut pienissä määrin.
Se on kemiallista pakkohoitoa. Tunteet lamautuu.
Kela ei vaadi lääkkeiden syöntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet fiksu nuori kun ajattelet jo valmiiksi asiat eli nuo sivuvaikutukset!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon kaikille vastannelle!
Tosiaan ahdistusta ollut noin viiden vuoden ajan ja olen ilman lääkkeitä pärjännyt tähänkin asti, vaikka välillä onkin ollut vaikeaa. Tarkempia syitä en nyt haluaisi kertoa, kun se ei ole pääasia.
Koulupsykologeilla/kuraattoreilla olen käynyt useasti omasta tahdosta. Pari kuukautta sitten psykologi antoi ajan koululääkärille, joka teki lähetteen nuorisopsykiatrille, koska ahdistusta kestänyt pitkään. Tämä oli mielestäni ok silloin, mutta kun tajusin noiden lääkkeiden todellisuuden niin rupesi pelottamaan ja kaduttamaan oikeasti aika paljon.
En ole kun vasta kerran käynyt siellä mielenterveyskeskuksella, ja sillä kerralla lääkäri määräsi jo lääkkeet. Eikä kertonut mitään seksuaalisuuteen liittyvistä sivuvaikutuksista. Mainitsi vain pahoinvoinnin ja sen, että ahdistus saattaa pahentua lääkkeen käytön aloitettua. Tämä on mielestäni todella väärin, että jättää kokonaan kertomatta merkittäviä sivuvaikutuksia, joita ilmenee suurimmalla osalla SSRI-lääkkeiden käyttäjistä.
Uskon, että maiseman vaihto eli lukion jälkeen muutto pois toiseen kaupunkiin ja uuden elämän aloittaminen lievittäisi paljon ahdistusta tai jopa poistaisi sen. Tähän olisi enää reilu vuosi aikaa.
Pystyisikö tuo nuorten psykiatrisella käynnin kokonaan lopettamaan ja alkaisin käydä taas vaan lukion psykologilla?
SSRI-lääkkeillä en rupea seksuaalisuuttani tuhoamaan 17 vuotiaana. Noiden lääkkeiden käyttö ei todennäköisesti mitenkään parantaisi elämän laatuani vaan aiheutuisi lisää ahdistusta mahdollisesti kadoavan seksuaalisuuden myötä. Järkyttää ja surettaa niiden puolesta, joille SSRI-lääkkeet sen ovat tehneet. Voimia heille.
Ap
Vaikeita juttuja aina. Itse kadun että söin vaikkakaan tuskin olisin toimintakykyinen tällä hetkellä. Nyt on tällaista puolielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi pakottaa. Jos painostaa, voit kiltisti hakea lääkkeet ja sitten jättää syömättä. Älä kuitenkaan mistään vessanpöntöstä vedä, vie apteekkiin hävitettäväksi.
Ja miksi maksaisit tästä ilosta. Voit kieltäytyä lääkkeistä sivuvaikutuksiin vedoten. Tämän lääkäri kirjaa terveystietoihisi. Ei se ole huono asia. Kenenkään ei ole pakko aloittaa mitään lääkkeitä ellei ole määrätty pakkohoitoon ja siihen määräämisen perusteet on Suomessa korkeat. Tarkoittaa silloin osastohoitoa.
:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D
Suomessa joutuu pakkohoitoon helpommin kuin missään muussa maassa! EU ja EIT ovat antaneet Suomelle useita huomautuksia liiasta pakkohoidon käytöstä. Suomessa pakkohoitoon riittää lääkärin päätös. Kaikissa muissa maissa oikeuden tuomari päättää pakkohoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi pakottaa käyttämään lääkkeitä eikä pakkohoitoon pelkän masennuksen vuoksi. Sen sijaan hoitosi julkisella sektorilla voi vesittyä. Jos ei suostu tarjottuihin hoitoihin, niin ainakin täysikäisillä pääsy erikoissairaanhoidon palveluihin ja psykoterapiaan voidaan evätä ja voit jäädä ns. tyhjän päälle ilman mitään hoitoa. Alaikäisillä asia erikseen.
Pöh pöh. Ei ole pakko syödä lääkkeitä.
Voi ystäväiseni, ei niitä sivuvaikutuksia todellakaan tule suurimmalle osalle, vain vaan osalle. Seksuaalisuutesi ei todellakaan tuhoudu, ja jos halusi lääkkeen vuoksi lopahtavat, saat halusi takaisin kun lopetat lääkkeen käytön. Olet lukenut netistä ainoastaan negatiivisia asioita lääkkeistä ja ajattelet siksi, että niistä on kaikille pelkkää haittaa. Suosittelisin kumminkin kokeilemaam lääkkeitä. Saatat yllättyä positiivisesti. Ainahan voit lopettaa niiden käytön, jos ne eivät tehoa tai jos tulee haittaavia sivuvaikutuksia.
Masennukseen ja ahdistukseen kuuluu, ylenmääräinen sureminen, pelkääminen ja murehtiminen. nämä taitavat nyt kohdistua sinulla siihen lääkkeeseen.
Toiselle paikkakunnalle muutto ei välttämättä poista ongelmaasi. Ongelmilla on tapana seurata ihmistä joka paikkaan, ne pitää kohdata, niitä ei oikein pääse pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienillä annostuksilla ei vaikuta seksuaalisuuteen. Itse olen syönyt 2,5vuotta SSRI lääkettä (escitalopram) 10-15mg ja halut nykyään normaalit. Jossain vaiheessa kun olin todella masentunut ja ahdistunut, ei halujakaan juuri ollut. Tänäänkin syön vielä 15mg ja Ketipinoria iltaisin tarvittaessa, jos ahdistus meinaa vallata.. Orgasmin saan ja seksuaalinen halu nyt hyvä, kun deittailuakin nyt kuvioissa. Eli ei aiheuta kaikille ongelmia seksuaalisuuden suhteen, ei ainakaan pienemmillä annostuksilla. Tämä siis oma kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Olet fiksu nuori kun ajattelet jo valmiiksi asiat eli nuo sivuvaikutukset!
Miksei sitä asiaa voi ajatella „valmiiksi“ että lääke voisi myös auttaa, kuten monilla muilla ihmisillä on auttanut?
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeet vaikuttavat negatiivisesti seksuaalitoimintoihin pitkiksi ajoiksi jopa pysyvästi lyhyenkin käytön jälkeen. Ongelmia esim. ongelmia orgasmin saamusessa, mikään ei kiihota ja paljon muita lisää.
Lääkket aiheuttavat myös aivovauriota ja muutenkin sekoittavat tunteet sekä hormooni toiminnan.
Pitää paikkansa lähinnä niiden kohdalla, jotka hakevat huomiota, eivätkä oikeasti kärsi serotoniini/noradrenaliinikierron häiriöistä.
Vierailija kirjoitti:
Alkoi tämä hoitoon hakeutuminen kaduttaa heti. Tosiaan olen vasta 17v. nainen. Järkyttävä ja pelottava ajatus, että seksuaalisuuteni voi vahingoittua jopa loppu elämäksi SSRI-lääkkeiden takia. :(
Itse sain ensimmäisen lääkityksen 33-vuotiaana, kun olin toiminut kuin sinä, ja sinnitellyt ns. v*tutuksen voimalla kymmenisen vuotta: minähän en mömmöjä syönyt.
Ensimmäisen kuukauden aikana ei tapahtunut mitään. Kun annostusta nostettiin kerralla kunnolla (kiitos YTHS:n ylilääkärille), niin tuntui kuin olisin nuorentunut kymmenen vuotta kerralla. Tunnemaailmani rauhoittui, lihaskuntoni parani (koska stressihormonit eivät tuottaneet enää jatkuvaa maitohapporasitetta lihaksissa), sain seksihaluni ja kyvyn orgasmiin takaisin. Ja olen mies.
Koska serotoniini ei siirry verestä aivoihin, on takaisinoton esto ainoa tapa, millä serotoniinin määrää aivoissa pystytään kontrolloimaan. Erityyppisiä reseptoreja on parikymmentä, ja eri lääkkeet vaikuttavat niihin eri tavalla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että löydetään juuri sinulle sopiva lääkeyhdistelmä. Ei ole mitään perusteluita olettaa, että juuri sinä tulet kärsimään ikävistä sivuvaikutuksista: päin vastoin, Suomessa lääkevalikoima on niin suuri, että jos vain jaksat yrittää kunnolla, sinullekin toimiva kombinaatio löytyy.
Hankalaa tässä on se, että serotoniinin takaisinoton estäjien puoliintumisaika elimistössä on pitkähkö (vaihtelee eri lääkeaineiden välillä), ja tasautumisvaiheessa (eli sekä vanhaa lopetettaessa että uutta aloitettaessa) elimistön totuttautuessa uuteen tilanteeseen, väliaikaiset sivuvaikutukset -- minulla ns. "humahdukset" ja valtava päänsärky -- vaikeuttavat jaksamista, ja useimmat antavat periksi liian nopeasti, eivätkä jaksa etsiä itselleen sopivaa lääkitystä.
Itse ehdottaisin, että kerrot lääkärille suoraan, että mielenterveytesi on sinulle tärkeää, ja olet valmis vaikka kärsimäänkin, kunhan toimiva kombinaatio löytyy; mutta et tule tyytymään lääkeyhdistelmään, joka aiheuttaa liian ikäviä sivuvaikutuksia. Ja heti kun lääkitys auttaa sinut liikkeelle, mars mars terapiaan. Kognitiivis-behavioristinen terapia toimii, koska sen tarkoitus on täysin sama kuin keholle salilla käynti: sinua ei "korjata", mutta tehdään tarpeeksi vahva pystyäksesi olemaan ja toimimaan ihan omana itsenäsi omilla ehdoillasi.
Vierailija kirjoitti:
Googlettamalla SSRI-lääkkeet ja seksuaalisuus löytyy paljon lisää tietoa asiasta ja ihmisten kokemuksista.
Ylilaudalta ja Suoli24:stä löytyy myös hyvin paljon vinkkejä hyvinvointiin. Not.
Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista kolmannes sairastaa lääkityksen vaativaa masennusta ainakin jossain vaiheessa. Ylivoimaisesti suurin osa saa siitä tarvitsemansa avun, ja suhtautuvat asiaan kuin vaikkapa luunmurtumaan. (Nyky-yhteiskunta ei sovi ihmisille, ja jatkuva stressi ilman liikuntaa johtaa hyvin helposti serotoniinikierron häiriöihin, jolloin kierre on valmis ja masennus tuloillaan.)
Ne, jotka peloittelevat muita netissä p*skapuheillaan, ovat ihan jotain muuta sakkia.
Eli mars mars lääkärin puheille. Puhu suoraan ja rehellisesti, vaikka vaisto sanoo että pitäisi puhua kauniisti. Kerro suoraan huolistasi, mutta muista varmistaa, että lääkäri tietää että haluat silti kovasti yrittää, ja olet valmis toimimaan ohjeiden mukaan. Muussa tapauksessa lääkärillä ei ole juuri mahdollisuuksia auttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet fiksu nuori kun ajattelet jo valmiiksi asiat eli nuo sivuvaikutukset!
Miksei sitä asiaa voi ajatella „valmiiksi“ että lääke voisi myös auttaa, kuten monilla muilla ihmisillä on auttanut?
Parempi on.käydä keskustelemassa. Ei ole tavatonta että nuoruusiässä tuntee ahdistusta.
Lääkkeet turruttavat tunteita joita tarvitaan terapiassa.
Itse olen selvinnyt tosi vaikeista asioista ilman lääkkeitä.
Tuolla kadulla näkee joskus "zombieita", jotka ovat pumpattu täyteen lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
kun olet ap nuo kaksi sivua negatiivisia kommentteja lukenut niin tuskin tämä minun kommenttini sinua vakuuttaa. Olen elänyt hyvää, onnellista ja kaikin puolin tasapainoista elämää jo n. 10 vuotta SSRI- lääkkeitä käyttäen. Olen kiitollinen, että on olemassa lääke joka osaltaan vaikuttaa siihen, että olen toimintakykyinen ja onnellinen ihminen. Toki olen käynyt terapiassa ja kiinnitän huomiota riittävään uneen, liikuntaan, ruokaan ja riittävään palautumiseen. Oma ahdistukseni ja masennukseni on sen verran vaikea, ettei minulla ole mahdollisuutta elää ilman lääkkeitä. Mutta lääke ei aiheuta minulle sivuvaikutuksia. Näitä psyyken lääkkeitä demonisoidaan jatkuvasti, mutta kukaan ei mene sanomaan vaikkapa verenpainepotilaalle, että hänen pitäisi tahdonvoimallaan pitää verenpaineensa matalana ja lopettaa lääkkeiden ottaminen! Psyykkisiä sairauksia ei vaan monesti käsitetä „oikeina“ sairauksina, ja sitä, että näitä sairauksia pyritään lääkitsemään, pidetään siitä syystä huonona asiana. Moniin muihin sairauksiin määrättävissä lääkkeissä on myös havaittu haittavaikutuksia osalla lääkkeen käyttäjistä, mutta ainoastaan psyyken lääkkeet demonisoidaan niin, että esimerkiksi sinä et nyt uskalla edes kokeilla lääkettä, joka voisi parhaassa tapauksessa auttaa sinua todella paljon. Jos lääke aiheuttaa sinulle haittavaikutuksia, voit lopettaa sen käytön.
Minä olen onnellinen puolestasi, että sait kertalaakista sopivan lääkkeen itsellesi. Tuo verenpaine-esimerkki on aika kehno, koska aivotoiminta on vähän eri juttu, kuin verenkierto. Ja verenkierrosta on enemmän tietoa, kuin aivojen toiminnasta ja lääkkeiden vaikutusta niihin. Totta on, että mielenterveysongelmaiselle sanotaan turhan usein vähätteleviä ja typeriä neuvoja. Mutta hakuammunnan sijaan pitäisi todella määrätä lääkkeet oikeaan vaivaan. Nyt mielialalääkkeitä määrätään samalla periaatteella, kuin jos verenpaineen hoidossa annettaisiin lääkärin päätöksestä vaikka verenvuotoa hidastavaa lääkettä. Sama aihealue, mutta ei kuitenkaan sinne päinkään.
Ethän sinäkään tiedä, onko sinulla ja ap:lla sama ongelma. Eikä muuten tiedä lääkärikään. Sit syödään vuoden verran lääkettä x, todetaan ettei toimi, siirrytään vuodeksi lääkkeeseen y, ei toimi. Ja tätä rataa voidaan jatkaa vuosia, kunnes osuu oikea kohdalle. Ja jokainen psyykelääke vaikuttaa aivojen hermoston kehitykseen, sekä hormonien toimintaan. Tämä on todellinen ongelma, johon on vasta nyt reagoitu niin, että asiaa tutkitaan ihan tieteellisin kokein, eikä koko maailman ollessa koekaniinina. Varsinkaan, kun aikaisemmin vaikutuksia ei ole kunnolla dogumentoitu mihinkään.
Ap:lla on se onni, että pärjää jotenkin ilman lääkkeitä. Entä, jos ihminen oireilee vakavasti, ei halua syödä lääkkeitä ja on vielä köyhä? Ei niitä juttutuokioitakaan loputtomiin jatketa, pitkiä terapioita myönnetä tai sairauslomia tipu, jos ei itse ole valmis joustamaan siihen, mitä suositukset ja yhteiskunta odottavat. Se on harmillista, mutta kylmä fakta. Lääkärit sen tietävät ja siksi hoitoja tarjoavat. Ihan turhaan lääkärit niitä suosituksia ja lausuntoja kirjoittelevat, jos ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että ihmistä olisi hoidettu suositusten edellyttämällä tavalla.
Mäkin söin remeronia yli 20 vuotta sitten yli vuoden ja seksi kiinnosti sekä lääkityksen aikana että sen jälkeen.