Noin 9-10 vuotta yhdessä olleet parit

Ankeaa täälläkin. Kadehtien katselen tuoreita pareja kun toinen on niin tärkeä ja se näkyy, parisuhteeseen panostetaan ja kaikki menee hyvin yhteen. Saman ikäisellä kaverilla kuin minä (38v) on kuudes suhde meneillään. Kestää suhteet aina sen 2-3vuotta ja kun mies ei enää huomioi niin alkaa pettämään ja etsimään uutta. Kolmen häätkin on ehtinyt jo tanssia. En tiedä onko tuokaan elämä loppujen lopuksi mukavaa vaikka itsetuntoa se nostattaa ihan eri tavalla kuin pitkässä suhteessa oleminen.

Meillä on jo paljon enemmän vuosia yhdessä. Silloin kun olimme olleet yhdessä 10 vuotta niin elimme ihan tavallista lapsiperhe arkea. Meillä oli yksi lapsi ja kovasti "teimme" toista lasta.

Kaikki oli ok. Asuimme kolmiossa. Välillä oli rahasta tiukkaa kun vain mies oli töissä ja minä kotona lapsen kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan ihanaa aikaa jota haikeudella muistelen vaikka nytkin on kaikki ok.

10 vuotta, perus lapsiperhe arkea. Nyt huono vaihe, keskusteluyhteys täysin kadoksissa.

Suren itse hiljattain kuollutta äitiäni ja olen täysin lukossa. Saattohoito vaihe oli jo raskas eikä mieheni osaa tarpeeksi herkällä korvalla kuunnella surevaa joten en saa purettua suruani.

En tiedä selvitäänkö tästä, jos keskusteluyhteyttä ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jklnbimn kirjoitti:

Kertokaa millainen teidän suhde on? Meillä kaikki lähimmät parit olleet vasta muutamia vuosia yhdessä ja nyt alkanut tuntumaan, että meidän suhteessa mättää joku. Muilla on paljon seksiä, matkoja, deitti-iltoja, tuhansia hellittely nimiä ja toisen ylistämistä somessa. Näin se oli meilläkin ennen.

Mikä estää teitä tekemästä noita asioita?

Ei tunnu enää luonnoliselta koskea toiseen eli seksiin on iso kynnys ja sellainen olo koko ajan ettei toista kuitenkaan kiinnosta, matkat ovat olleet riitojen takia pettymyksiä, en tiedä mihin hellittelynimet on kadonneet, mieheni ei katso minua enää silmiin usein, en koe olevani enää mitään tässä suhteessa.

Ap

Jos kysyit sen takia että miten muilla, että yrität selvittää että onko tuo jotenkin väistämätöntä ja normaalia, niin ei se ole. Tai no kyllähän moni elää noin vuosikausia, mutta ei nuo teidän ongelmat johdu siitä että olette olleet kymmenisen vuotta yhdessä. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 19 vuotta. Meillä on erilaisia kausia. Saattaa mennä pari kuukautta joskus että on vähän viileämmät välit, toinen kyllästyttää, eikä kaipaa läheisyyttä, mutta sitä seuraa aina uudelleen lähentyminen. Meillä on jotain siellä pohjalla, joka vetää meidät aina takaisin yhteen loppujen lopuksi. Mutta kausittain vähän tuollaistakin kuin teillä. Kauanko teillä on mennyt noin?

Vuoden tai varmaan vähän yli.

Mies sanoo, että moni asia johtuu siitä että valitan. Eli sanon vaikka seksin määrästä yms.tai miten muut tekee ja miten niillä menee. Meillä oli sellainen suhde sen 5-6vuotta, että onni näkyi ulospäin ja moni kadehti meidän suhdetta. Nykyään ei ole tuota ongelmaa. Mies suorittaa. Tekee töitä, urheilee, hoitaa niin että kaikki on vimpan päälle, huolehtii autonkorjaukset, lumenluonnit ja laskujen maksut, mutta minä en kiinnosta 🙁

Somehehkuttajilla menee yleensä huonoiten, heillä on vaan suurin tarve kiillottaa kulisseja.

Mutta 10 vuoden jälkeen seksi on parempaa kuin koskaan, sitä on säännöllisesti. Tehdään yhdessä paljon asioita, matkustellaan, vietetään yhteisten ystävien kanssa aikaa, harrastetaan, ollaan lähekkäin. Lapsia on.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta, perus lapsiperhe arkea. Nyt huono vaihe, keskusteluyhteys täysin kadoksissa.

Suren itse hiljattain kuollutta äitiäni ja olen täysin lukossa. Saattohoito vaihe oli jo raskas eikä mieheni osaa tarpeeksi herkällä korvalla kuunnella surevaa joten en saa purettua suruani.

En tiedä selvitäänkö tästä, jos keskusteluyhteyttä ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta, perus lapsiperhe arkea. Nyt huono vaihe, keskusteluyhteys täysin kadoksissa.

Suren itse hiljattain kuollutta äitiäni ja olen täysin lukossa. Saattohoito vaihe oli jo raskas eikä mieheni osaa tarpeeksi herkällä korvalla kuunnella surevaa joten en saa purettua suruani.

En tiedä selvitäänkö tästä, jos keskusteluyhteyttä ei löydy.

Jos miehesi ei osaa tukea sinua oikealla tavalla, älä juutu siihen. Älä odota että yksi ihminen täyttää kaikki tarpeet. Jos hän ei ole paras mahdollinen tukija surussa, suree ehkä itsekkin, etsi siihen tarkoitukseen joku toinen, joku ystävä. Mutta älä heitä suhdetta menemään siksi että mies ei täytä kaikkien mahdollisten roolien odotuksia. Hän onnistuu varmaan monessa muussa tilanteessa, kun olette olleet kauan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jklnbimn kirjoitti:

Kertokaa millainen teidän suhde on? Meillä kaikki lähimmät parit olleet vasta muutamia vuosia yhdessä ja nyt alkanut tuntumaan, että meidän suhteessa mättää joku. Muilla on paljon seksiä, matkoja, deitti-iltoja, tuhansia hellittely nimiä ja toisen ylistämistä somessa. Näin se oli meilläkin ennen.

Mikä estää teitä tekemästä noita asioita?

Ei tunnu enää luonnoliselta koskea toiseen eli seksiin on iso kynnys ja sellainen olo koko ajan ettei toista kuitenkaan kiinnosta, matkat ovat olleet riitojen takia pettymyksiä, en tiedä mihin hellittelynimet on kadonneet, mieheni ei katso minua enää silmiin usein, en koe olevani enää mitään tässä suhteessa.

Ap

Jos kysyit sen takia että miten muilla, että yrität selvittää että onko tuo jotenkin väistämätöntä ja normaalia, niin ei se ole. Tai no kyllähän moni elää noin vuosikausia, mutta ei nuo teidän ongelmat johdu siitä että olette olleet kymmenisen vuotta yhdessä. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 19 vuotta. Meillä on erilaisia kausia. Saattaa mennä pari kuukautta joskus että on vähän viileämmät välit, toinen kyllästyttää, eikä kaipaa läheisyyttä, mutta sitä seuraa aina uudelleen lähentyminen. Meillä on jotain siellä pohjalla, joka vetää meidät aina takaisin yhteen loppujen lopuksi. Mutta kausittain vähän tuollaistakin kuin teillä. Kauanko teillä on mennyt noin?

Vuoden tai varmaan vähän yli.

Mies sanoo, että moni asia johtuu siitä että valitan. Eli sanon vaikka seksin määrästä yms.tai miten muut tekee ja miten niillä menee. Meillä oli sellainen suhde sen 5-6vuotta, että onni näkyi ulospäin ja moni kadehti meidän suhdetta. Nykyään ei ole tuota ongelmaa. Mies suorittaa. Tekee töitä, urheilee, hoitaa niin että kaikki on vimpan päälle, huolehtii autonkorjaukset, lumenluonnit ja laskujen maksut, mutta minä en kiinnosta 🙁

Ihan ensiksi lopetat tuon vertaamisen muihin. Toisekseen: emme voi vaikuttaa kenenkään muun käytökseen kuin omaamme. Ala huomioida miestä, sano että kaipaat hänen seuraansa, ym. Harva tuollaisiin huomionosoituksiin jättää vastaamatta.

Mä en tajua mitä olennaista tuo vertailu muiden suhteisiin tuo siihen oman tilaanteen arviointiin, kun et voi edes totuutta näistä suhteista tietää. Jos olet tyytymätön, tee jotain. Ja aloita itsestäsi! Jos alat yhtäkkiä latelemaan toiselle vaatimuksia miten toisen tai teidän suhteen pitää muuttua, se ei mihinkään hyvään johda. Mieti myös rehellisesti ja tarkkaan mitä haluat. Jos kaipaat pelkkää jatkuvaa huumaa, se tulee todennäköisesti vain kumppania säännöllisesti vaihtamalla. Mutta on lohdullista tietää, että pitkässäkin suhteessa on usein todella vaihtelevia jaksoja. Mielestäni ne ovat juuri mitä mainioimpia kasvun ja kehityksen paikkoja.

Kun olimme olleet yhdessä n. 7 v. meillä oli vähän samanlaista kuin teillä, sitten tuli lapsiperhearki ja painopiste muuttui aivan uudenlaiseen yhteistyöhön eikä niinkään keskinäisen romanttisen rakkauden vaalimiseen. Jos järjestimmekin satunnaisesti jonkun yhteisen illanvieton, olimme ihan poikki eikä mitään yhteistä puhuttavaa tuntunut löytyvän. Totta kai se huolestutti ja pelotti. Mutta kun lapset kasvoivat omatoimisemmaksi ja saimme enemmän aikaa itsellemme, huomasimme miten olemmekaan sitä osa-aluetta elämässä ikävöinyt! Ei tarvikaan olla mitään hienoja puitteita yhdessä olemiseen, kun toisen seura on mitä mahtavinta sellaisenaan, olosuhteista riippumatta.

Tällä mennään toistaiseksi. Sitä mitä elämä seuraavaksi tuo, on mahdotonta ennustaa.

T. n. 16 v yhdessä

Jklnbimn kirjoitti:

Kertokaa millainen teidän suhde on? Meillä kaikki lähimmät parit olleet vasta muutamia vuosia yhdessä ja nyt alkanut tuntumaan, että meidän suhteessa mättää joku. Muilla on paljon seksiä, matkoja, deitti-iltoja, tuhansia hellittely nimiä ja toisen ylistämistä somessa. Näin se oli meilläkin ennen.

mulla on vain työtä ja vähän rahaa

onneksi paneminen on ilmaista

olen 60v ja huudan huin hirvi kun mieheni vetää mua anaaliin

"Mies on kaikin puolin hyvä ja täydellinen"

Mutta ei vain kiinnosta nussia häntä.

Kaikki ei kyllä ole täydellisesti, näköjään. Jos mies olisi niin hyvä ja täydellinen, haluaisit repiä häneltä vaatteet päältä ja imeä hänet tainnoksiin joka päivä.

Seksi on se liima, joka pitää suhteet elossa ja pystyssä. Ilman sitä liimaa se on kuin mikä tahansa asia, joka pysyy kasassa liimalla. Se ei vain pysy kasassa.

Mutta kannattaa todellakin tutkia, mistä ihmeestä se johtuu ettet halua häntä seksuaalisesti. Suuri hälytyskellon merkki. Halusit ehkä joskus, mutta et enää. Eli hänestä on tullut liian itsestäänselvä ja liian turvallinen, ei jännittävää. Ja saatko orgasmeja ylipäätänsä, jos saat niin luulisi että haluat vähän väliä orgasmeja?

Monimutkainen asia... ja jos millään tasolla haluat intohimoa elämääsi, niin tämä mies ei tietenkään ole oikea mies ellei hän muutu kiehtovammaksi jännämieheksi.

Mnusta tämä on päivän selvä asia! Jos ei enää rakasta miestä, niin silloin ei mahlat virtaa. Se on hyvinkin näin yksinkertainen asia. Jos on todella tykästynyt toiseen niin kyllä sitä haluaa paneskella koko ajan kiimassa kuin kiimaset kanit! Tämän voin sanoa 56 vuoden kokemuksella :

Vierailija kirjoitti:

Jklnbimn kirjoitti:

Kertokaa millainen teidän suhde on? Meillä kaikki lähimmät parit olleet vasta muutamia vuosia yhdessä ja nyt alkanut tuntumaan, että meidän suhteessa mättää joku. Muilla on paljon seksiä, matkoja, deitti-iltoja, tuhansia hellittely nimiä ja toisen ylistämistä somessa. Näin se oli meilläkin ennen.

mulla on vain työtä ja vähän rahaa

onneksi paneminen on ilmaista

olen 60v ja huudan huin hirvi kun mieheni vetää mua anaaliin

yöööökkk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jklnbimn kirjoitti:

Kertokaa millainen teidän suhde on? Meillä kaikki lähimmät parit olleet vasta muutamia vuosia yhdessä ja nyt alkanut tuntumaan, että meidän suhteessa mättää joku. Muilla on paljon seksiä, matkoja, deitti-iltoja, tuhansia hellittely nimiä ja toisen ylistämistä somessa. Näin se oli meilläkin ennen.

mulla on vain työtä ja vähän rahaa

onneksi paneminen on ilmaista

olen 60v ja huudan huin hirvi kun mieheni vetää mua anaaliin

yöööökkk

Oot vaan kade:)

Ei ole paljon seksiä, ei matkoja, ei deitti-iltoja. Ei ole tuhansia hellittelynimiä, eikä olla somessa. Suhteessamme ei mätä varsinaisesti mikään, eletään ruuhkavuosia ja se nyt vaikuttaa yhteiseen aikaan.

Yhdessä 8 vuotta. Ihan normaalia arkea, ei lapsia, eikä tule. Reissataan ulkomailla yhdessä pari kertaa vuodessa, joskus lisäksi reissuja myös erikseen. Kesät asutaan mökillä ja veneillään paljon. Käydään usein elokuvissa tai syömässä.

Seksiä on hyvin. Jos joskus on kuivempia kausia ( ehkä parin viikon tauko pisin) , niin puhutaan mistä se johtuu, mutta, ei niistä mitään ongelmaa ole tehty.

Olemme lapseton pari, yhdessä yli kymmenen vuotta. Minä olen 37 ja nainen 34.

Elämme kuin sisarukset tai kämppikset, eikä meillä ole oikeastaan mitään yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Nainen tekee paljon töitä ja vapaalla lähinnä syö ja nukkuu. Minä haluaisin ulkoilla, kuntoilla ja harrastaa kaikkea kivaa yhdessä.  En jaksa tai viitsi enää ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, kun työ ja syöminen menee kaiken muun edelle. Onneksi on edes yksi ystävä, jonka kanssa voin harrastaa.

Seksi hiipui parin vuoden alkuhuuman jälkeen olemattomiin. Nainen ei juurikaan halua seksiä, ehkä kerran ovulaation aikaan. Hän on tehnyt ehkä kolme aloitetta seksiin tämän suhteemme aikana. Minä kaipaisin enemmän ja intohimoisempaa seksiä ja muutakin läheisyyttä. Koen olevani jatkuvasti puutteessa ja siitä syystä riitoja on melko paljon. Olen jo lopettanut aloitteiden teon turhauttavana ja masentavana. Olen tässä jo pari vuotta pohtinut eroa, koska en voi hyvin tässä suhteessa. ja pelkään että pääni ei kestä tätä enää kauaa. Seksin- ja läheisyyden puutteen kestää paremmin sinkkuna kun parisuhteessa. Ja sinkkuna voisin sitten ratkaista tämänkin ongelman siten kuin parhaaksi näen.

Yy kirjoitti:

Olemme lapseton pari, yhdessä yli kymmenen vuotta. Minä olen 37 ja nainen 34.

Elämme kuin sisarukset tai kämppikset, eikä meillä ole oikeastaan mitään yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Nainen tekee paljon töitä ja vapaalla lähinnä syö ja nukkuu. Minä haluaisin ulkoilla, kuntoilla ja harrastaa kaikkea kivaa yhdessä.  En jaksa tai viitsi enää ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, kun työ ja syöminen menee kaiken muun edelle. Onneksi on edes yksi ystävä, jonka kanssa voin harrastaa.

Seksi hiipui parin vuoden alkuhuuman jälkeen olemattomiin. Nainen ei juurikaan halua seksiä, ehkä kerran ovulaation aikaan. Hän on tehnyt ehkä kolme aloitetta seksiin tämän suhteemme aikana. Minä kaipaisin enemmän ja intohimoisempaa seksiä ja muutakin läheisyyttä. Koen olevani jatkuvasti puutteessa ja siitä syystä riitoja on melko paljon. Olen jo lopettanut aloitteiden teon turhauttavana ja masentavana. Olen tässä jo pari vuotta pohtinut eroa, koska en voi hyvin tässä suhteessa. ja pelkään että pääni ei kestä tätä enää kauaa. Seksin- ja läheisyyden puutteen kestää paremmin sinkkuna kun parisuhteessa. Ja sinkkuna voisin sitten ratkaista tämänkin ongelman siten kuin parhaaksi näen.

Pisti silmään tuo ovulaation aikaan. Jos olet jo toinen jalka ovesta ulkona, niin ette kai te vauvaa yritä? Tai kai puolisosi edes tietää ajatuksistasi?

Vierailija kirjoitti:

Yy kirjoitti:

Olemme lapseton pari, yhdessä yli kymmenen vuotta. Minä olen 37 ja nainen 34.

Elämme kuin sisarukset tai kämppikset, eikä meillä ole oikeastaan mitään yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Nainen tekee paljon töitä ja vapaalla lähinnä syö ja nukkuu. Minä haluaisin ulkoilla, kuntoilla ja harrastaa kaikkea kivaa yhdessä.  En jaksa tai viitsi enää ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, kun työ ja syöminen menee kaiken muun edelle. Onneksi on edes yksi ystävä, jonka kanssa voin harrastaa.

Seksi hiipui parin vuoden alkuhuuman jälkeen olemattomiin. Nainen ei juurikaan halua seksiä, ehkä kerran ovulaation aikaan. Hän on tehnyt ehkä kolme aloitetta seksiin tämän suhteemme aikana. Minä kaipaisin enemmän ja intohimoisempaa seksiä ja muutakin läheisyyttä. Koen olevani jatkuvasti puutteessa ja siitä syystä riitoja on melko paljon. Olen jo lopettanut aloitteiden teon turhauttavana ja masentavana. Olen tässä jo pari vuotta pohtinut eroa, koska en voi hyvin tässä suhteessa. ja pelkään että pääni ei kestä tätä enää kauaa. Seksin- ja läheisyyden puutteen kestää paremmin sinkkuna kun parisuhteessa. Ja sinkkuna voisin sitten ratkaista tämänkin ongelman siten kuin parhaaksi näen.

Pisti silmään tuo ovulaation aikaan. Jos olet jo toinen jalka ovesta ulkona, niin ette kai te vauvaa yritä? Tai kai puolisosi edes tietää ajatuksistasi?

No ei kai kukaan hullu vauvaa yrittäisi näin epävarmassa tilanteessa. Olemme veloja, ja naisella on käytössä Nuvaring -ehkäisyvalmiste.

Kyllä puolisoni tietää ajatuksistani, totta kai olen monesti ääneen kertonut tuntemuksistani enkä vain hiljaa kärsinyt. Olen joskus hänelle todennut että jos joku vieras nainen alkaisi minua viettelemään niin en tiedä pystynkö vastustamaan kiusausta. Kyllä mieskin haluaa tuntea itsensä halutuksi ja himoituksi.

Meillä kohta 8 vuotta yhdessä, oltu yhdessä teinistä asti ja on lapsi, työt ja opiskelut. Eli iki-ihanat ruuhkavuodet. Seksiä ei ole nimeksikään lähinnä paino-ongelmieni takia. Mies ok tämän kanssa, asiasta on jutrltu. Tällä hetkellä ollaan lähinnä kämppiksiä ja varmaan jos ei olis lasta oltais onnellisempia tai sitte jo erottu. Suhde oli ihanteellinen siis ennen lasta mutta runsaat raskauskilot jotka ei synnytyksen jälkeen lähteneet ja jatkuva stressi ja väsymys on verottaneet pinnaa ja hellittelyä kun hyvä että jaksaa hoitaa pakolliset velvollisuutensa. Uskon että kun valmistumme, taloudellinen tilanne kohenee ja lapsi kasvaa isommaksi niin tilanne joko paranee tai jos ei niin sitten on wro edessä. Tätä tilannetta kestänyt nyt yli 3 vuotta.