Anoppi löi luurin korvaani
Taustana kerrottakoon, että anoppi on jäänyt leskeksi mieheni ollessa nuori ja mies on ollut äitinsä kanssa hyvin läheinen. Ollaan vietetty pitkiä pätkiä lomista yhdessä anopin kanssa anopin mökillä ja se on minulle joskus tosi vaikeaa. Emme juuri koskaan olekaan mökillä ilman anoppia, mikä tietysti ihan luonnollista sikäli, että on hänen paikkansa. Hassua taas sikäli, että anoppi ei pidä paikasta ja käy siellä vain meidän kanssamme, eli vain tavatakseen meitä. Tuloksena se, että mökki on käytössä nelisen viikkoa vuodessa ja muuten tyhjillään ja ränsistyy, kun kukaan ei pidä siitä huolta. (Me teemme osamme, mutta emme investoi esim. kattoremonttiin, vaikka sellainen pitäisi tehdä.)
Noh, joulun vietimme yhdessä meidän kotona ja meidän oli miehen kanssa tarkoitus lähteä mökille ja anoppi oli luvannut tulla pari päivää myöhemmin. Yhtäkkiä sitten keksikin, että lähtee meidän kanssa samaan aikaan. Mies silloin ensimmäistä kertaa (on yli 40) uskalsi sanoa, että olisi kiva jos voisimme tehdä niinkuin sovittu ja anoppi tulla pari päivää myöhemmin.
Asia eteni mutkien kautta sitten siihen, että anoppi sanoi puhelimessa miehelleni haluavansa tehdä itsemurhan eikä tullut sitten ollenkaan.
Minun mielestäni aivan törkeästi sanottu äidiltä pojalle, oli tilanne mikä hyvänsä. Olin aivan raivona, mutta en sanonut anopille mitään tai ottanut yhteyttä.
Mieheni ja anoppi puhuivat asiansa selviksi, ja nyt kävi niin että anopin äiti kuoli.
Minä soitin surunvalitteluni anopille ja seuraavana päivänä (tänään) vielä uudestaan. Sitten hän alkoi puhua tuosta selkkauksesta, johon minä en halunnut ottaa osaa. Sanoin anopille, että minun puolestani kaikki on ok, ei tarvitse pyytää anteeksi, mutta en myöskään itse pyytänyt anteeksi. Vähän myöhemmin anoppi sitten löi luurin korvaan eikä vastannut kun soitin uudestaan.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (25)
Melkoisen monta "Taustaksi kerrottakoon, että..." alkanutta kirjallista tuotetta on tällä palstalla vastaan tullut, jotkut lennokkaampia kuin toiset. Tämä oli sellainen semilennokas. Arvosanaksi annan 1/5.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisen monta "Taustaksi kerrottakoon, että..." alkanutta kirjallista tuotetta on tällä palstalla vastaan tullut, jotkut lennokkaampia kuin toiset. Tämä oli sellainen semilennokas. Arvosanaksi annan 1/5.
Olen samaa mieltä siitä, että elämä on joskus aika Porvoosta.
Ap
Ehkä tuo itsemurhalla uhkailu on tapa pitää poikansa hyppysissään "jos et tee niin kun haluan niin..." Ja selkeästi on jotenkin saanut ajatuksissaan väännettyä sinut syypääksi tuohon "kaameaan mökki episodiin" kun ei poika koskaan aikaisemmin ole äitimuorilleen eitä sanonut. Muutenkin aika tuuliviiri meininkiä, kun ensin sovitaan että tulee muutama päivä myöhemmin ja sitten ykskaks mieli muuttuukin muuksi.
Aika Draama kuningattarelta anoppisi kyllä kuulostaa.
Joo, olen vieläkin jotenkin ihmeissäni / järkyttynyt tuosta. En halua mitään skismaa anopin kanssa ja olen sitä kaikin keinoin yrittänyt välttää. Ennen anoppi soitteli minulle usein ja tiedän, että hän olisi halunnut minun soittelevat useammin hänelle, mutta jossain vaiheessa ulkoistin kokonaan yhteydenpidon miehelle, koska en kestänyt anopin syyllistävää asennetta.
Nyt tuntuu todella ikävältä, että hän ottaa asian puheeksi kanssani, koska olen niin vihainen, että minulta ei heru hänelle yhtään ymmärrystä. En todellakaan haluaisi puhua tuosta aiheesta yhtään enempää, koska en voisi suhtautua asiaan yhtään ystävällisemmin tai ymmärtäväisemmin kuin tänään, päin vastoin pelkään että jonakin päivänä sanon anopille suorat sanat.
Ap
Jos on sovittu mökin omistajan kanssa, että pariskunta menee sinne vaikka keskiviikkona kahdestaan ja vasta lauantaina saapuu omistaja, niin onhan se huonotapaista alkaa muuttamaan suunnitelmia yksipuolisesti jälkikäteen.