Miten voi elää ilman seksiä???
Siitä saakka kun aloitin seksielämäni 17-vuotiaana, on pisin tauko 4 viikkoa (eron aikoihin, kun eroprosessi vasta aluillaan ja vielä vähän oltiin ja asuttiin yhdessä).
Lyhyenä sinkkuaikanakin eron jälkeen sai jopa enemmän seksiä, kuin sen pitkän liiton loppuaikoina, kiitos tinderin. Toisaalta se oli tosi energiaa ja aikaa vievää hommata deittiseuraa.
Ajauduin sitten parisuhteeseen, joka ei nyt ilmeisimmin toimi, ja pohdin taas eroa. Kokisin kyllä kumppanin erittäin fyysisesti vetoavana, mutta... moni muu asia meillä nyt vaan ei toimi. (Eikä hän oikein halua enää minua, hällä ei ole niin kovin suuret seksuaaliset tarpeet kai ylipäänsä.)
Eli tämäkin tilanne on tosi repivä, kun itse haluaisin häntä kovasti ja ihan sattuu suunnilleen välillä kun hän vaan kääntää kylkeä.
On meillä silti olltu seksiä n. kerran viikossa, paitsi nyt jo mennyt 1,5 viikkoa ei muuta näy... :( :( :(
Mutta jos nyt eroan kokonaan niin olen miettinyt, olisiko minun oman eheytymiseni eduksi koettaa olla sitten jonkun aikaa ihan kokonaan yksin, ilman edes että yritän hommata jotain deittikumppaneita. Se on kovia kokeneelle ehkä kuitenkin henkisesti haitaksikin.
En vaan tiedä miten sitten pärjää kokonaan ilman toisen läheisyyttä?? Kun se on jo nyt niin vaikeaa? Miten te muut pärjäätte?
Kommentit (25)
En tahdo enää parisuhdetta, ja todella harvoin seksikumppani on ollut myös aktiivinen, vaan enemmänkin sellaisia makoilevia on löytänyt minun petiini. En jaksa enää tätäkään, en vaivaa enää asialla päätäni ja olen ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyperseksuaalinen munahaukka, mutta silti pystyn ihan hyvin olemaan vuodenkin ilman.
Minun ex-mies oli sellainen joka halusi seksiä kerran kahdessa kuukaudessa, mutta tuli kolme kuukautta eron jälkeen ronkumaan minulta kun ei kestä niin kauan ilman. Minä haluaisin joka päivä, mutta pärjään kyllä vaikka vuosia ilman.
Eli se miten usein haluaa ei kerro siitä miten hyvin pärjää ilman.
Kiva että autat miestä mäessä.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin mainiosti. Olen elänyt ilman yhdyntää 16 vuotta, enkä kaipaa siitä mitään. Ei ollut minun juttuni seksi ollenkaan, mutta halusin tulla äidiksi niin sitä nuorempana sitten piti olla jyystettävänä, ja tietysti ihan kokeilumielessäkin piti naida kun siitä niin kohkattiin. Aivan naurettavaa touhua se kuitenkin minusta oli, usein purkahdinkin nauramaan, kun hikinen mies päälläni nyki.
Taidat olla mies, ap?
n47
Niin totta. Kyllähän seksiä on ylikaupallistettu, ylimainostettu, yli-ihannoitu jne. hyvin paljon oikeastaan turhaan, sillä se on kuitenkin vain yks osa inhimillistä elämää, kanssakäymistä ja parisuhdetta.
Tämäkin palsta pullistelee seksitematiikkaa joka ainoa päivä, mutta sellaista se on pikkutuhmuuden ja hieman kielletyn, nuoruuden innon, puutteen tai vain sanomisen halun iskiessä.
Vaihdevuodet vei seksihalut viidenkympin jälkeen. Sitä ennen olin nuoruudesta asti tosi seksinnälkäinen eli ajattelin sitä jatkuvasti. En ollut silti kovin aktiivinen koska halusin petiin vasta kun olin tyyppiin ihastunut. Eli välillä vain haaveilin ihanasta seksistä pitkiäkin aikoja. Poikaystäviä oli vaihtelevasti, välillä sinkkukausia.
Oikeastaan järkytyin alkuun kun tajusin miten halut ja hormonit ovat sidoksissa. Kun hormonitoiminta vähenee häipyy halutkin pikkuhiljaa. Kaikki tämä suhdesäätäminen, hullut rakastumiset ja riitelyt, ihan kaikki se soppa on ollut hormonien keittämää!
Näin se menee elämässä. Nyt en kaipaa seksiä lainkaan, enkä suhdetta. Olen onnellinen. Nukun mielelläni yksin.
Ja tämä on tosiaankin vain minun kokemukseni, muilla ehkä toisin.