Lue keskustelun säännöt.
Hiljalleen olen tajunnut, millainen käytöstavaton juntti olen ollut ja olen. Hävettää!
30.01.2019 |
Pakko vähän syyttää omia vanhempia siitä, että minua ei kasvatettu ollenkaan. Jos jotain käytöstapoja osasin, ne olin oppinut kantapään kautta tai lukenut kirjasta.
Olen mm. oppinut pöytätavat matkimalla kavereita lapsena, oppinut sanomaan kiitos, anteeksi ja ole hyvä vasta koulussa. Ihan kaikkea tällaista pientä, jota sitten vasta aikuisena jälkeenpäin mietin että ei ole todellista, millainen tollo minä olen ollut. En siis ole pahantahtoinen enkä kiusaaja, vaan sellainen möllöttäjä.
Olen mm. jättänyt vastaamatta hääkutsuun ja vain tupsahtanut paikalle. Olen myös mennyt häihin ilman korttia ja lahjaa, kun en vain ole tajunnut että sellainen pitää olla. Olen kulkenut muiden kotona paljain jaloin, ollut tajuamatta milloin pitää jo lähteä kotiin. Puhun ihan typeristä aiheista typerällä hetkellä, enkä todellakaan tiedä miten pitää olla niissä häissä, hautajaisissa yms. Tai miten pukeutua yhtään mihinkään.
Pitäisi varmaan lainata kirjastosta joku käytöksen kultainen kirja ja alkaa opetella.
Kommentit (57)
Vähän sama kokemus. Kotona ei koskaan kiitetty esim perhenjäseniä eikä juuri tervehditty. Jotenkin junttisakkia oltiin. Opin vasta aikuisuuden kynnyksellä tervehtimään, kiittämään, esitteleen itseni ym. Nolottaa kyllä. Tosin olen jo nelikymppinen, että olen kyllä jo osannutkin käyttäytyä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että edes yrität parantaa käytöstäsi, paljon on sellaisia ihmisiä joita ei voisi vähempää kiinnostaa oma junttius. Pitkälle pääsee ihan tuolla "anteeksi" ja "kiitos" sanoilla. Ihmiset kyllä ymmärtää jos joku on sosiaalisesti hieman rajoittunut, ei siitä kannata liikaa painetta ottaa.
Jeps! Meilläkään ei kasvatettu, joten itsensä nolaaminen on ollut aivan arkipäivää. Huomaat, että jokin menee vikaan, kun sinulle suututaan.
Meillä vanhemmat odottivat lasten olevan täydellisen itseohjautuvia ja huusivat silloin, jos hommat eivät sujuneet oikein. Aikuisena koen yhä sosiaaliset tilanteet ja uusien asioiden opettelun hankalaksi.
Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.
Silloinkin, jos vanhemmilta itseltään puuttuvat käytöstavat? Meillä äiti usein huusi asiakaspalvelijoille kiukkuisena ja se hävetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.
Silloinkin, jos vanhemmilta itseltään puuttuvat käytöstavat? Meillä äiti usein huusi asiakaspalvelijoille kiukkuisena ja se hävetti.
Koulussakin opetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samantapaista. Ehkä pahimpana se, että olen oppinut pitämään hygieniasta huolta vasta aikuisiällä. En halua edes kuvitella, miltä olen haissut, kun kukaan ei ole uskaltanut kommentoida asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat odottivat lasten olevan täydellisen itseohjautuvia ja huusivat silloin, jos hommat eivät sujuneet oikein. Aikuisena koen yhä sosiaaliset tilanteet ja uusien asioiden opettelun hankalaksi.
Minulla ihan sama! Vanhempani sanoivat usemman kerran eri asioista, että jos en oppinut sitä heti ykkösellä, minun ei kannattanut opetella ollenkaan. "Ei taida olla sun juttus" ja "miksi sinä menet sinne kun et onnistunut edelliselläkään kerralla".
Muistan, kun asuin jo omillani ja kiireessä nälkäisenä olin tehnyt spagettia ja sille valmiskastiketta. Äitini tuli käymään, ja huvittuneena kysyi että enkö tiedä, että pastaa syödään haarukalla ja lusikalla. Tämä oli asioista se kesyin, mistä olen kuullut (paljon pahempaakin on). Sen jälkeen AINA kun syön pastaa, haarukalla ja lusikalla tai vaikka sitten haarukalla ja veitsellä, muistan sen ilmeen ja elämässäni usein toistuneen, muiden esittämän kysymyksen: etkö sä muka tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.
Silloinkin, jos vanhemmilta itseltään puuttuvat käytöstavat? Meillä äiti usein huusi asiakaspalvelijoille kiukkuisena ja se hävetti.
Koulussakin opetetaan.
Hyvin minimaalisesti. Yleensä lähdetään siitä, että kasvatus lähtee kotoa. On minulle opettajakin suuttunut siitä, etten osannut pyytää antamaan jotain tarpeeksi kauniisti ja moitti tyhmäksi.
Minä toimin myös toisinaan muoden mielestä erikoisesti. Ei liity käytöstapoihin vaan eksentrisyyteen, lievään autismiin. En ymmärrä (en ole sisäistänyt), miksi ihmisten välisessä vapaaehtoisessa kanssakäymisessä pitäisi noudattaa tarkkoja sääntöjä ja normeja. Lait ja vastaavat yhteiskunnan säännöt ovat erikseen, en puhu nyt rikoksista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Vanhemmat ehkä olisi osanneet käyttäytyä ja opettaa, mutta meillä oli kotona niin, että ihmisiä ei tavattu, juhlissa ei käyty, vieraita ei kutsuttu eikä vierailtu muualla. Emme käyneet ravintoloissa syömässä emmekä yöpyneet hotelleissa. Olen saanut aikuisena opetella niin sosiaaliset käytöstavat että perustoiminnot niin kuin ravintolat yms. Olen oikeasti aika katkera. Vanhemmat tekevät lapsille tosi pahasti hallaa pitämällä heidät poissa normaaleista kuvioista.
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.
Lapsuudesta muistan sen, että ilkeimmät ja pahantahtoisimmat aikuiset käyttivät tätä: eikö sun äiti ole opettanut?
Hyvin nopeasti huomasin, että nenäkäs "no ei ole, miksi edes kysyt?" ei kannattanut, vaan enemmin oli helpompaa olla hiljaa ja niellä häpeänsä. Nyt aikuisena vältän tämän lauseen ajattelemista edes toisten lasten kohdalla. Ei ole tosiaan lapsen syy läheskään aina, jos ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toimin myös toisinaan muoden mielestä erikoisesti. Ei liity käytöstapoihin vaan eksentrisyyteen, lievään autismiin. En ymmärrä (en ole sisäistänyt), miksi ihmisten välisessä vapaaehtoisessa kanssakäymisessä pitäisi noudattaa tarkkoja sääntöjä ja normeja. Lait ja vastaavat yhteiskunnan säännöt ovat erikseen, en puhu nyt rikoksista tms.
muoden - p.o. muiden
Id.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Vanhemmat ehkä olisi osanneet käyttäytyä ja opettaa, mutta meillä oli kotona niin, että ihmisiä ei tavattu, juhlissa ei käyty, vieraita ei kutsuttu eikä vierailtu muualla. Emme käyneet ravintoloissa syömässä emmekä yöpyneet hotelleissa. Olen saanut aikuisena opetella niin sosiaaliset käytöstavat että perustoiminnot niin kuin ravintolat yms. Olen oikeasti aika katkera. Vanhemmat tekevät lapsille tosi pahasti hallaa pitämällä heidät poissa normaaleista kuvioista.
Juu, kaikki tällainen normaali elämä oli ihan outoa. Ymmärsin muuttaa pois kotoa jo alaikäisenä, mutta muistan miten paljon pelotti pankissa ja virastoissa asioiminen, puhumattakaan kun meni ravintolaan syömään. Minä itse olen oppinut välttämään liian pelottavia paikkoja, mikä on tosi huono juttu.
Pelkäsin myös paljon opiskelua, lähinnä opettajia. Lukiossakin oli vielä sellainen pystymetsästä repäisty olo muiden keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.
Silloinkin, jos vanhemmilta itseltään puuttuvat käytöstavat? Meillä äiti usein huusi asiakaspalvelijoille kiukkuisena ja se hävetti.
Koulussakin opetetaan.
Eikö ap kertonut oppineeensa kiitos/anteeksi vasta koulussa?
Onko sulla muuten joku ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertainen olet, jos et tuollaisia ymmärrä. Pitää omaksua vanhemmilta eikä odottaa mitään luentoja.
Silloinkin, jos vanhemmilta itseltään puuttuvat käytöstavat? Meillä äiti usein huusi asiakaspalvelijoille kiukkuisena ja se hävetti.
Koulussakin opetetaan.
Eikö ap kertonut oppineeensa kiitos/anteeksi vasta koulussa?
Onko sulla muuten joku ongelma?
Kyllä, useampikin. Haluatko nyt vastavuoroisesti kertoa omista ongelmistasi?
On myös toisentyyppistä junttiutta. En pidä suuremmassa arvossa myöskään sitä, että ollaan käyty kampaajalla laittamassa uusi kampaus ja meikki, puettu minkkiturkki sekä korkkarit ja käyty shoppailemasta valmista gourmee-ruokaa muovisissa kertakäyttöastioissa kotiin. Käyty illallisella ystävien kanssa ja keskusteltu siellä henkeviä esim taiteesta.
Jos ihminen on riippuvainen toisten ihmisten tuottamista palveluista pitääkseen elintasonsa edes päivän tai viikon yllä vain rahavarojensa avulla, niin ei sekään ole tervettä! Täytyy osata toimia ihan itsekin, eli ostaa ne raaka-aineet kaupasta, josta kokata ruokaa itselleen ja joskus myös ystävilleen ja tehdä taidetta ihan itse, eikä ostaa ja kuluttaa valmista.
Osin kyse voi olla kasvatuksesta, mutta oletko ap miettinyt, voiko sinulla olla asperger?
Hyvä. Siitä se lähtee!