Vastaisku Tinderille

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vaikeaa? Jos ihmisten kanssa juttelu yms. on vaikeaa niin kuinka Tinder tekee siitä yhtään helpompaa?

Itse olen totaalisen kypsynyt Tinderin hehkuttamiseen.

Se, että tinderissä voit profiilista jo päätellä, haluatko tutustua. Livenä joudut arpomaan naaman perusteella kannattaisiko mennä jutulle, rohkaistua mennä juttelemaan vaikka et tiedä onko sinkku, minkälainen tyyppi jne. Tinderissä parhaassa tapauksessa tiedät että teillä on esim. samoja mielenkiinnon kohteita, arvoja, ajatuksia ym. joten keskustelun aloittaminen on helppoa.

Tinderiä haukutaan pinnallisuudesta, mutta se on pelastanut minut hieman rumemman naisen. Livenä en saa seuraa helposti koska rn näytä viehättävältä, tinderissä voin profiilissa ilmaista itseäni kirjallisesti ja potentiaaliset kumppanit huomaavat minut. Seuraelämäni on parantunut huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki suomalaiset tosiaan noin rajoittuneita? Onko se siis aivan absoluuttisen vieras ajatus, että lähestyisi jotain ihmistä ns. oikeassa elämässä? Aina pitää olla joku appi tai kaveri siinä välissä?

Kyllä se on vaikeaa. Entä sitten? Jos tällainen appi on olemassa, miksi ihmeessä en sitä käyttäisi? Miksi kaikesta pitäisi tehdä vaikeaa?

Mikä siinä on vaikeaa? Jos ihmisten kanssa juttelu yms. on vaikeaa niin kuinka Tinder tekee siitä yhtään helpompaa?

Itse olen totaalisen kypsynyt Tinderin hehkuttamiseen.

1) tinderissä tiedän, että toinenkin on etsimässä seuraa ja (oletusarvoisesti) sinkku, livenä en tätä voi tietää

2) tinderissä voin rauhassa miettiä mitä sanon ja esim etsiä aihetta profiilista, livenä tilanne on tasan sillä hetkellä ja siinä ei ole aikaa miettiä tai tutkia toisen taustoja

3) tinderissä ei tarvitse punastella ja änkyttää ja jos ahdistaa, voit lopettaa keskustelun heti ja palata asiaan myöhemmin

Siinä muutama esimerkki. Ehkä ulospäinsuuntautuneelle ihmiselle nämä asiat ovat yhdentekeviä, mutta ujolle aika isoja juttuja

Olen sitä mieltä että nykyisin laitetaan liikaa oletusarvoa Tinderille. Kuvitellaan että kaikki ovat siellä. Okei, sieltä voi varmaan löytää jotain jos tsägä käy. Yhtä hyvin on mahdollista että se unelmien tyyppi ei siellä ole. No, kuka mitäkin etsii.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki suomalaiset tosiaan noin rajoittuneita? Onko se siis aivan absoluuttisen vieras ajatus, että lähestyisi jotain ihmistä ns. oikeassa elämässä? Aina pitää olla joku appi tai kaveri siinä välissä?

Tähän -sivullisena- lsiäsisin vielä, että aika monelle se kaveri on alkoholi ja lähestyminen toista kohtaan oletetaan tapahtuvan mieluummin lähempänä puolta yötä kuin aamupäivää. Mieluummin hämärässä kuin päivän valossa. - Kun itse ei ole erityisne puoleensa vetävä ulkosiesti, eikä omaa haluja lähteä ehtoolla baariin saati yökerhoon, eikä omaa kiinnostusta laittaa itseään saaliiksi (tai ottaa itselle "iskijän" rooli) Tinderissä saati perinteisemmillä netin treffipalvelimilla, niin onko enää ihmekään, että olen ikisinkku. - Tässä mielessä on ilo lukea välillä näistä kohtaamisisista, jotka ovat edenneet parisuhteeksi asti ja ovat saaneet alkunsa "jossain muualla." ...kuten vaikka pururadalla. - Ja vaikka tämän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, niin vielä niin, että se on saanut alkunsa naisen puolelta, yrityksenä lähestyä miestä.  

"En löytänyt nuorta miljonäärihughgranttia tinderistäkään! Sovelluksen syytä! Huono sovellus! Ääää!"

t. jokainen nainen ikinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi Tinderiä lytätään. Itsellä on vain positiivisia kokemuksia. En sitten tiedä missä on vika, jos pelkästään löytää vain huonoja treffikumppaneita. Vika tuskin löytyy kuitenkaan niistä muista vaan itsestä.

T. Tinderistä löytänyt hyvän miehen

Sama. 

Tinder on paras, uusia naisia kokoajan, en tiedä mitä tekisin ilman sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että nykyisin laitetaan liikaa oletusarvoa Tinderille. Kuvitellaan että kaikki ovat siellä. Okei, sieltä voi varmaan löytää jotain jos tsägä käy. Yhtä hyvin on mahdollista että se unelmien tyyppi ei siellä ole. No, kuka mitäkin etsii.

Minusta pikemminkin päinvastoin. Monet tinderiä pelkäävät sanovat, että siellä ei ole aitoja ihmisiä ja siksi pitäisi mennä tapaamaan ihmisiä irl. Tähän liittyy omituinen oletus, että kukaan niistä irl tavattavista ihmisistä ei olisi pelimies tai muuten friikki. Tai ettei niitä irl:n hyviä tyyppejä ei voisi kohdata tinderissä. Jos itse olen tinderissä ja pidän itseäni hyvänä tyyppinä, miksi ihmeessä siellä ei voisi olla ketään muuta hyvää tyyppiä?

Niin kauan etsin turhaan livenä, että tuli kyllä todistettua, ettei miestä mulle sitä kautta löydy. Tinderissä oli vientiä (ja ei, en hakenut pelkkää panoseuraa) ja se hyvä puoli, että vaan mun kanssa mätsänneet voivat ottaa yhteyttä. Ja todellisen helmen sieltä sitten lopulta löysinkin.

Vierailija kirjoitti:

"En löytänyt nuorta miljonäärihughgranttia tinderistäkään! Sovelluksen syytä! Huono sovellus! Ääää!"

t. jokainen nainen ikinä

Niinpä. En löytänyt miljonääriä, mutta löysin maailman kultaisimman miehen. Hoiti hommansa ainakin minun kohdallani tuo sovellus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki suomalaiset tosiaan noin rajoittuneita? Onko se siis aivan absoluuttisen vieras ajatus, että lähestyisi jotain ihmistä ns. oikeassa elämässä? Aina pitää olla joku appi tai kaveri siinä välissä?

Tähän -sivullisena- lsiäsisin vielä, että aika monelle se kaveri on alkoholi ja lähestyminen toista kohtaan oletetaan tapahtuvan mieluummin lähempänä puolta yötä kuin aamupäivää. Mieluummin hämärässä kuin päivän valossa. - Kun itse ei ole erityisne puoleensa vetävä ulkosiesti, eikä omaa haluja lähteä ehtoolla baariin saati yökerhoon, eikä omaa kiinnostusta laittaa itseään saaliiksi (tai ottaa itselle "iskijän" rooli) Tinderissä saati perinteisemmillä netin treffipalvelimilla, niin onko enää ihmekään, että olen ikisinkku. - Tässä mielessä on ilo lukea välillä näistä kohtaamisisista, jotka ovat edenneet parisuhteeksi asti ja ovat saaneet alkunsa "jossain muualla." ...kuten vaikka pururadalla. - Ja vaikka tämän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, niin vielä niin, että se on saanut alkunsa naisen puolelta, yrityksenä lähestyä miestä.  

En oikein ymmärrä, miksi suhde olisi jotenkin parempi, jos se on alkanut pururadalla, mutta tinderissä tai baarissa alkunsa saanut suhde olisi jotenkin feikki. Kyllä se varsinainen suhde muotoutuu sitten ihan muissa puitteissa ja silloin ei ole mitään merkitystä, missä se ensikohtaaminen tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki suomalaiset tosiaan noin rajoittuneita? Onko se siis aivan absoluuttisen vieras ajatus, että lähestyisi jotain ihmistä ns. oikeassa elämässä? Aina pitää olla joku appi tai kaveri siinä välissä?

Tähän -sivullisena- lsiäsisin vielä, että aika monelle se kaveri on alkoholi ja lähestyminen toista kohtaan oletetaan tapahtuvan mieluummin lähempänä puolta yötä kuin aamupäivää. Mieluummin hämärässä kuin päivän valossa. - Kun itse ei ole erityisne puoleensa vetävä ulkosiesti, eikä omaa haluja lähteä ehtoolla baariin saati yökerhoon, eikä omaa kiinnostusta laittaa itseään saaliiksi (tai ottaa itselle "iskijän" rooli) Tinderissä saati perinteisemmillä netin treffipalvelimilla, niin onko enää ihmekään, että olen ikisinkku. - Tässä mielessä on ilo lukea välillä näistä kohtaamisisista, jotka ovat edenneet parisuhteeksi asti ja ovat saaneet alkunsa "jossain muualla." ...kuten vaikka pururadalla. - Ja vaikka tämän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, niin vielä niin, että se on saanut alkunsa naisen puolelta, yrityksenä lähestyä miestä.  

En oikein ymmärrä, miksi suhde olisi jotenkin parempi, jos se on alkanut pururadalla, mutta tinderissä tai baarissa alkunsa saanut suhde olisi jotenkin feikki. Kyllä se varsinainen suhde muotoutuu sitten ihan muissa puitteissa ja silloin ei ole mitään merkitystä, missä se ensikohtaaminen tapahtui.

Ei kai edellinen väittänytkään, että se (paprisuhde), joka olisi alkanut pururadalla olisi millään tavoin muita parempi. - Tai, että tinderissä tai baarissa alkanut suhde olisi, jotenkin feikki. - Enemmän kai oli halusta "taas" kertoa, että hei suhteen voi löytää myös pururadan varrelta. -

Osa meistä sinkuista on mielissään lukiessaan tällaisia kertomuksia ja kokemuksia. koska aina toisinaan tuntuu, että "Sen" oikea löytäminen tarvtsisi ympärilleen vain tietyt -yksinkertaistaen puitteet" , jossa se olisi mahdollista. Ja ellet sitten itse viehäty noista puitteista, niin siinähän sitten olet sinkkuna, koska vaikka järki sanoo, että tulevan kumppanin voi tai saattaa löytää ja kohdata missä vain, niin joku pikku pirulainen tökkii ja huomauttelee, että kai kuitenkin tiedät, että on moraalisesti hyväksyttävämpää ja viisaampaa yrittää iskeä ja lähestyä kiinnostavalta vaikuttavia henkilöitä vain erityisten sovellusten kautta tai vain tietyissä paikoissa.

Niin, että kun nyt näet bussipysäkillä, kaupan heviosastolla tai vaikka jo mainitulla pururadalla mielenkiintoiselta vakuttavan tyypin älä nyt ainakaa mitään yritä. Luulee ja pitää sinua varmasti hulluna, jos avaat suusi, tai jo yrität häntä lähestyä.        

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen tyyli on paras. Itse en ole koskaan ollut millää deittisivustolla, mutta kavereilta kuullut tosta tinderistä, niin ei kovin kehuttu ole. Mieheni tapasin Laajasalon pururadalla. Siinäkin se juttelun aloitus oli helppoa, kun olin nähny mieheni niin useasti samaan aikaan juoksemassa sitä ympyrää. Siinä metrin päässä on se golfkenttä, niin ajattelin kokeilla pokkana lähtiskö siihen lenkin jälkeen kahville. Nyt ollaan oltu kolme vuotta yhdessä.

Entäs, jos mies ei olisi halunnut lähteä? Olisitko vielä sen jälkeen yrittänyt jotain toista joskus? Helposti nimittäin tulee varovaisemmaksi, jos saa pakit. Ja jos vielä seuraavakin yritys olisi epäonnistunut, niin mielipiteesi voisi olla nyt toinen.