Parit jotka eivät riitele...onko sekään ihan normaalia? ja onko toinen osapuoli silloin aina "tossukka"?

Minä ja mieheni. Ollaan kumpikin vähän hiljaisia tossuja, mutta osataan sanoa asiat suoraan jos jokin mättää. Koskaan ei ole tarvinnut tapella kun löydetään helposti kompromissi kaikkeen.

Sinänsä jännä, että minulla yksi suhde oli sellainen jossa ei oikein selvinnyt selkeää "johtajaa" ja siinä sitten riideltiinkin koko ajan. Kipinät lensivät niin hyvässä kuin pahassa. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että kykenen puhumalla selvittämään asiat, mutta tämän naisen kanssa se vaan aina eskaloitui riitelemiseksi. Lopulta kumpikaan ei enää pitänyt siitä, mitä toinen veti meistä esiin.

Nykyisessä suhteessa emme ole tästä asiasta keskustelleet, mutta jossain takaraivossa koen, että nainen on meistä se "alistuvampi". Emme ole riidelleet vielä kertaakaan. Näyttää siltä, että hän tuo minusta ne parhaat puolet esille ja riitaa ei tule, koska en koe tarvetta jotenkin puolustaa asemaani tai jotakin.

Vaikka harvemminhan asiat ovat niin yksinkertaisia.

Olen tuntenut kaksi paria, jotka eivät koskaan riidelleet. Molemmat erosi.

Toiset ehti olla riitelemättä lähes 20 v.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt sitä, että parisuhteessa "pitäisi" riidellä. Se kun "puhdistaa ilmaa". Ja että vaihtoehtona on se, ettei asioita sanota ääneen eikä selvitellä, ja paha olo kertyy. Mutta miten olisi, jos puhuu ja selvittää asiat riitelemättä? Kyllä meillä välillä istutaan yhdessä olohuoneeseen ja selvitellään erimielisyydet, toinen saattaa olla jopa ärtynyt jostain mitä toinen on tehnyt. Mutta silti puhutaan normaaliäänellä, asiallisesti ja asiat asioina. En vain ymmärrä, mitä lisäarvoa toisi, jos alkaisi kiihtyä ja huutaa ja syytellä? Totta kai välillä voi monelle käydä niin, ja varmasti lopulta asiat on hyvin, jos sellaisesta pääsee yhdessä yli ja saadaan asia lopulta kaikkia tyydyttävästi selvitettyä. Mutta jos selvittää asiat suoraan, ei siinä suhteesta puutu mitään oleellista :)

Ihan eri asia on se, että tekisi mieli riidellä, muttei uskalla. Mutta ei pidä olla mikään oletusarvo, että kaikkien tekisi mieli riidellä.

Ainakin oma kokemuksen mukaan moni mies laskee juuri tuollaisenkin keskustelun riitelyksi. Ex-mieheni laski riidan haastamiseksi juuri sen, että kerroin, mikä asia minua haittaa ja harmittaa. Ei ollut väliä äänensävyillä tms lähestymistavalla

Riitelemme, mutta olemme oppineet suhteen aikana riitelemään rakentavasti sitä mukaa kun itseämme ja toisiamme olemme oppineet tuntemaan. Tiedämme jo miten ristiriitatilanteet selvitetään ja usein osaamme myös ennakoida niitä, sopia etukäteen. Emme tee kompromisseja ikinä, sopimuksia kyllä, molemmat ovat vastuussa omista toiveistaan, mutta hyvähän se on aina jos toinen voi niiden toteuttamisessa auttaa. Olemme luonteiltamme tosin aika erilaiset, joten olisi ihme jos ristiriitoja ei mistään syntyisi. Onneksi usein eroavaisuuksillamme täydentävät toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Riitelemme, mutta olemme oppineet suhteen aikana riitelemään rakentavasti sitä mukaa kun itseämme ja toisiamme olemme oppineet tuntemaan. Tiedämme jo miten ristiriitatilanteet selvitetään ja usein osaamme myös ennakoida niitä, sopia etukäteen. Emme tee kompromisseja ikinä, sopimuksia kyllä, molemmat ovat vastuussa omista toiveistaan, mutta hyvähän se on aina jos toinen voi niiden toteuttamisessa auttaa. Olemme luonteiltamme tosin aika erilaiset, joten olisi ihme jos ristiriitoja ei mistään syntyisi. Onneksi usein eroavaisuuksillamme täydentävät toisiamme.

Kerrotko esimerkkejä mistä asioista olette viimeksi riidelleet?

Ei riidelty exän kanssa. Ei ollut yhteistä velkaa, ei lapsia, ei omaisuutta. Jaa no sitten huomattiin että eipä ollu muutakaan yhteistä, niin erottiin 😀

Inhoan riitelyä, puhun mieluummin, huutamatta ja kiihtymättä. Kotona vanhemmat riiteli rääkyen solvauksia ja tavaroita heitellen, ajattelin jo pienestä lähtien että ei mulle samaa, kiitos. Mies on samanlainen. Ollaan molemmat rauhallisia luonteita samankaltaisin ajatusmaailmoin. 10 vuoden aikana on tietysti ollut erimielisyyksiä mutta sopu on löytynyt, pari kertaa ollaan vähän terävämmin sanailtu.

Entä jos se riitelemättömyys on enempi alussa tehty päätös, kun ei vielä niin tunnettu toisia.

Ja toinen sattuikin olemaan manipuloijatyyppiä - ajan oloon paljastuva.

Jos ja kun toisen on pakosta lopulta sanottava manipuloijalle, että kyllä sinä taisit sanoa naapurin Maijalle tosi pahasti.

Johon manipuloija reagoi pillahtamalla manipulointi-itkuun, joka itkuosio on vain esinäytös pitempää manipulointiketjua (jonka yksi osa on seksin panttaaminen).

Kun naapurin Maija, vietettyään unettomia öitä, tulee kalpeana ja hiljaisena pihalle kesken manipuloijan ja hänen puolisonsa haravointisession, toteaa, että olisi varmaan naapurisovunkin takia hyvä pyytää anteeksi - hän ei saa unta.

Manipuloija kieltää sanoneensa yhtään mitään. Ja hänen riitelemättömyyssopimuksen osapuoli-puolisonsa on h i l j a a. Koska vaitiolo liittyy osana sopimusta, ei voi sanoa mitään, mikä liittyy riitelemiseen, erimielisyyteen. Sitähän se riita on, eri mielen esille tuomista.

Maija lähtee hartiat lysyssä kohti kotiaan. Loukkauksella oli toki muitakin todistajia. Katsoo takapihan paljaita koivuja ja ihmettelee ihmisen kykyä pitää kiinni omasta kunniastaan, joka on perustettu keskinäiselle sopimukselle. Jonka sopimuksen kiinnipitäminen sairastuttaa manipuloinnin kohteena olevan puolison ennen pitkää fyysisesti. Manipuloija on taas patologinen valehtelija, jonka tulevaisuutta en osaa ennakoida.

Tämän takia kavahdan, kun aviopari kertoo, etteivät he riitele. Mutta uskon pienen osan luonnolliseen harmonisuuteen ja kypsyyteen.