Laitetaanko vanhus liian helposti hoitokotiin?

Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.

Jos tällainen järjestely sopii sekä vanhukselle että hoitajaksi vapaaehtoisesti ja ilman muiden painostusta ryhtyvälle omaiselle niin mikä ettei.

Eri perheet, eri mahdollisuudet, kukin päättää tykönänsä.

Ei onnistu. Kriteerit hoitolaitokseen pääsyyn on tiukat. Täytyy olla täysin muistamaton ettei selviä yksin ollenkaan tai sitten lähes liikuntakyvytön, että tarvitsee apuvälineitä ja tilat pitää olla sopivat. Ei hoitolaitokset ole enää kuten -80 luvulla, jolloin vanhukset oli vielä monissa laitoksissa aktiivisia harrastajia, jotka ulkoili ja hoidivat itse asioitaan. Nyt ovat täysin autettavia.

Ihmiset käy töissä. Ei voi jäädä hoitaan vanhusta 200€ omaistuella.

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.

Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.

ap

Nykyään ei hoitokotiin pääse kuin todella huonokuntoinen ihminen.

Kotihoito käy monen luona useita kertoja päivässä, mutta liian vähän aikaa käyttävät siellä.

Moni dementikko menee aivan sekaisin, jos pitäisi sopetua esi. lastensa kodissa asumiseen.

Olen itse 70 v ja anoppini on yli 90. Piäiskö minun lähes puolikuolleen alkaa hoitaa dementoitunutta anoppia, puhumattakaan työssäkäyvistä ihmisistä.

Jos hoitajalle maksettaisi se 5000e, mikä hänestä maksetaan ylsityiselle hoivakodille, niin uskoisin, että moni pienipalkkainen ihminen hoitaisi vanhuksensa kotona

Meillä oli ihanne tilanne, kun samalla paikkakunnalla asuva veli oli sairaseläkkeellä, mutta osatyökykyinen. Isä pystyi muutaman tunnin olemaan yksin. Sitten kun isä loukkaantui ja liikkuminen meni huonoksi, rintamamiestalossa asuminen oli mahdotonta ja veli ei enää jaksanut. Mutta otettiin kotiin niin paljon kuin voitiin, esim. kun me muut sisarukset tai muita sukulaisia oli käymässä. 

Itse kuitenkin asuin kaukana oman ja miehen työn vuoksi. Isä oli asunut kotikunnassa yli 50 vuotta ja hänellä oli ystävät ja tuttavat siellä. Onni oli olla oman  kunnan hoitokodissa, sillä ne ystävät ja tuttavat, jotka olivat elossa ja virkeitä, kävivät myös katsomassa. Velikin kävi vähintään joka toinen päivä katsomassa. 

Yksinkertainen ratkaisu olisi, että työtön omainen saisi hoitaa vanhusta työttömyyskorvauksella. Tämä olisi ratkaisu ainakin muutamaan ongelmaan molemmin puolin. Itsekin olisin voinut mennä hoitamaan, jos olisin ollut työtön, sillä lapset olivat jo isoja isän siirtyessä palvelutaloon mutta ei oikein ollut varaa irtisanoutua kovalla työllä hankitusta työpaikasta. 

Eipä tuosta palvelutalosta valittamista ollut kellään. Pienellä paikkakunnalla kunnalliset palvelutalot toimivat, kun ne hoitajatkin on usein tuttuja. Isäkin oli omahoitajansa tuntenut vauvasta saakka. 

Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.

Myös sairaille ja iäkköillä on ihmisarvo ja oikeus viettää viimeiset elinvuotensa ihmisarvoista elämää.

Tosin, se ei aina onnistu hoivakodissa, mutta ei se onnistu myöskään kodeissa, sillä myös tästä om kokemusa aikaisemmilta vuosikymmeniltä, kun ei ollut vanhusten hoivapalveluita ja moni vanhus sai elää oman onnensa nojassa ja ilman ihmisoikeuksia.

Jos nyt tulleet ongelmat ovat räikeitä, mutta niistä ei voi puhua edes samana päivänä mitä vanhukset ja sairaat kokivat ennen kotihoidossa, läheisten toimesta.

Eikä tämä koske ainoastaan vanhuksia, vaan yhtälailla vammaisia, sairaita tai tapaturmassa loukkaantuneita, joiden tilanne vielä 70-luvulla oli katastrofaalinen ja joku vanhus saattoi asua ulkosaunassa.

Vierailija kirjoitti:

Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.

Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.

ap

Riippuu todella paljon vanhuksen kunnosta ja siitä paljonko teillä on todella aikaa hoitaa sitä vanhusta.  Laitokseen ei todellakaan oteta mitään pirteää, hyvin toimeen tulevaan ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ihanne tilanne, kun samalla paikkakunnalla asuva veli oli sairaseläkkeellä, mutta osatyökykyinen. Isä pystyi muutaman tunnin olemaan yksin. Sitten kun isä loukkaantui ja liikkuminen meni huonoksi, rintamamiestalossa asuminen oli mahdotonta ja veli ei enää jaksanut. Mutta otettiin kotiin niin paljon kuin voitiin, esim. kun me muut sisarukset tai muita sukulaisia oli käymässä. 

Itse kuitenkin asuin kaukana oman ja miehen työn vuoksi. Isä oli asunut kotikunnassa yli 50 vuotta ja hänellä oli ystävät ja tuttavat siellä. Onni oli olla oman  kunnan hoitokodissa, sillä ne ystävät ja tuttavat, jotka olivat elossa ja virkeitä, kävivät myös katsomassa. Velikin kävi vähintään joka toinen päivä katsomassa. 

Yksinkertainen ratkaisu olisi, että työtön omainen saisi hoitaa vanhusta työttömyyskorvauksella. Tämä olisi ratkaisu ainakin muutamaan ongelmaan molemmin puolin. Itsekin olisin voinut mennä hoitamaan, jos olisin ollut työtön, sillä lapset olivat jo isoja isän siirtyessä palvelutaloon mutta ei oikein ollut varaa irtisanoutua kovalla työllä hankitusta työpaikasta. 

Eipä tuosta palvelutalosta valittamista ollut kellään. Pienellä paikkakunnalla kunnalliset palvelutalot toimivat, kun ne hoitajatkin on usein tuttuja. Isäkin oli omahoitajansa tuntenut vauvasta saakka. 

"yksinkertainen ratkaisu olisi, että työtön omainen saisi hoitaa vanhusta työttömyyskorvauksella. Tämä olisi ratkaisu ainakin muutamaan ongelmaan molemmin puolin..."

Nimenomaan tämä! On niin paljon ikääntyneitä työttömiä, jotka ovat työkuntoisia, mutta eivät  pääse enää töihin kun kukaan ei ota. Heitä sitten kuntoutetaan työpajoilla olevinaan työmarkkinoiden käyttöön! Ja samaan aikaan heillä olisi omat vanhemmat, joita voisivat hoitaa. Tiedän tapauksia, joissa vanhus on jouduttu laittamaan sen takia hoitokotiin kun häntä hoitava omainen on työnnetty 9 euron orjaksi työpajaan.

Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.

Ei todellakaan liian helposti pääse vanhainkotiin, vuosi vuodelta niihin tullaan huonompi ja huonompi kuntoisina.

Kohta varmaan pääsee vain vuodepotilaat jotka eivät pysty enää nielemään lääkkeitään.

Minun vanhempani ovat ilmoittaneet, että heitä ei sitten lapset hoida vaan laitokseen niin pian kun pääsee. Ei kuulemma tartte sitten ravata katsomassakaan kun haluavat, että lapsensa elävät sitä omaa elämäänsä ja keskittyvät siihen.

Oletan että omaistuki on tarkotettu hoitoa tarvitsevan partnerille. Esimerkiksi eläkkeellä oleva mies,vaimo hoitaa lievästi muistisairasta kotona. Ei tuo summa mitenkään korvaa pois töistä jäämistä.Entäpä miten käy oman tulevan eläkkeen,miten sitä kertyy kun on työikäinen omaishoitaja.Esimerkiksi dementikko elää hyvinkin kymmenisen vuotta diagnoosin saatuaan. Viimiset vuodet tarvitsee hoitoa ja passausta 24/7.Olen useasti miettinyt kertomusia valloista,missä sairaan kalliit hoivakodit.Omaisille ei siis ole varaa pistää vanhusta hoitokotiin. Hoidetaan pakosta kotona.Lapset käyvät töissä,kuka hoitaa näitä vanhuksia päivisin? Heitteille jäävät.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan liian helposti pääse vanhainkotiin, vuosi vuodelta niihin tullaan huonompi ja huonompi kuntoisina.

Kohta varmaan pääsee vain vuodepotilaat jotka eivät pysty enää nielemään lääkkeitään.

Minun vanhempani ovat ilmoittaneet, että heitä ei sitten lapset hoida vaan laitokseen niin pian kun pääsee. Ei kuulemma tartte sitten ravata katsomassakaan kun haluavat, että lapsensa elävät sitä omaa elämäänsä ja keskittyvät siihen.

Niin minunkin vanhemmat sanoivat ja saman sanon omille lapsilleni. Muistan erään hoitajan sanoneen, että on "helpompi" hoitaa täysin vierasta ihmistä kuin läheistä (riippuen tietysti siitäkin miten avuttomassa kunnossa ihminen on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.

Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.

ap

Mutta kun se ei riitä, että toinen on kotona. Myös koti on muutettava vanhukselle sopivaksi, invawc-istuimet, tukia, hälytysjärjestelmät jne.

Ja sinne hoitolaitokseen saa paikan vasta kun vanhus on todella heikkokuntoinen. Mun mummi houdettiin mahd.pitkään kotiin ja saatii kotia-apua mahdollisimman paljon ja äitini ja hänen sisarensa hoitivat kotiin ja he oli lopen uupuneita, sillä pahasti demontoitunut ei elä enää siinä ympäristössä ja ole tietoinen omasta itsestäån.

Siinä hoitaja ei voi nukkua edes yöllä, jos vanhus karkailee yöllä ulos, meilläkin ovessa piti olla hälytysjärjestelmä, ettei mummini karkaillut yöllä omille teilleen.

Ja miten vanhuksen pesut ja vaipanvaihdot?

Aikuisen sairaan tai vanhuksen hoito on sata kertaa raskaampaa kuin lapsen, siinä ei pääse todella mihinkään, ei edes kauppaan, toisin kun lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.

Ja hyvää huomenta Porvoosta oletan?Eivät sinunkaan vanhempasi hoitaneet vuorostaan vanhempiaan kotona,älä yritä. Järki käteen.

Aika harva 80-ppinen jaksaa lapsiperheen arjea ja sitä rumbaa. Tahtoo olla, että lasten elämän ääniin menee hermo ainakin, jos jatkuvasti samassa asustaa. Pitäisi olla tosi iso talo, jonka toiseen päähän saisi omat viihtyisät tilat vanhuksille. Mutta... tämä ei toimi todellakaan henkisellä puolella kovin helposti. On hankalia luonteita, on näkemyseroja. Eivät vanhukset ole aina niitä helppoja ja ymmärtäväisiä saatika tyytyväisiä saamaansa hoivaan. Ei, vaikka toinen sydämellä tekisi ja haluaisi kaiken olevan toisella hyvin. Kokemusta on. Enpä usko, että avioerotilastot ainakaan kaunistuisivat, jos tämä asumismalli otettaisiin uudelleen käyttöön. Ei tämän päivän ihmiset kaiken elämän haasteiden päälle enää tuollaista jaksaisi, se on totuus.

Vierailija kirjoitti:

Oletan että omaistuki on tarkotettu hoitoa tarvitsevan partnerille. Esimerkiksi eläkkeellä oleva mies,vaimo hoitaa lievästi muistisairasta kotona. Ei tuo summa mitenkään korvaa pois töistä jäämistä.Entäpä miten käy oman tulevan eläkkeen,miten sitä kertyy kun on työikäinen omaishoitaja.Esimerkiksi dementikko elää hyvinkin kymmenisen vuotta diagnoosin saatuaan. Viimiset vuodet tarvitsee hoitoa ja passausta 24/7.Olen useasti miettinyt kertomusia valloista,missä sairaan kalliit hoivakodit.Omaisille ei siis ole varaa pistää vanhusta hoitokotiin. Hoidetaan pakosta kotona.Lapset käyvät töissä,kuka hoitaa näitä vanhuksia päivisin? Heitteille jäävät.

Kyllä omaishoidon tukea voivat saada myös muut kuin hoidettavan puolisto, esim. lapset voivat saada myös omaishoidon ´tukea vanhempiensa hoitamiseen.

Omien vanhempien hoitaminen voisi olla mahdollista, mikäli ei olisi työelämässä. Mutta kun on töissä neljään tai kuuteen, päivästä riippuen, niin aika vaikeaksi menee. Aika vaikea olisi keskellä päivää lähteä ruokaa laittamaan ja lääkkeitä antamaan.