Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, tuli niiiin angstinen olo eilisestä kyläilystä.
16.05.2006 |
Olimme miehen 70-vuotiaalla tädilä kylässä. Meillä on vilkas kohta 4 v. tyttö, joka tuppaa riehaantumaan kylässä, jos ei ole muita lapsia tms. tekemistä. Niin nytkin.
Täti taivasteli koko ajan tytön touhua, kyseli, että leikkiikö se koskaan rauhassa, onko tottunut muihin lapsiin jne. jne.
Tädin omat lapsenlapset ovat olleet tosi villejä ja täti kertoi, kuinka niitä on jouduttu nukuttamaankin niin, että pinnasändyn päällä on laitettu levy!! Tai valjailla kiinni!!
Tyttö on kotona ihan " normaalin" vilkas, käy kerhossa jne. Alkaa vaan kyllästyttää, kun aina hoetaan, että tyttö on niin vilaks, mitenkähän se koulu aikanaan jne. jne. Ja perään nauratetaan tyttöä, kutitetaan jne. ettei vaan yhtään edes pääsisi rauhoittumaan.
Jäi jotenkin ahdistava fiilis tuosta... :////
Kommentit (3)
Mä ymmärrän ihan hyvin, mua ärsyttää tollanen taivastelu sukulaisten puolelta. Mulla omat muksut on vielä niin pieniä ettei tällasta satu, mutta oon monesti ollu kylässä, jossa mun siskon muksut on olleet vähän levottomia (vaikka on siis ihan normaaleita kilttejä lapsia), ja sitten muut vieraat pyörittelee silmiää, ja ihmettelee menoa. Ja tilannetta ei tosiaan helpota se, että ne itse villitsee (kai tahtomattaan?) lapsia vielä enemmän.
Älä anna muitten kommenttien lannistaa, itsehän tunnet omat lapsesi ja tiedät minkälaisia he ovat. Väitän että melkein kaikki vähänkään normaalit lapset on joskus vilkkaita kun on jännää tapahtumaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te olette herkkänahkaisia, jos ahdistutte siitä kun lapsenne touhuja kommentoidaan. Jos on vilkas, niin on vilkas, mitä sitä kieltämään. Pitäisikö olla tuppisuuna tai puhua puutaheinää leppoisasta lapsesta?
Minulla on hyperenerginen lapsi ja aivan samanlaisia tilanteita olen kokenut. Mutta en näe siinä mitään pahaa, hyvä kun joku muukin huomaa, kuinka levotonta tuollaisen vilkkaan lapsen kanssa on. Ja isovanhemmat villitsevät entisestään, välillä kiellän ja käsken rauhoittua (siis isovanhempien), välillä saavat riehua sielunsa kyllyydestä. Se on elämää.
Aika kamalaa on teilläkin, jos mitään ei saa kommentoida. Ei kai lapsensa luonnetta voi salata? Eikä kannatakaan. En todellakaan ymmärrä tuota ahdistumispointtia.
kakkonen
Jos tuollainen sinua rassaa, niin hankkiudu hoitoon. Anteeksi vaan. Ystävällinen neuvo sinulle, ettet aivan sekoa.