Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat; ÄLKÄÄ KOSKAAN VERTAILKO LAPSIANNE
29.01.2019 |
Vaikka olen aikuinen, on minulla edelleen kauheat traumat äitini vertailusta. Meitä oli kolme tyttöä. Esikoinen oli äidin mielestä kaikessa huono (villikko ja poikamainen), minä keskimmäinen olin suvun kaunokainen. Minusta ei puhuttu kuin ulkonäön kautta. Nuorimmainen oli viisain. Kaikessa hyvä ja paras (vaikka kirjoitti samat paperit yms kuin minä ja vanhinkin). Nämä ihme roolit äiti vain päätti meille. Hän vertaili meitä ääneen ja vertailee edelleen vaikka ollaan kaikki aikuisia.
Minua tämä on satuttanut erityisesti, sillä olen koko ikäni yrittänyt näyttää taitoni muille. En halua olla vain nätti, koska ulkonäkö on häviävä asia. Minulla on jo kaksi korkeakoulututkintoa ja hyvä työ asiantuntija- tehtävissä..silti äitini puhuu että minun ei onneksi tarvi opiskella kun sain hyvän miehen...
Kommentit (2)
Saman voisi sanoa opettajille: älkää vertailko sisaruksia.
Minä sain suorittaa lukiossa itsenäisesti yhden kurssin opettajalle, joka ei ollut minua opettanut, koska siskonikin oli niin fiksu ja pätevä. Se oli mielestäni kummallinen perustelu ja olin lopen kyllästynyt ylipäätään olemaan kaikille isosiskoni sisko, en minä itse.
Törkeämpää kuitenkin oli se, että pikkuveljeni, joka ei ollut mikään hikipinko, joutui kuuntelemaan koulussa kummastelua siitä, että kuinkas sinä et ole niin hyvä koulussa kuin siskosi.
Muistan myös yläkoulussa olleeni paikalla, kun kaverini kuullen opettaja päivitteli, kuinka hänen veljensä se on niin paljon parempi tässä tietyssä asiassa kuin tämä kaverini. Uskomatonta tilannetajun puutetta. Mitä ihmettä opettajat luulevat tällaisella vertailulla saavuttavansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huuda.