Muistelen haikeudella lapsuuttani, jolloin äiti oli kotona ja isä kävi töissä

Ap. jatkaa vielä: Muistelen usein lapsuuteni lemmikkieläimiä, koska en allergioiden vuoksi ole voinut omassa perheessäni kissaa tai koiraa ottaa.

Kissoja oli lukuisa määrä, koska osa heistä katosi tai jäi auton alle.

Minä muistelen sitä, kuinka äiti oli niin onnellinen saadessaan työskennellä yliopistolla. Meiltä ei puuttunut villatöppösiäkään, mutta samalla äiti oli onnellinen töissä.

Olihan se varmasti isästäkin kiva...

Moni ikäkäs nainen kärsii siitä nyt että oli aikanaan pitkään kotona. Mitättömän pienet eläkkeet, ei kotiäitinä kerry. Miehen pitäisi tuolloin jatkaa elättämistä myöhemminkin, jos toinen uhraa uransa. Ja erotessa maksaa tuntuvat korvaukset menetetyistä työvuosista. 

Eihän lapsia mikään pakko olisi ollut kerrostalossa kasvattaa...

Olen sairaslomalla ja juoksin päivällä lapsen vuoksi asioilla, ostin sukset ja perehdyin voiteluihin, puhuin terveydenhoitajan ja opettajan kanssa, hankin ruokaa ja laitoin sitä - ei kylläkään mitään ensiluokkaista kotiruokaa. Olisin mieluusti kotivaimo. Tällä hetkellä olen siis yh ja sairaana, mutta töissä ollessa pitää hoitaa työ ja kaikki metatyö, eipä elämään jää paljon muulle tilaa.

Inhoan ruuanlaittoa. Olisi kamalaa joutua pelkäksi kodinhengettäreksi. Neulomisesta kyllä pidän ja se on hyvä harrastus töiden ohella.

Vierailija kirjoitti:

Eihän lapsia mikään pakko olisi ollut kerrostalossa kasvattaa...

Mistä tiedät ap:n tilanteen?

Vierailija kirjoitti:

Inhoan ruuanlaittoa. Olisi kamalaa joutua pelkäksi kodinhengettäreksi. Neulomisesta kyllä pidän ja se on hyvä harrastus töiden ohella.

Mäkin olisin kauhea kodinhengetär, en edes neulo, ommella/korjata voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän lapsia mikään pakko olisi ollut kerrostalossa kasvattaa...

Mistä tiedät ap:n tilanteen?

Ei kenenkään ole pakko.

Eipä nuo todellakaan taida kasvattaa nykylapsia.....

Vierailija kirjoitti:

Eihän lapsia mikään pakko olisi ollut kerrostalossa kasvattaa...

Meillä oli molemmat vanhemmat kotona ja elämä ihan perseestä.

Äidilläsi on varmaan erilainen muisto tuosta ajasta. Kuinka turhauttavaa ja väsyttävää on olla kotona. Aikuisen ihmisen tulee olla mukana työelämässä.

Itse asuin kirkonkylällä ja työssä pystyivät käymään vain ne pienten lasten äidit, joilla oli vara palkata kotiapulainen tai joilla oli mummo, joka pystyi hoitamaan lapsia. Mutta kun menin kouluun, äiti meni töihin siivoojaksi vakituiseen työhön. Tuosta vaan siis meni, vaikka ei ollut yli 10 vuoteen ollut missään töissä. Se oli ihan tavallista, kansakoulupohjalta tuosta vain.  

Oi, meillä oli aikanaan sama. Äiti tosin ei täysin omasta halustaan ollut kotona, vaan ekalla äitiyslomalla työpaikka meni konkkaan, toisella äitiyslomalla taas seuraava työpaikka meni alta ja nyt on kolmaskin työpaikka laittanut pillit pussiin jo reilun kymmenen vuotta sitten ja siitä asti on äitini ollut työttömänä. Taloushuolia on ollut, siksi kai äitini töihin olisi halunnutkin mutta lapsena oli aivan ihanaa kun äiti oli aamulla lähettämässä tai saattamassa kouluun ja jälleen kotona välipalan ja ruokien kanssa kun koulusta tultiin. Oli aikaa auttaa läksyissä ja koska meidän koulupäivän aikana ehti hyvin hoitaa kotityöt, jäi iltapäivät ja illat täysin perheelle.

Vaatteet, leivät ja leivonnaiset teki itse, koska se nyt vaan oli silloin paljon halvempaa. Kankaat olivat kestäviä ja samoja vaatteita käytti serkkummekin ja nykyään omat lapsemme. Tuo oli pienenä niin ihanaa, että äiti oli kotona, että haaveammattini ala-asteella oli kotiäiti. Perhepäivähoitaja on ehkä realistisempi vaihtoehto, hyvin harvalla on oikeasti varaa elättää perhettä vain yhden aikuisen tuloilla jos haluaa tarjota lapsilleen harrastukset ja tietynlaisen elintason itselleen. Vanhempien talokin täysin velaton rivari, isä oli perusduunari.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan erilainen muisto tuosta ajasta. Kuinka turhauttavaa ja väsyttävää on olla kotona. Aikuisen ihmisen tulee olla mukana työelämässä.

Ap. kuittaa, että kyllähän äidilläni oli töitä sitten kun me kaikki lapset nuorimmaistakin myöten olimme jo vanhempia, ja myöhemmin hän teki myös töitä kodin ulkopuolella, mutta siihen aikaan me lapset olimme jo varhaisaikuisia, ja jokainen vanhimmasta päästä lähtien lentelimme perustamaan omia kotejamme.

Muistelen vaan kerran äitini maininneensa, että häntä ärsytti kun kylässä asuvan erään suurperheen äiti pääsi kaupungin hommiin valtion virassa olevan miehensä jeesailtua  kunnallispolitiikkona vaimolleen pestin kaupungin palveluksesta., mutta mitäpä näistä entisistä, äitini kyllä pääsi sittemmin muutettuamme sieltä pikkukylästä muualle kylläkin töihin eläkeikäänsä saakka. 

Ei äitini koskaan valittanut kotona olemista, sillä kyllä hänellä hommaa riitti monipuolisesti, ja isämme oltua aika-ajoin pitkiä jaksoja töissä pitkien matkojen päässä, joten äitini oli aika-ajoin ns. yksinhuoltajanakin hoitaen kaikki perheemme miehisetkin askareet.

Ap:na kannatan vahvasti alle kouluikäisten äitien mahdollisuutta olla kotona mahdollisimman pitkään ja vielä ala-asteikäisten lastenkin myötä.  

En itse ainakaan olisi halunnut lapsena, kun olin jo kouluikäinen, että äiti olisi töissä ollut, kun kotiin koulusta tulin koulupäivien jälkeen.  Joka perjantai oli koti siivottu jo sillä aikaa, kun me lapset olimme koulussa ja isä töissä.  Tuore pullan ja piirakoiden sekä rieskan tuoksuiseen kotiin oli mukava mennä.

Onpa ihanaa, että sinulle jäi kivat muistot lapsuudestasi. Mä olen yrittäjä juurikin sen vuoksi, että voin olla kotona vastaanottamassa lapsia ja kuulemassa päivän polttavat uutistapahtumat koulupäivästä. Mutta mitään en kyllä ehdi neulomaan enkä ruokaakaan laittamaan joka päivä, mutta toki lapset syödäkseen saa. Haluan myös näyttää tyttärilleni mallia naisten työnteosta ja itsenäisyydestä. Kyllä musta tän yhteiskunnan pyörittämiseen tarvitaan kaikkien kynnellekykenevien apua, olkoonkin se sitten osa-aikaista tai kokopäiväistä. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa ihanaa, että sinulle jäi kivat muistot lapsuudestasi. Mä olen yrittäjä juurikin sen vuoksi, että voin olla kotona vastaanottamassa lapsia ja kuulemassa päivän polttavat uutistapahtumat koulupäivästä. Mutta mitään en kyllä ehdi neulomaan enkä ruokaakaan laittamaan joka päivä, mutta toki lapset syödäkseen saa. Haluan myös näyttää tyttärilleni mallia naisten työnteosta ja itsenäisyydestä. Kyllä musta tän yhteiskunnan pyörittämiseen tarvitaan kaikkien kynnellekykenevien apua, olkoonkin se sitten osa-aikaista tai kokopäiväistä. 

Ap. kuittaa tähänkin, että jo aiemmin tässä ketjussa kerroinkin ja tarkensin, että äitini ei ollut koko lapsuuttani vain kotiäidin kodin hommia tehden, vaan hän teki myös palkkatyötä tavallaan ns.yksityisyrittäjänä kotona kotimme hoidon ohella.

Itse hoidin kyllä mielelläni omat lapsemme kotona aikoinaan; ja sen kyllä mahdollisti Suomen lama-aika ja työpaikan puuttuminen minulla niihin aikoihin. Systeemit olivat vallan muut siihen aikaan, kun itselläni olivat lapset pieniä ja hoidettavan ikäisiä, oli lasten kotihoidontuki jne.   En ole kyllä katunut itse yhtään, että minulla oli tavallaan mahdollisuuskin kotiäitiyteen, sillä halusinkin omat lapseni hoitaa itse, olisi ollut vastenmielistä viedä heitä perhepäivähoitoon ja päiväkotiin, vaikkakin eskarin he kylläkin päiväkodissa kävivätkin.   Lastemme isän työssäkäynti tietysti mahdollisti myös jäämiseni kotiin hoitamaan lapsemme itse.  Olin kyllä välillä pätkätöissä, kun lapsemme olivat alle kouluikäisiä, mutta meillä oli mahdollisuus ottaa hoitaja kotiin siksi aikaa.

Nyt kun omat lapsemme ovat jo omillaan ja muuttaneet aikapäiviä sitten opiskelujensa takia toisaalle ja osa jo perustanut oman perheensä lapsineen,  niin vieläkin minua säälittää katsella kaupungilla, kun päiväkotilapset kulkevat parijonossa muutaman hoitajatädin kanssa retkeilypäivinään.  Eniten näyttää kamalalta, kun nuori äiti kuljettaa pientä itkua tuhertavaa lastaan aamuvarhain pyörän takaistuimella ennen töihin menoaan tarhaan tai perhepäivähoiturille. Kaikki lapset eivät saa autokyytiä hoitopaikkaansa. Pakkohan se on nyky-yhteiskunnassa jossakin tapauksessa näin tehdä, jos on yksinhuoltaja-äiti, ja duunia olemaan suurtyöttömyyden vallitessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni perhe oli monipäinen sisarusparvi, ja isämme tienasi elannon äidin ollessa kodikkaan ilmapiirin luoja ja hyvän sapuskan laittaja kotona leivonnaisineen ja hänen osavaan käsityötaidon vuoksi meillä lapsilla oli aina ihania villaisia kutomuksia asusteina ja ompelukoneella ompelemiaan muita vaatteita.

Oli kissoja ja koira lemmikkeinä ja ihana omakotitalo maalaiskylässä.

Omat lapsemme joutuivat elämään lapsuutensa kerrostalossa, mutta omat hyvät puolensa siinäkin asumistyylissä, jos huonotkin.

Ehkä äitisi olisi tykännyt siitäkin, että vaihteeksi hän olisi käynyt töissä ja isä jäänyt kotiin.

Miksi muuten työssäkäynti estäisi kodikkaan ilmapiirin, leipomisen, ruuanlaiton, villasukat ja vaatteiden ompelemisen? Ajattelepas, että joka perheessä noita tehdään, vaikka molemmat käyvät töissä.

Itse olin tosi onnellinen, kun sain olla kotona ihan rauhassa yksin koulun jälkeen. Sain tehdä rauhassa välipalaa, kuunnella musiikkia, lukea kirjaa jne.