Miten iso turnoff on jos 25 vuotias mies asuu vanhemmillaan opiskelujensa takia?

Ei olisi turnoff. Mutta yhteinen aika vietettäisiin sitten pääasiassa minun luonani.

Riippuu. Jos mies osaa hyödyntää ja elää vastuullisesti tuon ajan vanhempiensa luona niin ok. Eli siis ottaa sitten kaiken irti siitä, että on mahdollista asua kotona, on tosiaan säästänyt jos  vähintään tuhansia + on reilu vanhemmilleen, osallistuu siis kodin töihin niinkuin aikuisen lapsen kuuluu. Silloin ei mitään ongelmaa ja enemmänkin hyvä juttu vaikka ehkä 25-vuotias alkaa vähitellen olla sen ikäinen, että luulisi haluavan lähteä maailmalle. Mutta kunhan lähtee heti kun opinnot loppu ja saa oman alan töitä niin ok. Jos taas on kotona asumisesta huolimatta köyhä vastavalmistunut niin kyvyttömyydestä kertoo.

Voisitko ap vastata tuohon kysymykseeni, miksi just nyt on kiire sen naisen kanssa? Sitten kun muutat pois toiselle paikkakunnalle, niin asumisesi kotona menettää merkityksensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti maksat jotain vanhemmillesi, etkä loisi täysin heidän elätettävänään. Se on kallista lystiä kun raavas mies tyhjentää jääkaappia. Ja toivottavasti siivoat, peset pyykkisi, käyt ruokakaupassa ja kokkaatkin etkä vain odota valmista äitimuorilta.

Lueppas muutama aikaisempi viesti.

-AP

Luin, siellä luki että maksat omat laskusi. Maksatko vanhemmillesi mitään?

En ole ap, mutta jos on kyse velattomasta omakotitalosta, omien ruokien maksaminen varmasti riittää useimmille vanhemmille, joiden opiskelijalapsi asuu väliaikaisesti kotona.

25-vuotias lapsi... Kyllä sitä nyt hiukan enemmän voisi vaatia kuin omien ruokiensa maksamisen.

Harva vanhempi varmaan edes huolisi rahaa tuossa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi ollut kyllä turn off. Jotenkin vastenmielistä tuollainen vanhempien hyväksikäyttö, plus että ilmeisesti et ole vielä ikinä muuttanutkaan pois kotoa? Jotenkin ymmärtäisin, jos olisit jo asunut omillasi, mutta sitten töiden loputtua ja opiskelun alettua muuttanut takaisin.

Itse tuossa iässä opiskelin amk:ssa loppusuoralla, asuin puolisoni kanssa ja odotin ensimmäistä yhteistä lastamme.

Mutta en tiedä. Joku tuossa kuviossa itseäni inhottaa. Ehkä sellainen kunnianhimon puute, halu pärjätä itse.

n32

Jos vanhempien huushollissa sattuu olemaan tilaa, niin mielestäni tämä on nimenomaan fiksua. Voi sitten säästää tulevaisuutta varten. Toki täytyy osallistua kotitöihin yms, se olisi minulle aika suuri turnoff jos asustelee vanhempien nurkissa osallistumatta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Itse tuossa iässä opiskelin amk:ssa loppusuoralla, asuin puolisoni kanssa ja odotin ensimmäistä yhteistä lastamme.

Mutta en tiedä. Joku tuossa kuviossa itseäni inhottaa. Ehkä sellainen kunnianhimon puute, halu pärjätä itse.

n32

Huvittaa, kun eräät (kuten sinä!) pitävät suurenakin kunnianhimona ja saavutuksena lasten saamista. Kertoo sinun älykkyyden puutteesta karusti tuon mainitseminen. 

Että kun vanhemmat eivät veloita sitä muutamaa kymppiä kuussa, joka olisi opiskelijan lisäys sähkö- ja vesilaskuun yms., se on loisimista ja vanhempien hyväksikäyttöä? Mutta kun nostaa useita satoja euroja kuussa vuosien ajan opinto- ja/tai asumistukea päästäkseen muuttamaan vanhempien nurkista mahdollisimman pian pois, se on itsenäistä elämää?

Meillä mietitään juurikin sitä, että jakaisimme ison omakotitalomme kolmeen asuntoon ja lapset saisivat niistä kaksi. Näin voisivat opiskella täysin lainatta ja säästää esim kesätulonsa suoraan itselleen. Itse pitäisimme vain pienen kaksion ja asuisimme maalla. Tuo kaksio olisi vain kaupunkitukikohta.

Minusta tämä on ainoastaan järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Että kun vanhemmat eivät veloita sitä muutamaa kymppiä kuussa, joka olisi opiskelijan lisäys sähkö- ja vesilaskuun yms., se on loisimista ja vanhempien hyväksikäyttöä? Mutta kun nostaa useita satoja euroja kuussa vuosien ajan opinto- ja/tai asumistukea päästäkseen muuttamaan vanhempien nurkista mahdollisimman pian pois, se on itsenäistä elämää?

Tämä minuakin huvittaa. Valtion piikkiin elävät ovat niin hiton itsenäisiä!

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut mulle tuossa iässä turn off. En vieläkään pidä hyvänä, ettei nuori koe tarvetta irtaantua lapsuuden kodista.

Eikö ole kiusallista viedä tyttöystävää kotiin, kun siellä on äiti ja isä? Mä olisin tullut hulluksi.

Miten niin olisit tullut hulluksi?  Tunnut olevan täys pöpi nytkin.

Esimerkiksi Aasiassa on ihan tyypillistä, että lapset asuvat vanhempiensa luona lähes 30-vuotiaiksi. Ei pidä välittää siitä mitä yhteiskunta miettii, vaan elää niinkuin itsestään tuntuu hyvältä. Jos joku ei sinuun halua syvemmin tutustua sen takia että asut vanhempiesi luona, se on hänen menetyksensä.

Oletko koskaan asunut yksin? (Tämä VOI olla isompi ongelma monelle kuin nykyinen tilanne sinänsä. Huom! VOI olla, ei välttämättä, ja oli siihen syytä tai ei.)

Asut siis paikkakunnalla, jossa ikäluokan koko on 15 henkilöä. Ja koulusi on siellä? Oletko kuitenkin siis aktiivisesti etsimässä puolisoa täältä pieneltä paikkakunnalta? Vai vasta sitten "seuraavassa elämänvaiheessa"?

Kirjoitit, että opiskelujen jälkeen muutat isompaan kaupunkiin. Onko siis työpaikka jo valmiina? Eli jos nainen "hyväksyisi" nykytilanteen, niin onko ns. varmaa, että sitten vuoden päästä asut jo omassa kämpässä isommassa kaupungissa.

Mä oon kolmikybänen äijänretale ja asun vieläkin isännän ja emännän huushollis. Saanti on silti aina ollu hyvä eikä oo ainakaan täst asumishommast ollu kiinni, että älä huolehdi. Koton asuminenhan on nyt vastakulttuuria ja tosi punk! Me ei annet hittoikaa muiden persrei'ist eli mielipiteist. Koijataan vaan jatkoski muijia peräkamariin. Silmänisku :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti maksat jotain vanhemmillesi, etkä loisi täysin heidän elätettävänään. Se on kallista lystiä kun raavas mies tyhjentää jääkaappia. Ja toivottavasti siivoat, peset pyykkisi, käyt ruokakaupassa ja kokkaatkin etkä vain odota valmista äitimuorilta.

Lueppas muutama aikaisempi viesti.

-AP

Luin, siellä luki että maksat omat laskusi. Maksatko vanhemmillesi mitään?

Ostan ja valmistan itse omat ruokani, pesen pyykkini ja siivoan jälkeni. Riittääkö?

Et siis maksa minkäänlaista vuokraa vanhemmillesi? Sähkö? Vesi? Kyllä sinä sitten loisit.

Minun vanhempani maksoivat opiskeluasuntoni vuokran ja lisäksi antoivat ruokarahaa sekä maksoivat opiskelumatkani. He halusivat ehdottomasti auttaa tällä tavalla. Olin kyllä todella kiitollinen heille tästä. 

Minua ei ihmisten asumismuodot haittaa. Itse jouduin muuttamaan sairauteni takia takaisin vanhempieni luokse, kotona en pärjännyt ja Kelan mielestä en ole tarpeeksi vammautunut että saisin avustajaa. Asuminen on nykyään tosi kallista ja asunnoista on pulaa, ymmärrän täysin miksi moni opiskelija asuu vanhempiensa kanssa. Kaveri asui vanhempiensa kellarissa niin pitkään että sai tienattua rahat omaan asuntoon, maksoi toki vuokraa porukoilleen, summa tosin paljon maltillisempi. Toinen kaveri maksaa yksiöstään 730€ ja neliöitä 31. Keskustaan matkaa n.9 km, asuisi hänkin mielummin porukoittensa kellarissa 😁

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ap vastata tuohon kysymykseeni, miksi just nyt on kiire sen naisen kanssa? Sitten kun muutat pois toiselle paikkakunnalle, niin asumisesi kotona menettää merkityksensä. 

Ei nyt mikään kiire sinänsä. Tapasin vain yhden naisen, joka saattaa olla sinkku ja mietin vain miten hän suhtautuisi tilanteeseeni.

Vuoden päästä tämä kysymys tosiaan menettää merkityksensä.

-AP

Eräs tuttavani on opettaja. Hän muutti kotoa heti kirjoitusten jälkeen. Valmistuttuaan hän sai entiseltä kotipaikkakunnaltaan 4 kuukauden sijaisuuden. Sen ajan hän asui vanhempiensa luona. Oppilaat kuulemma kuittailivat melko rumasti pitäen tuttavaa surkeana peräkammarinpoikana.

Mä näen tuon pienen paikkakunnan suurempana ongelmana. Millainen oppilaitos on muuten paikkakunnalla, jossa ei asu juurikaan nuoria? Milainen on nuoren miehen sosiaalinen elämä, onko harrastuksia (muitakin kuin moottoriajoneuvot ja metsästys)?

Jos 26-vuotiaana on ensimmäisen kerran poissa kotoa ilman kokemusta seurustelusta tai edes ikäisten seurasta, voi olla aika kova paikka kiriä kiinni elämättömiä vuosia. Yleensä nuorena opiskeluun liittyy seurustelua ja sosiaalista elämää, joka myös opettaa olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan asunut yksin? (Tämä VOI olla isompi ongelma monelle kuin nykyinen tilanne sinänsä. Huom! VOI olla, ei välttämättä, ja oli siihen syytä tai ei.)

Asut siis paikkakunnalla, jossa ikäluokan koko on 15 henkilöä. Ja koulusi on siellä? Oletko kuitenkin siis aktiivisesti etsimässä puolisoa täältä pieneltä paikkakunnalta? Vai vasta sitten "seuraavassa elämänvaiheessa"?

Kirjoitit, että opiskelujen jälkeen muutat isompaan kaupunkiin. Onko siis työpaikka jo valmiina? Eli jos nainen "hyväksyisi" nykytilanteen, niin onko ns. varmaa, että sitten vuoden päästä asut jo omassa kämpässä isommassa kaupungissa.

Koulu on lähellä sijaitsevassa pikkukaupungissa, jonne kuljen bussilla. Vielä ei ole työpaikka varmasti valmiina mutta työharjoittelussa olivat tyytyväisiä ja sanoivat, että sieltä voisi ehkä valmistumisen jälkeen paikka aueta. Ainakin se on 100% varmaa, että muutto on edessä välittömästi kun valmistun ei kahta sanaa. Tämä kunta on aikansa elänyt eikä täällä ole minulle mitään.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ihmisten asumismuodot haittaa. Itse jouduin muuttamaan sairauteni takia takaisin vanhempieni luokse, kotona en pärjännyt ja Kelan mielestä en ole tarpeeksi vammautunut että saisin avustajaa. Asuminen on nykyään tosi kallista ja asunnoista on pulaa, ymmärrän täysin miksi moni opiskelija asuu vanhempiensa kanssa. Kaveri asui vanhempiensa kellarissa niin pitkään että sai tienattua rahat omaan asuntoon, maksoi toki vuokraa porukoilleen, summa tosin paljon maltillisempi. Toinen kaveri maksaa yksiöstään 730€ ja neliöitä 31. Keskustaan matkaa n.9 km, asuisi hänkin mielummin porukoittensa kellarissa 😁

Järkyttävää. Kaverini asuu tampereen keskustassa ja vuokra 550 € kuussa.