Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapseni ei puhu :(
28.01.2019 |
Onko muilla vanhemilla tällaista:
Käyn slloin tällöin moikkaamassa aikuista poikaani, joka asuu itsekseen. Hän ei oma-aloitteisesti sano mitään. Niukasti vastaa, jos kyselen kuulumisia yms. Mikään ei kuulemma ole vialla ja pärjää kyllä. Poika ei vaikuta iloiselta, mutta ehkä se ei olisi cool tapa käyttäytyä. Kaverien kanssa kyllä nauraa.
Tunnen itseni hölmöksi, kun ei mitään yhteyttä synny.
Meillä on ollut ihan lämpimät, hyvät välit, kun poika asui vielä kotona.
Onko tämä muka normaalia? En halua ruveta painostamaan, enkä syyllistä poikaa, mutta ihmettelen, miksei minulle voi kertoa, puhua mitään elämästään.
Pitäisikö minun lopettaa yhteydenpito kokonaan? Joskus viesteilemme, eli minä laitan viestin ja poika vastaa siihen joskus, tai sitten ei.
Välillä saan vainoharhaisia ajatuksia, että poikani on rikollinen tms. hämäriä puuhia.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko normaalia (tai sairasta) mutta ei nyt ihan tavallista ainakaan. Voisiko hän olla masentunut?
En minäkään puhu jos ei ole mitään varsinaista asiaa. En vain ole tottunut tygjänpäiväiseen lörpöttelyyn.
Lapsi ei luota vaitiolokykyysi. Juoruat pojan asiat mailmalle.
Meilläkin kotona opetettiin, että puhutaan ku on asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kuuluu ikään, jonkinlaista itsenäistymistä? Voisitko yrittää kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu ja että olisi mukava kuulla hänen kuulumisiaan? Muistelen kyllä, että jossain vaiheessa en halunnut kertoa äidille asioistani ja kaikki utelu ärsytti. Myöhemmin lähennyimme taas.
Ehkä hänellä on meneillään juttuja tyttöjen kanssa, biletystä, pilvenpolttelua ym. mitä parikymppiset harrastaa. Normaalia, että ei halua kauheasti avautua äidillensä asioista, joista äiti ei halua kuulla kumminkaan. Ei välttämättä tarkoita, että olisi mitään vikaa. Haluaa itsenäistyä ja vähän etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään puhu jos ei ole mitään varsinaista asiaa. En vain ole tottunut tygjänpäiväiseen lörpöttelyyn.
Et ole varmaan tottunut luetun ymmärtämiseenkään. Ap kertoi, ettei poika ole aina ollut samanlainen.
Jatkat edelleen viestittelyä ja käyt kylässä, mutta et utele liikoja kuitenkaan. Kertoilet vähän omia juttuja ja kyselet kuulumisia, jos jotain sanoo, voit tehdä täsmentäviä kyselyitä. Mutta veikkaan, että lapsesi irtautuu nyt kunnolla vanhemmistaan, ja lähentyminen tapahtuu taas sitten myöhemmin. Ihan normaalia osalle nuorista aikuisista. Ei teidän väleissä varmaan mitään vikaa nytkään ole, hän vain hakee omaa olemistaan. Ja jos kerran kavereiden kanssa nauraa, niin eiköhän asiat ole riittävän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään puhu jos ei ole mitään varsinaista asiaa. En vain ole tottunut tygjänpäiväiseen lörpöttelyyn.
Et ole varmaan tottunut luetun ymmärtämiseenkään. Ap kertoi, ettei poika ole aina ollut samanlainen.
Mene kotias pätemään.
Ehkä se vielä oppii puhumaan, kun ikää tulee lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on ihan normaalia. Itelläkin kaksi poikaa (30-40 v), jotka eivät koskaan ota yhteyttä, jos ei ole mitään asiaa. Tietääkseni heillä ei ole mitään ongelmia, ovat vaan tyypillisiä hämäläisiä. Kummallakin parisuhde ja toisella lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskohan aivan normaalia aikuistumista ja itsenäistymistä? Äitinä oleminen on pirun hankalaa, kun haluaisi tietää lapsen asioista enemmän ja samaan tapaan kuin asuivat vielä kotona. Päästä vähän utelemaan, kommentoimaan ja jakamaan lapsen asioita. Kuitenkin se vaitiolo on enemmän kuin normaalia ja näytä minulle yksikin nuori aikuinen, joka ei nostattaisi muuria vanhempiinsa. Kyllä se muuri siitä murenee vuosien saatossa ja löydätte aikuisemman tavan kohdata toisenne
Jos koet, että pojallasi on oikeasti jotakin pielessä, niin sinun täytyy puhua siitä hänelle. Et voi oikein muuta täysi.-ikäisen kanssa. Poikasi vastaa nyt omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään puhu jos ei ole mitään varsinaista asiaa. En vain ole tottunut tygjänpäiväiseen lörpöttelyyn.
Et ole varmaan tottunut luetun ymmärtämiseenkään. Ap kertoi, ettei poika ole aina ollut samanlainen.
Niinkö? Ap suorastaan kehui, kuinka lapsensa aiemmin puhua pälpätti niin ettei suunvuoroa tahtonut saada... Ei ei ei, heillä on olleet hyvät ja lämpöiset valit, kun lapsi asui kotonaan. Kotona jokainen puhuu enemmän kuin ehkä sitten omillaan, eikä tarkoita, että välit olisivat huonontuneet.
Että koetahan vaan lukea ajatuksella jatkossa ja keuli sitten vasta muille, nolo.
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan normaalia. Itelläkin kaksi poikaa (30-40 v), jotka eivät koskaan ota yhteyttä, jos ei ole mitään asiaa. Tietääkseni heillä ei ole mitään ongelmia, ovat vaan tyypillisiä hämäläisiä. Kummallakin parisuhde ja toisella lapsiakin.
Kiitän kaikki kommentoijia. :)
Erityiskiitos kohtalotoverille.
Pojan isä on ollut samanlainen umpimielinen.
Tietysti sitä haluaisi kommunikoida läheisen ihmisen kanssa arkielämän asioista ja asiattomuuksista, ei vain jos on rahan tarpeessa tai muussa hädässä.
Emme tosiaankaan tapaa edes usein, kun sen verran välimatkaa.
Toisaalta tunnen ihmisiä, jotka ovat päivittäin (!) yhteyksissä lapsiinsa/vanhempiinsa, vaikka jo oma perhekin.
Ap.
Toivoen parasta lapselleen kuten jokainen vanhempi
No häntä ei kiinnosta small talk. Hän on ihan normaali. Jotku on puheliaita, jotku ei.