Silloin kun mies jäi pettämisestä kiinni, mulle ei tullut mieleenkään, että jättäisin sen
Halusin vain puhua asian ja mulle oli selvää, että mä haluan jatkaa mieheni kanssa. Mieskin halusi jatkaa mun kanssa. Saatiin asia selvitettyä, eikä MISSÄÄN vaiheessa ollut puhetta erossa.
Missä on se TAHTOMINEN nykyään? Miksi erotaan nykyään niin helposti? Miksi JSSAP on aina ensimmäinen ehdotus?
Kommentit (27)
Ei tainnut tulla enää mieleenkään, että MIES EI ENÄÄ TAHTONUT olla sinun kanssasi siinä merkityksessä kuin parisuhteessa yleensä?
Ei se mies olisi vieraisiin mennyt, jos olisi tahtonut sinun kanssasi jatkaa hyvää ja luottamuksellista liittoa.
Sinun mieleesi ei tietenkään juolahtanut se mahdollisuus, että mies tahtoo jättää sinut heti, kun löytää paremman kotiapulaisen, jota palkkakulujen säästämiseksi puhuttelee vaimoksi.
Parisuhteessa ei valitettavasti riitä se, että vain toinen tahtoo jotain.
Toisten, kuten luultavasti ap:n, liitot perustuvat rakkauteen. Rakkauteen kuuluu toisen hyväksyminen ja arvostaminen sellaisena kuin tämä on, erehtyvänä, viallisena ihmisenä. Pettämistä on monenlaista ja siihen on monta syytä. Syy ei todellakaan välttämättä ole se, ettei tahtoisi jatkaa liittoaan tai rakastaisi puolisoaan.
Seksi on käsittämättömän yliarvostettua edelleen. Hyvässä parisuhteessa on lukemattomia muitakin rakennuspalikoita, seksi on vain yksi. Ei se koko talo romahda, vaikka yksi palikka kääntyisi ylösalaisin. Talosta voi tulla jopa entistä ehompi.
Moni parisuhde on kohentunut uskottomuuden jälkeen, kun asioista on jälleen keskusteltu. Seksistäkin voi tulla parempaa, kun toinen ei ole enää itsestäänselvyys kummallekaan.
Siis jos on jo perhettäkin, niin pitää miettiä muitakin kuin itseään. Ja jos miettisi itseään niin joskus se voi silti jäädä miinuksen puolelle hyödyissä se ero. Esim. moni nainen on miehestään taloudellisesti hyvin riippuvainen -> elintaso laskisi melkoisesti eron myötä ja osalla mies hoitaa paljon lapsia ja kotia, jolloin tulisi myös tosi rankkaa yksin vrt. aiempaan. Puhumattakaan nyt siitä, että lapset menettäisivät (hyvän? ja rakkaan) isänsä jatkuvamman läsnäolon elämässään, yhteisen ja rakkaan kodin ja kotiympäristön jne.
Ihan pienen hairahduksen takia olisi melko itsekästä jättää kaikki. Toisaalta kyllä se naisen itsetunnon päälle ottaa ja jos kaikenlaista pientä epäkohtaa on muutakin niin lopulta siinä saattaakin koko perhe kärsiä jos nainen jää asumaan miehen kanssa, jota ei enää osaa arvostaa tai joka on muuten lytännyt naisen maanrakoon tekojensa vuoksi. Jos äiti voi huonosti, niin kyllä se heijastuu koko perheeseen. Joskus on oikeus olla myös itsekäs ja arvostaa itseään niin paljon, ettei siedä itseään kohdeltavan huonosti eikä jää sellaiseen liittoon, jossa niin tapahtuu.
Nää on vaikeita asioita kyllä. Jonkun verran on hyvä sietää, koska ei kukaan ole täydellinen. Tuo pettäminenhän ei suinkaan ole ainoa epäkohta mitä suhteessa voi olla, vaikka onkin eniten puhuttu ja yleisesti pahimpana pidetty. On kaikenlaista muutakin, mikä voi tehdä huonoa. Vaikkapa, että lastenkasvatus jää yksin naiselle ja miehellä hermo menee sekunnissa lapsiin ja myös näyttää sen. Tai että mies itsekkäästi käyttää kaiken vapaa-aikansa kuten tykkää (harrastukset, kaverit jne) ja ehkä myös rahansa ja naiselle jää lopulta lapsista huolehtiminen myös rahallisesti. Osa miehistä on agressiivisia, loukkaa naistaan henkisesti tai jopa kajoaa fyysisesti ihan normaalissa arjessakin. Onhan noita. Sitä kannattaa kuitenkin miettiä, onko mies kokonaisuudessaan niin upea, että oma ja lasten elämä kannattaa käyttää hänen lähellään ollen ja hänen kanssaan elämänsä jakaen.
itse samoilla linjoilla. en riistaisi lapsilta perhe-elamaa miehen yhden seksiseikkailun takia. ei se tietenkaan kiva tilanne olisi, mutta taman perheen onni ja jatkuvuus on suurempi asia kuin minun loukattu naiseuteni.
Noh, anteeksi toki voi antaa, jos pystyy. Kaikki eivät pysty. Joillekin seksuaalisuus ja rakkaussuhde on niin herkkä asia, että toisen pettäessä koko yhdessäolo muuttuu voimakkaaksi kärsimykseksi ja ahdistukseksi ja ilo yhdessäolosta katoaa lopullisesti.
Ymmärrän ymmärtäjiä ja ymmärrän niitä, jotka eivät kestäisi. Ihmiset ovat erilaisia.
olla yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta? Eli kiva, että SÄ tahdot, mutta miehes ei tainnut kovasti tahtoa.
Jos on hyvä elämä yhdessä ja ehkä lapsiakin, niin pitää sitä miettiä edes asiaa, ennenku päättää mitään radikaalia. Olin ennen tosi moraaliton, ei minulla mitään sataa miestä ole ollut, mutta jos jostain kiinnostuin, en välittänyt onko varattu vai ei. Tavallaan se varmaan toi lisäjännityksen, kun sai varatun miehen hurmattua. Koko nuoruuteni aikana vain yksi varattu mies kieltäytyi lähtemästä. YKSI. Miksi tään kirjoitan, niin tuolla on naisia niinkuin minä olin, nuoria ja kauniita ja valmiina mihin vain. Ne miehet oli ihan tavllisia miehiä. Toimistorotista duunariin, perheelisistä lapsettomiin. Yks asia niitä yhdisti; ne olivat valmiita pettämään. Ja yllättävän moni pitää kaveripiirissä suunsa kiinni. Se sun paras kaverikin, vaikka ois kuullu jotain. Ihmiset on kieroja suurin osa, minäkin. Mut oon rauhottunu noist vuosista ja nyt itse perheellinen. Ja meillä on hyvät, avoimet välit mieheni kanssa. En häntä voisi pettää ja ajatus siitä minkälainen olin iljettää mua. Jos mieheni mua pettäis, niin en todellakaan häntä jättäisi. Jos hän rakastuisi toiseen, silloin liitto loppuisi.