Ärsyttääkö teitä, jos tuttu äiti kyselee satunnaista lastenhoitoapua?
Siinäpä se. Itse tykkään, että olisi kiva, jos jokainen vuorollaan auttaisi toista tarpeen tullen. Tykkään sellaisesta yhteisöllisyydestä ja itse autan aina kaikkia mahdollisuuksien mukaan. Olen jopa muutaman kerran pyytänyt apua ajatuksena se, että sitten muutkin uskaltavat pyytää apua minulta. Olin eilen yhden kaverin luona, ja hän valitteli kuinka ihmiset pyytävät häneltä apua. Kyselevät lasten läksyjä sun muuta, ja hänen mielestään se on itsekästä. En kehdannut reagoida mitenkään, koska minusta alkoi tuntua siltä, että itsekin lokkeilen. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (15)
Oman lapsuuden tärkeä äitiroolimalli oman introvertin äitini sijaan oli kaverin äiti. Heille oli aina lupa tulla, aina oli tervetullut ja aina sai voileipää tai porkkanaa. Puolen kylän lapset olivat siellä välillä tekemässä läksyjä ja leikkimässä. Se oli hyvää ja turvallista.
Haluaisin itse, että lasteni koti olisi naapurin muksuille ja kavereille sellainen, jonne voi tulla hyvillä mielin ja soittaa ovikelloa, jos vaikka avain jää kotiin tai muuten haluaa kaverin.
Olen äitinä ollut välillä niin tiukoilla ja yksin monen suunnan tilanteissa, että olen ollut tosi kiitollinen naapureille jne, jotka kutsuu meidän pallerot leikkimään ja mä pääsen yksin ruokakauppaan tai viemään yhtä lasta lääkäriin - ah, ihan tosi hyvä mieli edelleen, kun miettii, miten iso apu siitä satunnaisesta leikkihetkestä muualla on ollut. Naapurit on muutenkin jeesineet vaivihkaa - kun olin sairaana, tuli naapurin vanhemmat muksuineen normaalia useammin hakemaan meidän lapsia ulos todeten, että he kyllä jää tähän leikkimään ja kattoo kyllä koko revohkaa.
Jos avun pyytäminen on tosiaan satunnaista sekä tarvittaessa vastavuoroista, ja lapsi tuodaan ja viedään, niin ei kyllä ärsytä.
Kannattaa kyllä ensin itse tarjota apua tai kysyä, tuleeko toisten muksut teille leikkimään, kuin kysyä itselle lastenhoitoapua... Jättäisin tämän sen varaan, että se, joka sitä itse tarjoaa, kokee voivansa ottaa sun lapset katsottaviksi joskus.
Kstdon mielelläni lasten kavereita, mutta esim lasteni serkkuja en ottaisi, riitoja ja kauheaa käytöstä, joten siitä olisi kiemurreltava kieltäytyä. Katson myös hankalia muksuja, jos ole itse tarjonnut, ja vanhemman syy on minusta sellainen, että katson hyväksi tarjota apua. Esim. Uupunut erikoislapsen äiti tai päivystyspolille lähtö tapaturman vuoksi. Mutta tarjoan sitä itse, että voi soittaa. Jokaviikkoisen jumpan tai iltakaljan takia en ole välttis käytettävissä, mutta sanon kyllä suoraan.
Kun itse kysyn apua, sanon aina että sano ihan vain suoraan jos on huono hetki tai ei jaksa. Vaikka henkilö olisi sanonut, että saa soittaa ha ottaa muksuja mielellään.
Tunnen myös noita, joille kaikki normaali vertaisapu on riistoa. Heidän oma tappionsa...
Kun olin vammautunut tapaturmassa, saikulla ha yksin, oli valtavan ihanaa, kun tuttu kysyi, voisinko katsoa 5-vuoriasta hetken. Oikein odotin niitä pikku ihmisen vierailuja 🙂
Ärsyttää olla lapsenvahtina toisen baari-iltojen takia. Varsinkin kun muuten ei juuri olla tekemisissä.
Jos apua kysyvällä äidillä on selvillä omat sekä perheensä rajat ja ymmärtää, että muillakin on omat rajansa niin kuin myös tapansa. Ei pitäisi ongelmia tulla puolin eikä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla lapsenvahtina toisen baari-iltojen takia. Varsinkin kun muuten ei juuri olla tekemisissä.
Sano hånelle ystävällisesti, että et voi olla nyt lapsenvahtina. Käske hommata HOITAJA vaikkapa MLL. (Mannerheimin lastensuojeluliitolta).
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla lapsenvahtina toisen baari-iltojen takia. Varsinkin kun muuten ei juuri olla tekemisissä.
Mitäs suostut.
Oma arki on niin kuormittavaa, etten pieniä yökyläilijöitä meille ota. Omien lasten kaverit ovat toki tervetulleita koska vaan, ovat jo sen ikäisiä ettei tarvitse koko ajan vahtia. Riittää että laittaa ruokaa ja on tarvittaessa käytettävissä. Taaperoita en nyt jaksaisi leikittää.
Mutta osaan myös kieltäytyä jos joku kysyy eikä sovi, joten kysyä aina saa eikä siinä ole mitään pahaa tai moitittavaa.
Omat lapset eivät koskaan ole olleet leikkitreffejä lukuun ottamatta hoidossa kenelläkään (päiväkodissa tottakai).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla lapsenvahtina toisen baari-iltojen takia. Varsinkin kun muuten ei juuri olla tekemisissä.
Sano hånelle ystävällisesti, että et voi olla nyt lapsenvahtina. Käske hommata HOITAJA vaikkapa MLL. (Mannerheimin lastensuojeluliitolta).
Miksi pitää käskeä yhtään mitään? Miksei voi sanoa vaan ei? Eiköhän ne ihmiset ihan itsekin tiedä mitä muita vaihtoehtoja heillä on, ei heille tarvitse tulla siitä viisastelemaan. Ei kysymisessä ole mitään vikaa miksi siitä pitäisi loukkaantua tai alkaa kuittailla.
Ei ole juuri kyselty mutta en olisi loukkaantunut jos olisi.
Ei haittaa kysyminen yhtään. Yleensä sanon ei, mutta joskus saattaa sopiakin.
Ei ärsytä yhtään. Olen monesti ottanutkin hoitoon, kun meillä ei ole omia lapsia. En voi saada lapsia itse, kun minulla on kohdun rakennepoikkeama. Olen aina halunnut oman lapsen kyllä. On meille ehdotettu adoptiota, mutta se ei vaan ole sama asia. Haluaisin kokea sen raskauden.
Mun sisko pyytää mua jatkuvasti. Haluaa päästä jumppaan.
Asuu naapurikylässä, matkaa 30 km ja jumppa alkaa silloin, kun olen töissä.
Ei mee jakeluun, vaikka kuinka selitän. Kysyn miksi ei miehesi tule kotiin aikaisemmin. On kuulemma töissä. Daa, niin minäkin.
Kehtaa valittaa meidän äidille, kun en auta.
Itse otan mielelläni lasten kavereita kylään leikkimään ja katson kerralla koko jengiä. Viihdyttävät hyvin toisiaan, helpommalla HAN siinä mennään - tosin meillä on jo nuorin 4 v eli ovat jo taitavia. On kyllä katsottu omien jatkona naapurien muksuja jo 1-2 v, vaikka kauppareissun ajan, eikä siinä mitään. Kiva kun on leikkikavereita. On seuraa kaikista toisilleen. Vaikka kaitsen vähän vieraampiakin, jos äitikohtalotoverilla on väsy. Olen myös itse saanut apua naapureilta, ja se oli ihanaa. Ihan vieraita en kaitse enkä tuhannen usein. On eri juttu hoitaa tarpeeseen ja omien ohella kuin tuntea olevansa hyväksi käytetty. Sellaisiakin ihmisiä toki on, jotka pyytää apua alvariinsa joka asiaan eikä se ole vstavuoroista.