Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalaisen aamukiukuttelut ja vanhempien sirkustemput, jotta lapsi saadaan syömään
26.01.2019 |
Tuttavaperheella on ekaluokkalainen, joka kiukuttelee aamuisin välillä siihen malliin, ettei syömisestä tule mitään. Paitsi jos vanhemmat koittaa kaikki sirkustemput läpi ja kasaa hassunhauskan aamiaisen, jonka lapsi ehkä suostuu syömään.
Lapsettoman kysymys: vieläkö tuon ikäiset noin yleensä harrastaa infantiilia kiukuttelua? Jos lapsi ei suostu syömään ihan normaalisti, miksi pitää tehdä sirkustemput ja hassunhauskat aamiaiset? Ei kai lapsi kuole nälkään, jos sille todetaan, että ole sitten syömättä.
Kommentit (18)
Jos ei syö niin ei voi pakottaa eikä ole syytäkään. Meillä kuopus ei syö aamupalaa. Itsekään en syönyt lapsena enkä nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja asia kuuluu sulle koska...?
Miksei asiaa saa ihmetellä, ihan niin kuin muitakin asioita?
Miksi olet tuttavaperheessä riesana arkiaamuna?
Kuulostaa siltä, että vanhemmat saattavat muutenkin yrittää järjestää lapsen elämästä liian kivaa. Joko syö tai ei syö. Nälän yllättäessä saattaa muistaa, että olisiko kannattanut syödä. Joissain perheissä syömättömyys saattaa johtua siitäkin, että on lapsella on mahdollisuus napostella aterioiden ulkopuolella. On tullut nähtyä sitä, että lapsella ei muka ole nälkä ruokapöydässä, mutta alle puolen tunnin sisään vieraille tarjotut pullat kelpaa kyllä ja niitä saa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja asia kuuluu sulle koska...?
Miksei asiaa saa ihmetellä, ihan niin kuin muitakin asioita?
Miksei sulla ole omaa elämää? Miksi ihmettelet muiden asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuttavaperheessä riesana arkiaamuna?
Ehe ehe. Ei tarvitse olla, kun äiti ihan itse kertoo asiasta.
Heh. Mulla on teinit ja teen usein vieläkin ns hauskoja aamiaisia. Olen aamuvirkku, tykkään nousta aikaisin ja tykkään perheeni hemmottelemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja asia kuuluu sulle koska...?
Miksei asiaa saa ihmetellä, ihan niin kuin muitakin asioita?
Miksei sulla ole omaa elämää? Miksi ihmettelet muiden asioita?
Nytpä tuli niin mielenkiintoinen mukakausaali yhteys mammalta, että naurattaa. Onko sulla vielä muita viisauden helmiä jakaa?
On kyllä lapsettoman ihmisen oma elämä köyhää, kun lauantai-iltana pohtii vauvapalstalla vieraan lapsen aamiaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuttavaperheessä riesana arkiaamuna?
Ehe ehe. Ei tarvitse olla, kun äiti ihan itse kertoo asiasta.
Äiti kertoi tekevänsä sirkustemppuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuttavaperheessä riesana arkiaamuna?
Ehe ehe. Ei tarvitse olla, kun äiti ihan itse kertoo asiasta.
Äiti kertoi tekevänsä sirkustemppuja?
Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne aamukiukut on ihan normaaleja. Joillain vielä aikuisiässäkin.
En nyt itse mitään sirkustemppuja tee kun oma eskari ei syö. Mutta kyllä se minua hiertää, koska joudun välillä myös seuraamaan vierestä sitten sitä kummallista nälkäkiukkua joka seuraa siitä ettei aamupala kelvannut. Ja jos on eskariaamu niin sitä miettii miten lapsi jaksaa koulussa koko pitkän aamun ja aamupäivän.
Kolmen lapsen äitinä väittäisin, että kaikenikäiset lapset harrastavat kiukuttelua. Ekaluokkalainen joutuu sopeutumaan kouluelämän aikatauluihin ja velvollisuuksiin joten onhan siinä iässä rutkasti syytä mielen vaihteluihin.
Itse olen pitänyt aamupalan syömään opettelua tärkeänä (onko se päivän tärkein ateria?!), koska sille linjalle jos lähdetään ettei tarvitse syödä niin niinhän lapsi tekee. Ja tämä kostautuu koululuokassa opettajalle keskittymiskyvyttömän lapsen muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuttavaperheessä riesana arkiaamuna?
Ehe ehe. Ei tarvitse olla, kun äiti ihan itse kertoo asiasta.
Äiti kertoi tekevänsä sirkustemppuja?
Kyllä.
Harva osaa... eli hienoa :D
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä väittäisin, että kaikenikäiset lapset harrastavat kiukuttelua. Ekaluokkalainen joutuu sopeutumaan kouluelämän aikatauluihin ja velvollisuuksiin joten onhan siinä iässä rutkasti syytä mielen vaihteluihin.
Itse olen pitänyt aamupalan syömään opettelua tärkeänä (onko se päivän tärkein ateria?!), koska sille linjalle jos lähdetään ettei tarvitse syödä niin niinhän lapsi tekee. Ja tämä kostautuu koululuokassa opettajalle keskittymiskyvyttömän lapsen muodossa.
Ihmiset ovat yksilöitä.
Koululaisena en koskaan pystynyt syömään juuri mitään aamulla, enkä paljon aikuisenakaan.
Olin kuitenkin koulussa huippuoppilas ilman mitään keskittymiskyvyttömyyttä.
Jokaisen elimöstöllä lienee omat vaatimuksensa eikä ehkä kannata ruokailusta numeroa tehdä.
Ruokailuiden ongelmista voi seurata myöh. syömishäiriöitä.
No jos ekaluokkalainen kiukuttelee välillä niin, että tarvitaan sirkustemppuja, niin eihän tuo kovin kummallista ole. Hän on vielä pieni lapsi, jonka ei tarvitsekaan osata käyttäytyä aina ja kaikkialla, kuten aikuiset. Onneksi hänellä on rakastavat ja pitkäpinnaiset vanhemmat, jotka ymmärtävät tämän, ja tekevät huonoina aamuina ne tarpeelliset sirkustemput, jotta päivä lähtisi vähän paremmin käyntiin. Sitten on tietysti ihan eri asia, jos joka ikinen aamu tarvitaan jotain kummallisia erikoiskikkoja.
Kysyit miksi nuo temput tarvitaan, eikö voisi vain sanoa, että no älä syö. Niillä osoitetaan rakkautta. Sitä, että vaikka lapsi käyttäytyy huonosti, vanhemmat silti välittävät ja rakastavat. Pitävät huolta ja katsovat, että lapsella on kaikki hyvin. Tuollainen "älä sitten syö"-tokaisu olisi kuin märkä rätti vasten kasvoja. Osoitus siitä, että rakkaus loppuu tasan siihen, missä lapsen käytös muuttuu vähänkin epämiellyttäväksi.
En tehnyt sirkustemppija ja kun ei syönyt aamulla niin lähti niine hyvineen kouluun. Oppi myöhemmin syömään aamullakin.
Ja asia kuuluu sulle koska...?